/

Aivan hurjasti onnitteluita viime viikon vauvapostaukseen liittyen ja joka kanavassa! Onnitteluita tulvi blogin lisäksi Facebookin ja Instagramin kautta – valtavat kiitoksemme ♥. Olin oikeasti ihan häkeltynyt!

Ennätyskauan kesti tänä vuonna ennen kuin ne kuuluisat vuoden ensimmäiset tulppaanit ostin! Ostin ne nimittäin vasta eilen, ystävänpäivän kunniaksi. Löysin ihanan kimpun, jossa oli sekoitus keltaisia, hentoisia vaaleanpunaisia ja pinkkejä tulppaaneja. Mutta miksi ihmeessä tänä vuonna tuntuu joka kaupassa tulppaanit olevan kuivassa ämpärissä, ilman vettä? Kotona ne sitten janoisina hörppäävät nopeasti vettä itseensä ja venähtävät varresta turhan pitkiksi… Pidin kukkia tunnin kääreessäkin ennen kuin avasin ne, sillä aavistin tämän tapahtuvan, mutta siitä ei ollut apua. Ei mikään kovin innokkaan näköinen kimppu, mutta ainakin värit piristävät! :D

Kevättalvi saa muistamaan, että kevät lähestyy kovaa vauhtia. Päivä pitenee koko ajan hitaasti, mutta varmasti! Ei enää montaa viikkoa siihen pikkulinnun aamusirkutukseen ♥. Niin rakastan niitä aamuja ja aamupäiviä, kun aurinko paistaa eikä ulos tarvitse enää topata vaatteita. Poika voi astella ulos pelkät kengät jalassaan ja lippis päässään ja minä voin sipsutella lasiterassille arskat nenällä nauttimaan kupposen kuumaa. Nuo on niin täydellisiä arjen (ja miksei viikonlopunkin) hetkiä! Nurmikko alkaa pikkuhiljaa vihertää ja koko kesä on vielä edessäpäin. Kasvava vauvamaha tekee tulevasta kesästäni hieman erilaisen, mutta jospas emme saisi mitään hellekesää tänäkään vuonna *peukut pystyssä*.

Ajattelin yritykseni tiimoilta liittää tähän päivään pienen tarjouksen! MioSa. design tarjoaa kaikille tänään vähintään 25 eurolla (poislukien toimituskulut) tilanneille kuvan miniavaimenperän. Avaimenperä sopii päivän sävyihin kuin nenä päähän ja se sujahtaa pakettiin automaattisesti eli sitä ei tarvitse kassalla mitenkään mainita!

Hyvää Ystävänpäivää! ♥

/

Tervehdys blogimaailmaan! Nythän mulle on käynyt niin, että kun tuo tauko jäi joulukuussa päälle, niin sehän sai heti jatkoa :D. Kun tottuu blogittomaan elämään, ei enää osaa, muista eikä välttämättä motivoikaan palata takaisin… Tauot tekevät hyvää, mutta varoitus; ne saattavat jäädä päälle! Katsotaan nyt ihan rauhassa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan ja mennään päivä kerrallaan eteenpäin, kuten elämässä muutenkin.

Meille kuuluu hyvää, toivottavasti teillekin! Olemme tämän tammikuun ajan nauttineet ihanasta, kunnon vanhan ajan talvesta, jos niin voisi sanoa! On lunta ja pakkasta, vaikka jokunen plussakelin päiväkin viime viikkoon mahtui. Ostimme heti tammikuun alussa pojalle hiihtovälineet ja luistimet ja niitä onkin ahkerasti käytetty useita kertoja viikossa. Samoin viikonloppuisin on kulutettu pulkkamäkeä oikein urakalla. Turhan kylmillä pakkaskeleillä on mukava puuhastella sisälläkin ja keilaaminenkin tuli koko perheen voimalla testattua. Tämä oli M:n toinen kokemus keilaamisesta ja sujui jo huomattavasti paremmin kuin noin vuosi takaperin. Tuolloin ei jaksanut koko tuntia hommaan keskittyä, mutta nyt tässä iässä oli toisin! Tokaisi siellä kesken kaiken, että oli niin kivaa kun otitte minut mukaan! ♥ Oikeastaanhan hän on kyllä mukanamme aina ja joka paikassa :D.

Kodin sisustusrintamalla ei ole tapahtunut oikein mitään. Eteisen muutos on kutakuinkin valmis, mutta aula on vaiheessa ja mietinnässä. Minulla olisi haaveissa aulan seinustalle uusi lipasto, joka vastaisi nykytarpeitamme huomattavasti paremmin kuin nykyinen, mutta mies nikottelee hintalapulle. On se jännä juttu, miten autotallihankinnat saavat maksaa, mutta koti on eri juttu, hmm… Pehmittely jatkukoon! :D

Muitakin muutoksia on kotiin tässä talven mittaan luvassa! Nimittäin tuo käytävä vessan seinän ja vaatehuoneen sekä makuuhuoneemme välistä on poistumassa. Se on toiminut hyvin seitsemän ja puolen vuoden ajan, mutta kun kahden aikuisen koti muuttuu lapsiperheen kodiksi, ovat jonkinmoiset muutokset joskus tarpeen. Käytävä on tähän mennessä ollut lähinnä visuaalisesti kiva ja yksi kotimme lempinäkymistäni onkin ollut katsella sohvalta tuohon käytävän suuntaan, mutta nyt käytännöllisyys nousee ykköseksi. Niin joo ja pojan kolmevuotislahjaksi saamansa sähköauton reitiksi tuo on ollut mainio: vetää rundia noiden käytävien kautta…

Käytävän aukko levytetään siis umpeen eli siihen tulee seinä. Olen alustavasti suunnitellut siihen jotain avohyllykokonaisuutta… Tai sitten jokin yksi iso taulukin sopisi! Yksi lisänurkkaus olohuoneeseen on siis tämän muutoksen myötä luvassa. Käytävä itsessään muuttuu säilytystilaksi (= hukkaneliöt tehokäyttöön) ja sen toiseen päähän tulee ovi vessan ja meidän makuuhuoneemme ovien väliin. Nyt mietin, että haluaisin tuon olohuoneeseen näkyvän seinänpätkän yläosaan ikkunan, jotta säilytystilaan tulisi luonnonvaloa. Haaveilen vaakamittaisesta ikkunasta, jossa olisi mustat, ohuet karmit. Ikkunan keskellä voisi olla pari ohutta, pystysuuntaista ns. koristerimaa, jotta se ei olisi pelkkää ikkunaa reunasta reunaan. Tai sitten ilman niitä… Miltä kuulostaa, saiko ideastani kiinni? Täytyy vain teettää tuo ikkuna jossain…

Joku varmaan pyörittelee siellä silmiään ja kaivaa kalenteriaan, mutta ei, nyt ei ole aprillipäivä ;).

/

Tähän vuodenaikaan kuuluu, että pikkuhiljaa otetaan pieniä jouluaskelia kohti joulua! Viime vuonna tämä meni hieman eri tavalla kuin olin suunnitellut, sillä kiireisen syksyn päätteeksi sain kurjan influenssan korkean kuumeen kera ja niissä tunnelmissa menikin sitten päivät ennen joulua. Muistan, miten puin kotimme jouluasuun viikko ennen joulua: koko jouluasu yhden päivän aikana! Toimi se niinkin, mutta oma tyylini on tämä, että niitä jouluaskelia otetaan pikkuhiljaa lokakuusta lähtien. Lokakuussa vielä hyvin maltillista, mutta nyt marraskuussa ikkunaan pääsivät ensimmäiset joulutähdet. Keittiön ikkunalle sekä eilen illalla olohuoneen ikkunoihin:

Nyt on tosiaan viime vuoteen nähden ihan eri tavalla aikaa valmistella kodin joulusisustusta, sillä nyt kaikki iltani ovat perheaikaa, kun viime vuonna pojan kotihoidosta johtuen tein kaikki illat töitä. Nautin niin paljon, että ehdin leipoa poikani kanssa pipareitakin minä iltana tahansa! ♥

On tainnut tämä rakkauteni jouluun tarttua jonkin verran tässä reilun vuosikymmenen aikana mieheenkin, sillä hän osti perjantain kauppareissulla heräteostoksena pikkukinkun. Miehet ehkä pitävät enemmän tästä joulun herkuttelupuolesta, varmasti naisetkin, mutta pääasia, että löytää sen oman tapansa nauttia tästä ihanasta ajasta! Niinpä täällä on nyt aamusta asti leijaillut ihana kinkun tuoksu ja kissat ovat parkkeeranneet keittiöön :D. Ikään kuin harjoitusjoulu ennen varsinaista joulua! Tämä onkin ensimmäinen kerta, kun meillä tällainen pikkukinkku paistetaan. Illemmalla sitä sitten maistelemme; saapa nähdä miltä maistuu! Ja toki kissat saavat osansa myös, se on selvä.

Veljeni pyysi eilen kummipoikaansa heidän hoiviinsa sunnuntaipäivää viettämään ja niinpä poika lähti sinne aamupäivällä pulkka mukanaan. Minä olen tehnyt päivän töitä. Kovin jouluiselta on tuntunut, liekö syynä uunissa paistuva kinkku, joulumusiikki vai joulutähdet. Ihana sunnuntai joka tapauksessa! Illalla ajattelin vielä leipoa joulutorttuja pikkuapulaisen kera.

Se suurin kodin jouluaskel taitaa olla joulukuusi; valojen viritteleminen ja koristeiden asetteleminen. Joka joulu haaveilen aidosta joulukuusesta, sellaisesta oikein tuuheasta, mutta sitten mieleeni tulevat neulaset… Tökkii niin se ajatus niiden siivoamisesta joulunpyhien aikana, että ehkä vanha ikikuusemme pääsee esille tänäkin jouluna. Lisäksi nuorempi kissamme on sen verran kuriton tapaus vielä 10-vuotiaanakin, että tuskin antaisi aidon kuusen olla rauhassa. Mikähän olisi sopiva ajankohta kuuselle… Tosin ei sitä oikein osaa eikä tarvitsekaan suunnitella, se on sellainen fiilisjuttu – se ilmestyy olohuoneeseen sitten, kun siltä tuntuu!

Olohuoneen ikkunatähdet luovat huoneeseen sellaista ihanan tunnelmallista ja pesämäistä fiilistä, josta nautin suunnattomasti aina iltojen pimeydessä! On ihan täydellistä käpertyä sohvannurkkaan pehmoisten tyynyjen ja torkkupeittojen kera. Selailla joululehtiä ja vain nauttia siitä käsillä olevasta tunnelmasta. Tämä ominaisuus on saanut minut tykkäämään taas sohvastamme, vaikka ehkä muistattekin, miten kypsä olin siihen reilu vuosi sitten? Päätin sitten, että uuden sohvan aika koittaa joskus myöhemmin, nyt mennään tällä. Tuntui tuhlaukselta hankkia uusi sohva vain siksi, että olin nykyiseen kyllästynyt (vaikkakin monestakin syystä). Sohva on sen verran arvokas hankinta, että kulutetaan tätä nyt vielä, kun se kuitenkin ihan ehjäkin on. Ostimme sitten sohvarahoilla alkuvuodesta uuden sängyn, sillä se oli kiireellisempi hankinta vanhan oltua jo niin kulunut. Lisäksi olen uudestaan tykästynyt tuohon divaanisohvamuotoon, sillä tuo nurkkaus on just paras ja kisaammekin miehen kanssa iltaisin aina siitä, kumpi sinne ensimmäisenä ehtii…

Joulukuusi tulee kruunaamaan olohuoneen pesämäisen tunnelman, sillä se katkaisee joulun ajaksi suoran näköyhteyden olohuoneesta keittiöön ja rajaa olohuoneen paremmin omaksi tilakseen. En malta odottaa niitä iltoja! Nyt kun tulin muistelleeksi viime joulua, huvittaisikin laittaa joulukuusi paikoilleen mahdollisimman pian… Mutta kyllä me ainakin itsenäisyyspäivän yli odotamme, uskoisin… Jokos teillä on otettu jouluaskelia?