Tänä aamuna väsytti aika paljon ja kun unenpöpperöisillä silmilläni yritin sälekaihdinten läpi ulos ikkunoista tihrustaa, oli näky pilvinen. Kun tulin kodin valoisammalle puolelle, huomasin suureksi ilokseni tulkinneeni tilanteen väärin! Aurinkoa, aurinkoa ja pilvetön sininen taivas! Se auttoi heräämäänkin ihan eri tavalla ja niinpä kahmaisin matkalla terassille kasan lehtiä mukaani ja aloin selailemaan niistä pihainspiraatiota. Näitä hetkiä ajatellen on kivaa, etten ole hävittänyt kaikkia jo kertaalleen läpiluettuja sisustuslehtiä – niistä voi tehdä löytöjä myöhemminkin!

004

Ihanaa on myöskin se, että omalle terassille voi hipsiä rennosti vaikka yövaatteissa ja hiukset sikinsokin. Välillä kyllä keskittyminen hieman herpaantui – arvaako kukaan kuvan perusteella miksi? :D

012

Sekä auringonpaisteen että vapaan aamun kunniaksi ajattelin hieman hemmotella itseäni pienellä terassiaamiaishetkellä. Harvemmin tulee pelkästään itselleen järjestettyä moista, mutta kiva että edes silloin tällöin! Kivennäisvesi jääpaloilla (a.k.a. pakastemarjoilla) on kiva aurinkojuoma, tällä kertaa lasiin valikoitui vadelmia.

013

016

Kun olin keittiössä valmistamassa cappuccinoa, hoksasin yhtäkkiä et nyt tuli moka, suuri moka! Tiesin mitä sohvalla tapahtuu jo ennen kuin edes näin sinne… Juoksin keittiöstä terassille käsiä yhteen taputellen (= kissakomento) ja vanhemman kisun nimeä huutaen. Mutta eihän tuo muuten niin tottelevainen ja kiltti kisu ollut moksiskaan: ei hoksannut tekevänsä sohvalla mitään väärää! Ei oltu keittiössä eikä ruokapöydällä, joten mitä väärää tässä muka olisi! Niinpä leikkeleestäni ehdittiin ottaa pieni maistiainen varmaankin ajatellen ei meille nyt näin tarvis kattaa, kukka ja kaikki, ja ilman rehuja seuraavalla kerralla kiitos… Nuorempi kisukin ilmestyi sohvalle ihmettelemään, että miksi mami meni avaamaan meidän leikkelepaketin ja vielä syömään siitä…

030

Kissathan olivat toki oman aamiaisensa jo nauttineet – heidät ruokitaan tässä taloudessa (sattuneista syistä) aina ensimmäisinä. Se ei kuitenkaan kerjäämistä estä: leikkelehirmut valtasivat sohvan ja kun kielloistani huolimatta oli koko ajan jompikumpi viiksinaama kiinni lautasessani, nousin lopulta seisomaan ja herkuttelin leipäni terassilla seisten :D. Tällaisia terassituokioita täytyy järjestää useamminkin! Niin rentouttavaa! Never a dull moment with these two

031

032

Muutama kommentti ja sähköposti on vastaamatta; tartun tuumasta toimeen tuota pikaa! Ehkä kuitenkin pieni pedikyyrisessio terassilla sitä ennen..?

Huomasin muuten, etten ole tätä vielä toivottanut, joten nyt viimeistään on aika: oikein leppoisaa ja aurinkoista kesää kaikille teille täällä vieraileville! <3

036

 

Kuk-kuu, kuk-kuu, sanoi käki tänä aamuna ja mut herätti! Se on kesä nyt!

026

Kävin toissapäivänä ostamassa vähän kesäkukkia; muutaman Petunian ja olikohan se yksi Marketta… Molemmilla terasseilla on nyt pientä kukkasta, jonkin isomman lattiaruukkuun laitettavan kukan käyn ostamassa myöhemmin. Upeita terassihortensioita näin, joten ehkä se on sitten se!

013

Laitettiin vasta eilen illalla sohvaryhmän pehmusteet paikoilleen ja kohta hipsin tuonne hetkeksi istumaan ja nauttimaan aamupäivän auringosta.

004

Terassin ruokapöytää koristaa lila Petunia. Pääoven lähettyviltäkin löytyy jotain, samoin saunaterassilta. Niistä kuvia jonain toisena päivänä. Olen tässä harmitellut, että postaustahtini tämän toukokuun ajan on ollut hieman normaalia harvempi. Johtuu alkukuun sairasteluista ja kaikenlaisista työjutuista, jotka pitävät kiireisenä näillä näkymin ainakin juhannukseen saakka. Mutta eiköhän jostain raosta löydy taas blogillekin enemmän aikaa!

029

Kun pehmusteet ilmestyivät, ei mennyt muuten montaa minuuttia tähän:

012

024

Siellä sitä nautiskeltiinkin koko loppuilta, vielä silloinkin, kun me muut siirryimme olohuoneen puolelle :). Aurinkoista päivää täältä kauniin linnunlaulun säestämänä!

 

040

Tänään jatketaan vielä pihateemalla vaikka sen kunniaksi, että tänä aamuna nautin ensimmäisen kerran tälle vuodelle cappuccinoni terassilla linnunlaulua kuunnellen! Mikä upea ilma, nauttikaamme! Tämä toukokuu on ihan parasta aikaa kun ei ole vielä itikoita.

Mutta sitten tällä hetkellä eniten päänvaivaa aiheuttavaan piha-asiaan, joka löytyy takapihaltamme. Siellä on eräs kohta, jota en saa ratkaistua, vaikka kuinka olen erilaisia lehtiä inspiraatioksi selaillut. Asian ratkaisemattomuus häiritsee, odotan sellaista klik-ääntä, joka yleensä mielessäni kuuluu, kun asiat loksahtavat paikoilleen! Vielä on ollut hiljaista…
Takapiha on puoleksi nurmikkoa (jossa ei tosin vielä nurmikko kasva, mutta toivottavasti pian!) ja puoleksi luonnontilaista aluetta; metsikköä. Näiden alueiden rajalla on kaksi aika valtavan kokoista kiveä, jotka kaivuri viime kesänä toiveestani päällekäin pinosi.

044

Viime syksynä istutin kivien juureen noin viitisenkymmentä tulppaanin ja krookuksen sipulia – niiden väriloisto tulee näkymään upeasti sekä terassille että sisälle mm. olohuoneeseen. Pari pioniakin tuli istutettua tulppaanien lähelle, saapa nähdä miten niiden kesällä käy, kukkivatko vai eivätkö!
Tällä viikolla se muuten tapahtui: ensimmäiset krookuksenkukat tulivat esiin kauniin valkoisina! On ollut mukava sisältä käsin seurata tämän pienen (havujen ja lehtien peittämän :P) kukkapenkin elämää.

072

Eilen näin myös ensimmäiset pienen pienet lehdet koivuissa, äkkiä se tapahtui, sateen ja lämmön avustuksella!

083

Kuitenkin jo viime syksynä noita sipulikukkia istuttaessani mietin, että alue näyttää tuollaisenaan jotenkin orvolta ja tyhjältä, se kaipaa jotain lisuketta. Se on nyt ikään kuin pelkkä maalaus, joka saa kehyksistä sen pisteen iin päälle. Tämä siis kaipailee omia kehyksiään, mutta miten sen toteuttaisin? Sen suuntaista ajatusta on, että nurmikkoaluetta voisi pienentää muokkaamalla tuohon jokin kiva kivikkoalue (mutta millainen?). Tilaa alueelle kyllä on, se voisi alkaa nurmikon ja luonnontilaisen alueen rajalta ja jatkua jokusen metrin terassille päin. Tässä alakuvassa terassi jää vasemmalle, kivestä terassille on matkaa melkein 10 metriä.

046

Etupihan istutuksista ja puuhasteluista jäi viime kesänä jäljelle jonkinmoiset kasat sekä kivituhkaa että kivimursketta. Näiden lisäksi löytyy kuorikatetta (jota aiomme joka tapauksessa hankkia vielä lisää). Myöskin vanhempieni pihalta ylimääräisiksi jääneet ja sen myötä meille jemmatut pienet pyöreät kivet odottavat omaa sijoituspaikkaansa. Lisäksi valmiina löytyy muutamia saatuja vuorimäntyjä, jotka on väliaikaisesti istutettu takapihan luonnontilaiseen osaan.
Tässäpäs siis aineksia, joista voisi jotain tuon suuren kiviparin lähettyville muodostaa! Ajattelin, että voisin ostaa lisäksi esim. alppiruusun (tai pari) ja ehkä lisää sipulikukkia ja asetella noita jälkimmäisiä pieniin rykelmiin sinne tänne esim. kuunliljojen kera. Ehkä jotain mehikasvirykelmääkin kivikkoon? Hortensia? Vai lähtikö jo lapasesta :D. Muita ideoita?

Mietin, että jos alueen reunusosiin tulee kuorikatetta, sitä ei tarvitse rajata mitenkään sen kummemmin. Mutta jos reunoille tulee kivimursketta, on siinä hyvä olla reunukset ruohonleikkausta ajatellen… Eniten mietityttää nyt se, miten saan alueen rajattua – miten jaan kuorikatteen ja kiviosat siten, että lopputulos miellyttää silmää? Toivottavasti saisin teiltä vinkkejä, oon ihan pulassa näiden sekalaisten ajatusteni kanssa eikä mun pehmoisista puutarhatontuista ole tähän nyt apua!

066

Sitten vielä sellainen seikka, että koska takapihaa reunustaa muutamakin koivu (ja niistä en luovu!), on näky syksyisin tämä:

061

063

Ei ehkä kovin toivottava lopputulos sen kivikon kannalta, vaikka lehtipuhallin autotallista löytyykin :P. Kuorikatteesta lehdet ei ehkä niin häiritsevästi erottuisi… Mutta mutta: miten levitellä kivet ja kuorikatteet kivalla tavalla/jaolla, mitä istutuksia jaaaaa mitäs muuta! Millä rajata alue vai laittaako kuorikatetta ympäriinsä ikään kuin poluksi ja kivimursketta sitten vain istutusten juurelle? Vaikuttaa ajatuksena ehkä hieman tylsältä…
Terassilta ajattelin jotain pientä polkua kivikolle, ehkä niistä pyöreistä askelpolkulaatoista, joista aiemmin kirjottelin! Tämä on nyt hiukan vaikea yhtälö, kun haluan pihalle kaikkea kaunista, mutta olen laiska puutarhuri :D.
Silti näen jo mielessäni sellaisen upean katseenvangitsija-alueen, jossa on erilaisia kiviä, vihreää ja jotain väriäkin ja jonne pimeinä loppukesän ja syksyn iltoina kiikuttaisin muutamia lyhtyjä tunnelmaa luomaan… Toivottavasti saisin sellaisen, sitten meidän piha alkaa olla valmis. Vai oliko se niin ettei se piha ole koskaan valmis… Tuli tuossa nimittäin jo yhtenä päivänä näytettyä miehelle, millaisen huvimajan meidän pihalle vois rakentaa… Itsehän toki vitsillä sen letkautin, mutta mies on jo sen jälkeen pariin otteeseen ottanut asian puheeksi, hehe! Huvimajahaaveista joskus toiste, pää on sekaisin ilman niitäkin… Väittäisin, että hieman sekaisin meni tämä matikainenkin, vai mitä sanotte tuosta ilmeestä? Vai onko ihan zen? :D

068

Niin ja jos joltain löytyy pihaltaan tällainen kivikkoalue, otan mielelläni vastaan valokuvia :).