/

Perjantai-ilta! ♥ Onkohan tämä koko viikon ihanin hetki, en tiedä. Kyllä aika kärkisijoille yltää! Kun on tehty kotona jonkinmoiset viikkosiivoukset, saatu perhe ruokittua, käyty tekemässä viikonlopun ruoka- & herkkuostokset ja sammutettu työhuoneen valot. Sitten on aika sytytellä kynttilät ja napata villasukat jalkaan ja herkkukipot käteen! Nauttia yhdessäolosta ja perheen kesken touhuamisesta. Ei sitä kuitenkaan kovin pitkään ehdi perjantai-iltaisin tehdä, sillä tässä osoitteessa alkavat iltatoimet jo klo 19, oli arki tai pyhä. Silloin käydään iltapalapöytään, tosin joskus käydään suihkussa tai saunassa jo ennen iltapalaa, joskus vasta sen jälkeen.

Kuitenkin kun kello on iltakahdeksan (niin kuin juuri nyt), ovat molemmat pojat sängyissään unilla – joko jo nukahtaneina tai sitten vasta unta etsimässä. Iltakahdeksasta alkaa meidän aikuisten oma sekä parisuhdeaika. Usein puuhailemme omiamme ja sen jälkeen katsomme yhdessä esim. jotain sarjaa (viime aikoina Frendejä, ikisuosikki ♥). Nyt syksyllä on mukavaa tämä kotoilu, kun niin moni sarja alkaa taas pyöriä telkkarissa. Itse katson tv:tä tosi vähän, mutta nyt syksyllä seuraamme miehen kanssa yhdessä mm. Ensitreffit alttarilla -sarjaa. Odotamme myöskin innolla The Wallin uutta tuotantokautta!
Jos mies katsoo jotain omaa ohjelmaansa tai puuhastelee autotallissa, minä saatan kirjoitella ystävien kanssa tai (toivon ainakin ehtiväni) postailla silloin tällöin tänne blogiini. Saatan myös katsoa tabletilta Emmerdalea. Se on ollut vuosikymmeniä suosikkini. Se on sellainen ihana rentoutuskeino, kun saa uppoutua jonkin hyvän ohjelman pariin eikä tarvitse ajatella mitään muuta – ne hetket on tärkeitä!

Lisäksi teemme ehkä yhdessä iltapalaa ja herkuttelemme. Pointti on siinä, että iltojen täytyy olla rentoa olemista, akkujen lataamista, jotain, mistä molemmat nauttii! Se on myös ainoa aika vuorokaudesta, kun voimme jutella kaksistaan mistä vain ja ilman keskeytyksiä. Meidän rakas 5-vuotiaamme on mestarikeskeyttäjä… Onhan tässä jo yli vuosi harjoiteltu sitä oman vuoron odottamista, mutta kaikki aikanaan :D.

Joka tuutista toitotetaan pienten lasten vanhemmille, että ei saa unohtaa parisuhdetta! Ja olen samaa mieltä, kyllä tässä on saanut vuosien varrella seurata monta surullista tarinaa. Klassisin erimerkki on se, kun toisella on jatkuvasti omia menoja ja toinen jää useimmiten yksin kotiin. Ehkä tuota aikansa jaksaa, mutta kun lapset kasvavat, kasvavat myös vanhemmat – erilleen. On hyvin vaikeaa saada yhteyttä toiseen takaisin, jos on eletty vuosia yhdessä, mutta erikseen. Vuosien mittaan ehtii muodostua sellainen kuilu pariskunnan osapuolten väliin ja sitä ei hetkessä umpeen saakaan – useimmiten ei enää koskaan. Omaa aikaa täytyy toki olla, mutta myös sitä parisuhdeaikaa! Se ei ole yhtään vähäpätöisempää kuin oma aikakaan. On toki myös sellaisiakin suhteita, joissa ei niin välitetä viettää aikaa kaksin. Niistä usein tuleekin mieleeni, että puoliso täytyy valita siten, että hänen kanssaan haluaa viettää aikaa! Jos ei sellaista halua ole, on puoliso väärä. Näin mustavalkoisesti sanottuna, kaikkihan aina vaikuttaa kaikkeen…

Olen välillä puhunut ystävilleni näistä asioista. Olemme keskustelleet, että mitä pariskunnat tekevät yhdessä. Harrastavatko jotain, matkustelevatko yms. Hyvin yleistä tuntuu olevan, että kotona ollaan ja möllötetään, mutta jos se on molemmista mukavaa, niin miksi pitäisi tehdä jotain muuta? Etenkään arki-iltaisin! Joskus viikonloppuisin on toki mukavaa käydä kaksin vaikka syömässä tai leffassa, mutta ei sitäkään tule joka kuukausi harrastettua. Tuollaisista pienistä treffituokioista olisi kuitenkin hyvä pitää kiinni, vaikka edes joka toinen kuukausi! Piristää mukavasti arkea ja sitä maanantaiaamua, kun tietää, että tulevana viikonloppuna pääsemme miehen kanssa kaksin leffaan, kuten silloin joskus vuosia sitten ennen lapsia. Pieni tuokio riittää ja tuo potkua elämään! Ja siihen parisuhteeseen! Eikä sen aina tarvitse olla jotain ihmeellistä kuten Pariisin matka. Kahvilassa käynti naapurikaupungissakin on mukavaa vaihtelua! Tällaisen toteutimme miehen kanssa kesällä prätkällä ja pyörähdimme Pietarsaaressa. Muistan vieläkin sen helteisen päivän, kun mies oli käskenyt pukea päälle farkut ja hupparin ja mitä vielä. No paluumatkalla olin pelkällä topilla kyydissä ja se riitti, tuntui aivan ihanalta se lämmin tuuli, vaikka se meinasikin siinä vauhdissa irrottaa rintsikatkin mukaansa! :D

Minun piti tulla toivottamaan teille hyvät viikonloput, mutta juttu lähti hieman rönsyilemään… Olen tainnut kaivata tätä kirjoittamista aika paljon ♥. Tuntuu ihanalta kirjoitella täällä taas ja toivon, että löydän tälle aikaa säännöllisesti! Huomaan, että tämä on mukava keino ikään kuin nollata päätä ja uskokaa tai älkää, näinä päivinä sitä nollaamista riittää! :D

On kyllä niin ihanaa, että on viikonloppu! Ei sillä, että arjessa olisi mitään vikaa, mutta on viikonlopussa ihan oma tunnelmansa, kun voi viettää aikaa koko perheen kera. Huomenna meillä on aikomus vierailla isomummun (minun mummuni) luona ja sunnuntaina saamme joukon ystäviä kylään!

Miten teillä vietetään perjantai-iltoja ja ennen kaikkea sitä parisuhdeaikaa? 

/

Olen aina ollut kiinnostunut kirppistelystä ja tavaran kierrättämisestä, mutta erityisen paljon olen ollut innostunut asiasta tämän vuoden ajan! Siihen on ollut useitakin syitä. Tämän vauvavuoden aikana on kotia tullut katsottua entistä kriittisemmin (ne alkuaikojen imetysmaratonit, jolloin silmä ehti kiertää kotia ympäri…) ja olen tehnyt mielessäni listaa siitä, mitä muutoksia koti kaipaa. Toisen lapsen syntymän myötä on myöskin ollut tarpeen miettiä kodin käytännöllisyyttä lapsiperheenä; eteisen ja aulan säilytysasiat ovat jatkuvassa mietintämyssyssä! Vieläkään en ole niitä saanut kokonaan ratkaistua, sillä en halua tinkiä visuaalisesta puolesta eikä tällä asialla nyt vielä mikään hirmuinen kiire ole ollutkaan.

Kolmantena seikkana se, että olen halunnut kotiin vaihtelua ja kirppislöydöillä saan sitä suht edullisesti ja ympäristöystävällisesti. Kodin sisustaminen on harrastus, josta saan voimaa arkeen ja iloa elämään. Neljäntenä syynä kirppisintoiluun ovat uudet kirppikset, joita Kokkolaan ilmestyi vajaa vuosi sitten. Toista niistä ei enää ole, mutta toisesta (Kirpputori Aikakone) tuli hyvin suosittu ja olen itsekin vuokrannut sieltä pöydän pari kertaa. Myynti on ollut hyvä ja sieltä tekemäni löydöt ovat olleet todella hyviä (enimmäkseen kodin sisustusta ja lastenvaatteita)! On mukava molemmin tavoin kannattaa paikallisia yrittäjänaisia, joista toinen on vanha tuttuni jo ala-asteen ajoilta. Tämän uuden kirppiksen myötä on tullut käytyä ahkerammin muillakin kirpputoreilla.

Viidentenä syynä vielä sellainen tärkeä seikka, että saan noista kirppisvierailuista mukavaa ohjelmaa ja vaihtelua arkipäiviimme! Kun esikoinen on päiväkodissa, on aina silloin tällöin mukava piipahdella kuopuksen kanssa kirppiksillä ystävien treffailun lisäksi. Eikä sieltä tietenkään joka kerta tarvitse jotain ostaa, itse se kiertelykin on mukavaa ja siihen jää ikään kuin koukkuun! Ei ikinä tiedä, mitä seuraavalta reissulta löytyykään. Olen huomannut tässä säännöllisessä kirppiskiertelyssä sen, että lähes kaikki, mitä kotiin haluaa/tarvitsee, tulee jossain vaiheessa kirppiksellä vastaan. Uskomatonta, mutta totta! Tällaisista voisin mainita pienen puisen seinänaulakon eteiseen lastenvaatteille (löytyi kahdella eurolla) sekä seinähyllyn aulaan, joka löytyi vitosella. Koivuhylly, jonka hioin ja mies maalasi valkoiseksi. Täytyypä kuvata se joku päivä!

Näillä olen saanut kotiin kivaa pientä vaihtelua eikä omatunto soimaa, jos/kun laitan ne sitten taas jossain vaiheessa itse kiertoon. Postauksen ensimmäisessä kuvassa lipaston päällä kirppislöytöjä ovat mm. siniharmaa ruukku ja vaaleanharmaa kynttilänjalka. Samaisen kuvan taustalla näkyvä maljakkokolmikko niin ikään kirpputorilta. Tästä seuraavasta kuvasta sekä maljakko, minikori että Tine K Homen kulho ovat kirppikseltä:

Kun vain malttaa odottaa ja nähdä vaivaa etsiäkseen, vaivannäkö palkitaan! Näin kävi viime lauantaina myöskin baarijakkaroidemme suhteen. Kymmenettä vuotta käytössämme olleet Kodin Ykkösestä aikoinaan hankitut baarijakkarat olivat niin kuluneessa kunnossa, että tahdoin vaihtaa ne. Jemmasin ne varastoon (odottamaan mahdollista ehostusta, sillä ovat ihan kivat kuitenkin), jos kaipaan joskus vaihtelua niidenkin osalta, mutta uudet baarijakkaramme ovat nyt tässä:

Mietin pitkään, tilaanko Artekin baarijakkarat vai nuo HAY:n. Asia oli vaihtelevasti mielessäni yli vuoden verran, kunnes nuo valkoiset baarijakkarat tulivat vastaani kotikaupunkini Facebook-kirppiksellä. Sanoin heti miehelle, että tämä on ihan kuin tarkoitettu näin ja asia oli sillä selvä. Sain baarijakkarat lähes puoleen hintaan uusien vastaavien hinnasta.

Jakkarat ovat ihan uudenveroisessa kunnossa, mitä nyt jokunen ruokatahra on ilmestynyt innokkaalta 5-vuotiaaltani (vasta kuvat paljastivat tämän itsellenikin :D). Hän tykkää syödä välipaloja tuossa baaritasolla ja nyt näihin jakkaroihin hän pääsee omin avuin paremmin istumaan kuin edellisiin.

Tiedän kyllä, että blogikommentit ovat suhteellisen sukupuuttoon kuollut laji, mutta kokeilen onneani: kuvassa -50% lapulla ostamani Monstera monkey leaf. Osa lehdistä oli hyvin ruskeita ja tuntuu, että se ruskea väri alkaa leviämään muihinkin lehtiin. Mistähän johtuu?

Nyt uskon, että päikkäriaika alkaa olla pikkuhiljaa loppumassa, joten päätän porinani tältä erää! Seuraavaan kertaan! :)

/

Tiedättekö sen fiiliksen, kun joulukuun alussa sataa vettä? Se fiilis iski suoraan kasvoihini tänä aamuna vähän ennen yhdeksää, kun esikoinen käveli reippaana autoon päiväkotireppu kädessään ja minä tulin perässä kantaen vauvaa turvakaukalossaan. Kun sain pojat paikoilleen takapenkille ja käynnistin auton, tulvahti autoon sellainen lämpöinen joulufiilis! Nimittäin jouluradiossa soi juuri tuolloin ihana vanhanajan White Christmas Bing Crosbyn laulamana. Sitä fiilistellen vilkaisimme esikoisen huoneesta näkyvää joulutähteä (hän on siitä niin onnessaan ♥) ja ajelimme kohti päiväkotia. Matkaa oli taitettu noin 500 metriä, kun takapenkiltä kuului Mää haluan kuunnella Hevisaurusta. Mutta minä haluaisin kuunnella tämän laulun, tämä on niin ihana joululaulu! Ei tuo oo mikään joululaulu, tuo on ristiäismusiikkia, mää haluan Hevisaurusta nyt heti ennen ku tää matka loppuu! Tämä laulu loppuu kohta, sitte kuunnellaan Hevisaurusta. Tässä lauletaan ihanasta, oikein lumisesta, valkoisesta joulusta! ♥
Ja niin me ehdimme kuunnella vielä pätkän Hevisaurustakin ennen kuin olimme päiväkodin pihalla ja näin myös päiväkotilainen oli tyytyväinen. Tässä onkin taas muutama päivä fiilistelty Hevisaurusta oikein urakalla, sillä lauantaina olimme heidän keikallaankin – jo toinen keikka tälle vuodelle ja neljävuotias oli ikionnellinen!

Mua niin huvitti tuo vertaus ristiäismusiikkiin ja pärskin sille kotona oikein huolella! :D Se tosiaan ehkä aavistuksen kuulostaa samalta kuin papin laulut täällä meillä kotona pikkuveljen ristiäisissä… Tuli mieleeni, että en halua edes ajatella sitä aikaa, kun takapenkiltä ei enää kuulu omia musiikkivaatimuksia! Voi tätä joulunodotusta noiden mun pienten, tomerien poikien kera, niin koko maailman parasta ♥.

Ihanaa joulundotusta teillekin! ♥ ♥ ♥