/

Viikot ne vain huristavat ohi hirmuista vauhtia! Jos elellään vaikka sunnuntai-iltaa, huomaa vain yhtäkkiä, että ohhoh, seuraavana päivänä on perjantai! Olen jo ajat sitten hyväksynyt sen faktan, että yhdessä päivässä ei ehdi juuri mitään. Eikä ole maailman loppu, jos hommat jäävät kesken. Aina tulee seuraava päivä, jolloin voi taas jatkaa siitä mihin edellisenä päivänä jäi! Ja että pienikin edistys jossain projektissa on kuitenkin edistystä!

Normaali arkipäivämme menee siten, että minä jään lasten kanssa kotiin, kun mies lähtee kuuden jälkeen töihin. Meillä ollaan siis todellakin hereillä aamukuudelta, kiitos yksivuotiaamme. Esikoinen nukkuisi helposti seitsemään ja joskus nukkuukin, riippuu millaista meteliä olohuoneesta on kuulunut… Katselemme lastenohjelmia, jonka jälkeen käymme aamiaiselle. Yleensä seitsemän jälkeen, lähempänä puoli kahdeksaa. Esikoinen on kolme päivää viikosta päiväkodissa ja päiväkotiaamuina vien hänet yhdeksäksi päiväkotiin. Kuopus mukana takapenkillä tottakai.

Lounaan jälkeen olemme yleensä suunnitelleet jotain ohjelmaa kullekin päivälle. Joko meille tulee ystäviä käymään tai vierailemme ystävillä tai sukulaisilla. Joskus vierailun sijaan hoidamme asioita kaupungilla, teemme kauppareissun tai kiertelemme vaikka parilla kirppiksellä. Välipala-ajaksi pyrimme kotiin tai sitten välipala on mukana ja nautimme sen siellä, missä milloinkin olemme. Koen kuitenkin tärkeäksi, että suunnittelen viikon ohjelmaa eteenpäin hyvissä ajoin etukäteen, sillä en jostain syystä nauti päivistä, jolloin meillä ei ole mitään ohjelmaa. Jotain täytyy olla, jos olen kuopuksen kanssa kaksin. Jos taas molemmat lapset ovat kotona, vietämme usein kotipäiviä kolmisin. Tai usein ja usein; tuollaisia päiviä mahtuu viikkoon yleensä vain yksi.

Iltapäivällä noin neljän maissa kotiutuu mies, joka on hakenut samalla esikoisen päiväkodista. Minä alan ruuanlaittoon ja pojat usein leikkivät isänsä kanssa ruokaa odotellessaan. Syömme yleensä viideltä ja sen jälkeen meillä vanhemmilla olisi toiveissa, että lapset katsoisivat Pikku Kakkosta (jotta saisimme edes hetken hengähtää), mutta pienempi ei ole vielä juurikaan telkkarista kiinnostunut. Kaikki aikanaan… (Eikä esikoinenkaan enää hirmuisesti Pikku Kakkosesta välitä, täytyisi olla vähän isompien poikien ohjelmia!) Meidän lapset kun eivät ole mitään rauhallisia leikkejä leikkiviä, vaan täällä riittää ääntä, vauhtia ja vaarallisia tilanteita niin kauan, kunnes Nukkumatti iltaisin kutsuu. Pojat on poikia.

Iltapalalle käymme seitsemän maissa, ehkä vähän jälkeen seitsemän nykyään. Iltapalan jälkeen on iltapesuja ja -satuja, jonka jälkeen minä vien kuopuksen ja mies esikoisen omiin sänkyihinsä. Esikoista ei toki viedä tarvitse, hän kävelee itse :D, mutta kuopuksen kannan unipussissa sänkyynsä unilaulun ja pusujen saattelemana. Joskus käyn sen jälkeen vielä toisen kerran toivottamassa esikoiselle hyvät yöt. Sängyissään lapset ovat lähes joka ilta klo 20 mennessä ja tuosta pidämme tiukasti kiinni paristakin syystä. Lasten on saatava riittävän pitkät yöunet, sillä aamumme alkavat suht aikaisin. Lisäksi meille vanhemmille on tärkeää saada iltoihin pari-kolme rauhallista tuntia ja sitä kuuluisaa omaa aikaa. Aikaa, kun ei tarvitse palvella ketään eikä kukaan keskeytä jokaista lausetta. Voi tehdä mitä haluaa tai olla tekemättä!

Mutta nuo alussa mainitsemani keskeneräiset projektit: tuo Alkuvuoden raikkautta kotiin -postauksestani tuttu kimppu tosiaan kesti pari viikkoa! Ja pari päivää se nuokkui maljakossa noutajaansa odottaen :D. Samoin on ollut aikomuksena laittaa tuo huopaliina kaappiin odottelemaan loppuvuotta ja kaivaa jotain kevyempää esille. Ei keväistä, sillä nyt on talvi, oli sää millainen hyvänsä. Jotain kevyttä ja raikasta kuitenkin kaipaan! Näiden pikkuhommien listaan täytyy lisätä vielä verhojen silitys (tilasin makkariin uudet pellavaverhot). Mutta sainpas tänään sentään kuopuksen huoneen kalusteet miellyttävämpään järjestykseen! Sohva ja lipasto siirtyivät eri seinustoille ja toivat siten huoneeseen hieman enemmän leikkitilaa. Uuden järjestyksen myötä sielläkin täytyisi silittää yksi pimentävä sivuverho, roikkuu nyt ruttuisena ikkunassa, mutta ehkä taaperoa ei haittaa…

Mietin joskus, että miten jonkin viiden minuutin pikkuhomman tekemiseen käyttääkin etukäteen ainakin tunnin aikaa miettien ”tuo pitäis tehdä”. Jospas tarttuisin noihin pikkuhommiin tästä lähtien hieman ripeämmin – voisin ainakin yrittää! Toisaalta kannattaako: nimittäin sitten niiden tekemisestä ei ehkä saa sitä hyvää jes, sainpas tehtyä -fiilistä…

Mukavaa keskiviikkoiltaa!

/

Meiltä löytyy kotoa yksi pieni vaaleanharmaa makramee, joka pääsi nyt joulun jälkeen esille. Totta puhuen olin unohtanut sen erääseen roinakoriin, joka on keittiöjakkaramme päällä arjen apurinani :D. Sinne olin sujuvasti sujauttanut tämänkin, kunnes tässä alkuvuoden järjestelyinnossani (joka onneksi jatkuu edelleen) törmäsin siihen parin kuukauden tauon jälkeen!

Makramee valmistui käsissäni eräässä työpajassa, johon osallistuin alkusyksystä veljeni avovaimon ja ystäväni kanssa. Kärsimätön perfektionisti meinasi suoraan sanottuna nakata langat muutamaankin otteeseen olan yli, mutta tulipa siitä nyt jonkinlainen. Mallikappaleen kaltaista en tehnyt, joka siellä taisi olla tarkoituksena valmistaa :D, vaan sain päähäni toisenlaisen mallin, jonka sitten väkersin.

Otin joulukranssin pois seinältä, poistin siitä rusetin ja näin siitä tulikin joulukranssin sijaan eukalyptuskranssi, joka pääsi aulaamme! Kranssin paikka jäi sopivasti tyhjäksi ja huomasin, että makramee sopii sävyineen täydellisesti tauluparin kaveriksi:

Tuunasin makrameeta hieman, kun olin ripustanut sen seinälle. Vasta seinällä leikkasin helmalangat viistosti ja lisäsin puurenkaan pitämään reunalangat yhdessä. Vasta sitten siitä tuli valmis :D. Leveyttä sillä on noin 30 cm verran eli suht pikkuruinen, mutta riittää meille! Ja toki siihen tuo oman lisänsä se, että se on omin käsin tehty.

Olin alustavasti ajatellut jotain isoa taulukollaasia tuohon lipaston yläpuolelle, 5-7 taulua, mutta tykästyinkin nyt tähän riisutumpaan malliin kuin vahingossa ja tällä mennään nyt sitten hetkisen verran! Meillä on makkarissa pari taulukasaa, jotka odottavat seinille pääsyä, mutta osa niistä joutuu nyt kyllä kaapin uumeniin odottelemaan vuoroaan. Olohuoneen päätyseinälle on kuitenkin tulossa jokin kolmen taulun rykelmä ja makkarin seiniltä puuttuvat taulut myös kokonaan! Kaikki aikanaan…

Tein työhuoneeseeni euron second hand -hankinnan, joka oli niin ihastuttavan sävyinen, että päätyikin olohuoneen lipastolle nyt alkuun. Laatikon punertavan lila sävy sopii myös taulujen sävyihin ja sain olohuoneeseen raikkautta, jota sinne joulun jälkeen kaipasin.

Tästä bambukulhostani on myöskin muodostunut hieman sellainen sujautus-kippo: milloin sieltä löytyy päältä riisumani korut, milloin korvatulppia, pikkuautoja tai kaukosäätimiä…

Tammikuun aurinko paistoi viime viikolla yhtenä päivänä niin ihanasti, että oli heti napattava kamera käteen! Seinälle muodostui kiva varjo olohuoneen kattovalaisimesta:

Löytyykö sinun kodistasi makramee? Oletko itse kokeillut tehdä sellaista?

/

Meillä on tällä hetkellä aika monta viherkasvia. Loppuvuodesta myin kaksi pois, koska joulukoristeiden alkaessa ottaa valtaa alkoi tuntumaan siltä, että viherkasvit veivät liikaa tilaa ja oli aika karsia pari pois. Oletteko muuten ostaneet viherkasveja kirppispalstoilta? Minä en ole, mutta kerran olin ostamassa Torin kautta erästä ihanaa istukaista – se kuitenkin ehti mennä toisaalle. Nyt en muista enää sen nimeä, mutta hieman erikoisempi viherkasvi oli kyseessä. Täytyypä kurkkia, jos niitä jostain taas löytyisi…
Edit: Nyt muistin; kyseessä oli aitoviikuna!

Tällä hetkellä lempparini kodissamme olevista viherkasveista on tämä viikuna, jonka ostin kuopuksemme ristiäisten aikoihin syksyllä 2018. En muista, oliko tällä jokin tarkempikin nimi..? Tämän kuvan otin viime syksynä, kun viikuna oli ollut meillä vuoden:

Aika kivasti se on tuosta jo kasvanut ja lisää pukkaa parhaillaan! Tämän kuvan otin tänään:

Noita kukkavarsia on viikunassa kolme ja mietin, missä vaiheessa ne täytyisi jakaa eri ruukkuihin? Tuntuu, että yksi ruukku käy kohta ahtaaksi. Toisaalta tykkäisin tuosta kovasti noin, kun kolme on yhdessä! Mutta sehän kasvaa aika korkeaksikin käsittääkseni, joten jossain vaiheessa täytyy tehdä muutoksia. On ihanan helppohoitoinen tuo eikä ole moksiskaan tällaisen kömpelön ja unohtelevan hoitajan käsissä!

Kastelen kun muistan ja joskus (hyvin harvoin) tulee sumuteltua lehtiä. Pölyjäkin olen vähän turhan harvoin viherkasveistamme pyyhkinyt, mutta joskus sentään muistan. Tai innostun… Minulla on yleensä staattinen liina tässä tarkoituksessa käytössä.

Viikuna muodostaa mielestäni kivan (sävy)parin konjakkisen lepakkotuolin kanssa!

Täällä vietellään kuopuksen kanssa kotipäivää ja esikoinen on vielä hetken päiväkodissa. Sen jälkeen suuntaammekin ystäviä tapaamaan. Kivaa viikonloppua teillekin! :)