Muistatteko kesälöytöni postauksestani Lundia Classicit olohuoneessa? Kyseessähän olivat Lundian lipastot/yöpöydät mitkälieovatkaan! Ne olivat mäntyiset ja kolhuiset, ihan alkuperäislookissaan. Mies hioi ne autotallissa, mutta sitten tulivat viikkojen helteet ja raskauden viimeiset päivät. Lipastot jäivät odottamaan, kunnes alkusyksystä saivat hieman pakkelia ja lopulta maalia ylleen. Sävyä mietin pitkään, vaihtoehtoina valkoinen ja ihan vaalea, helmenharmaa. Päädyin lopulta jälkimmäiseen:

Sävy erottuu näissä kuvissa hieman huonommin kuin luonnossa. Tosin kun aurinko paistaa, näyttävät lipastot aika lailla valkoisilta tuota valkoista seinää vasten :D. Ovat kuitenkin hennon vaaleanharmaat. Kuin tehdyt tuohon nurkkaukseen, joka syntyi, kun viime talvena remppasimme tuon käytävän umpeen. Käytävätila on nykyään työtilaani ja tuon lipaston takaisen seinän toiselta puolelta juuri nytkin näpyttelen!

Mietin, että tuo nurkkaus kaipaa valoa, ettei jää täysin mustaksi ja huomaamattomaksi! Koska siellä ei ole pistorasiaa, päätin hyödyntää takan päällä olevan pistorasian ja tunnelmanurkkauksen kruunaakin tätä nykyä Tom Dixonin Copper-valaisin. Vihdoin tällekin löytyi täydellinen paikka! Se ehtikin pari vuotta seilata sekä keittiössä että olohuoneemme ikkunanurkkauksessa. Pistorasian käyttö on valokatkaisimen takana eli ei suinkaan tarvitse aina kiipeillä, jotta tuohon saa valot. Tuo onkin tällä hetkellä lempikohtani olohuoneessamme; tuo ihanan punertavaa (jouluista?) tunnelmaa pimeisiin syysiltoihin!

Seinälle voisi lisätä vielä jonkin ison taulun tai sitten taulukollaasin… Ehdotuksia? :)

No heipparallaa! Se on heinäkuukin ehtinyt lähes puoliväliin, mutta täällä ollaan – edelleen vauva mahassa! Tosin viikolla näytti yhtenä iltana siltä, että nytkö mä synnytän; sen verran rankat supistukset iski päälle ja kestivät lähes kolme tuntia. Yllättäen kuitenkin loppuivat ja nukahdin puoliltaöin täysin uupuneena sohvalle. Olin juuri saanut pojan yöunille, kun supistukset alkoivat ja mies oli tietysti prätkäilemässä… Pientä paniikkia ehti pukata, sillä en ollut koskaan aiemmin kokenut vastaavaa ja se epätietoisuus: kuuluuko tämä varmasti asiaan? oli aika hämmentävää.

Todennäköisesti ihan rasituksesta johtuivat, sillä olimme juuri palanneet kolmen päivän lomamatkalta, jossa kävelin päivittäin pitkiä matkoja näissä hellelukemissa ja heti reissun jälkeen oli raskauskuvaukset rannalla ja kaikenlaista muutakin mahtui kalenteriin! Nyt otan vähän iisimmin, vaikka toki tässä jo turvallisilla viikoilla ollaan, sillä vauva on puolentoista viikon päästä täysiaikainen. Kotona on kuitenkin jatkuvasti jotain puuhaa ja kotitöitä, joten ei tämä elämä sohvalla makoiluksi sentään mene… Vauvan huone on vaiheessa, mutta eipä vauveli huonettaan heti tarvitsekaan. Sehän on alkuun lähinnä hänen tavaroitaan varten, jotta kaikkea ei tarvitse säilyttää olohuoneessa. Sänky on sentään valmiina häntä odottamassa; loput ehtii syntymän jälkeenkin, sillä nämä hellekelit eivät inspiroi maalaamaan. Itse näitä helteitä en kovin pahoina pidä, mutta niiden johdosta kotonamme on aivan liian kuuma ja se tukaloittaa oloa! Ilmalämpöpumppu menee siis todellakin hankintaan, kunpa sen vain ehtisi tämän kesän aikana seinään saamaan…

Mutta sitten otsikkoon! Voitin pari viikkoa sitten pienen tarjouskilpailun kivoista Lundian Classic-sarjan yöpöydistä, joista kehitin itselleni pienen pakkomielteen. Yöpöydät ovat normaalia kookkaammat, joten ajattelin heti, että niistä tulisi lipasto olohuoneen uudelle seinänpätkälle. Saisin kivasti lisää säilytystilaa ja tuo seinän kalustaminen ratkeaisi samalla kuin itsestään. Yöpöydät ovat mittojensa puolesta kuin tehdyt tuohon syvennykseen! Kalusteet ovat mäntyä eivätkä jää tuollaisiksi; tiesin heti, että haluan maalata ne jollain kivalla sävyllä, mutta millä?

Pyörittelin mielessäni sekä mustaa, valkoista että vaaleanharmaata. Mustan hylkäsin pian, sillä pölyongelma… Lisäksi haluan, että laatikoiden kivat vedinsyvennykset erottuvat selvästi ja voi olla, että tummaan sävyyn hukkuisivat. Valkoista meillä taas riittää; oikeastaan kaikki muut kalusteet/lipastot kotonamme ovat valkoisia, joten ehkä tämä hukkuisi valkoisena liikaa valkoiseen seinään? Jokin vaalea persikkakin, mintusta puhumattakaan, olisi sävynä aivan ihana, mutta kyllästyisinkö..? Niinpä vahvimmilla on nyt vaaleanharmaa, sellainen ihana helmenharmaa – miltä kuulostaa? Toinen yöpöytä on jo hiottu ja odottelee autotallissa nyt enää sävypäätöstäni :P.

Viime viikko hujahti niin vauhdilla ohi, etten enää ehtinyt blogin pariin ollenkaan! Tuli murehdittua vanhemman kisun terveyttä ja käytyä lopulta kahdella eläinlääkärillä. Soitin myöskin Oulun Eläinlääkäriasema Lemmikkiin, josta saimme neljä vuotta sitten aivan erinomaista hoitoa ja palvelua ja jossa kisu tuolloin hoidettiin terveeksi. Jätin epätoivoisena heille sähköpostia, kun en tiennyt mitä kissan suhteen pitäisi tehdä eikä sitä tuntunut tietävän paikalliset eläinlääkäritkään (tai ne kaksi, joilla kävimme). Lemmikistä ihana eläinlääkäri soitti minulle työpäivänsä päätteeksi ♥ ja kertoi mielipiteensä. Raskaushormoneissani itkeä pillitin puhelimessa, sillä tuollainen sydämellään työtään tekevä eläinlääkäri olisi kyllä enemmän kuin tarpeen Kokkolassakin! Toki täälläkin niitä varmasti on, mutta turhan moni ei tunnu tietävän kissoista riittävästi ja moni juttu tuntuu olevan arvailujen varassa.

Viime viikolla ensimmäinen eläinlääkäri totesi kissan nisän vieressä olevan patin nisäkasvaimeksi, kun taas toinen eläinlääkäri sanoi, että se voi olla myös nisätulehdus. Saimme antibioottikuurin ja passituksen leikkaukseen, jos patti ei kuurilla häviä. Samalla kissasta otettiin jo pyynnöstäni röntgenkuvat ja onneksemme keuhkoista eikä vatsastakaan löytynyt mitään ylimääräistä. Nimittäin nisäkasvaimet leviävät yleensä ensimmäisenä keuhkoihin, mutta onneksi ei olla siinä pisteessä.

Tänään olin vielä yhteyksissä Oulun Lemmikkiin ja sieltä eläinlääkäri suositteli seuraavaksi leikkausta ja niinpä meillä on nyt sitten leikkausaika varattuna tulevalle perjantaille. Eläinlääkärit ovat kaikki olleet sitä mieltä, että kissa kannattaa ehdottomasti leikata, sillä kissa on niin hyväkuntoinen, vaikka ikää onkin jo 15 vuotta. En voi jättää asiaa tähän ja odottaa, mitä ehkä tulisi tapahtumaan. Mies oli alusta asti samaa mieltä, joten leikkaukseen mennään ehdottomasti!

Viime viikon perjantaina täytin vuosia ja sunnuntaina pienen minilomamme jälkeen iltapäivällä kotiin palattuamme koti täyttyi synttärivieraista ♥. Sain aivan ihania lahjoja, vaikka en mitään pyöreitä edes täyttänyt! Kuvan kukkakimppu yksi näistä.

Miniloma Oulussa oli aivan ihana ja tarpeellinen! Nähtiin ystäviä ja rentouduttiin hotellissa. Vierailimme ensimmäistä kertaa Lapland Hotels Oulussa, mutta varmasti suuntaamme sinne toistekin. Hotelli oli visualistille ihana elämys tumman, mystisen ilmapiirinsä kera! Mies oli soittanut hotelliin etukäteen, että tulemme synttäreitä juhlistamaan ja huoneessa odottikin mahtava herkkulautanen täytteenään mm. hedelmiä, juustoja ja suklaata.

Mikään lapsiperheen hotelli tuo ei kuitenkaan ole; kohderyhmä selvästi hieman jotain muuta kuin lapsiperheet. Ei ollut leikkipaikkaa eikä respassa jaossa lapsille edes värityskirjan tapaista, mutta reipas poikamme viihtyi hotellissa silti mainiosti. On sen verran matkustellut, että on joka paikassa kuin kotonaan. Hänelle riitti leikkipaikaksi eräs kellarissa oleva aulatila, jossa oli kymmenen jättikokoista jumppapalloa :D. Niin ja onneksi mukana oli oma matkalaukku täynnä leluja!

Miniloman ja synttäreiden vieton jälkeen onkin energiaa (vai onko?) remonttiin, jonka aloitimme eilen… Ensimmäisen remppatunnin jälkeen tuntui kyllä jo siltä, että miten ihmeessä olemme kahdeksan vuotta sitten rakentaneet kokonaisen omakotitalon, sen verran tuntui kiristävän hermoja, mutta alku aina hankalaa vai mitä ;D. Suuri hatunnosto niille, jotka rakentavat taloa pienten lasten kera! Yritimme illalla miehen kanssa suunnitella remppaa eteenpäin ja tuntui, ettei se onnistunut edes yhden kolmevuotiaan läsnäollessa: puheenvuoroja sai oikein jonottaa! Ensimmäinen remppapäivä vaati niin mehuja, että nukahdin ennen yhdeksää kun olin saattelemassa poikaa yöunille, heh!

Instagramiin tulee varmaankin näitä remppakuulumisia hieman enemmän kuin tänne blogin puolelle, joten jos kiinnostaa, niin seurailkaahan siellä! Aloitimme tuon olohuoneesta aulaan johtavan käytävän umpeen levyttämisellä ja tänään tilasin taiteoven tuohon tilaan. Näyttää nyt vähän siltä, että oviaukko tuohon tilaan tehdäänkin meidän makkarista.

Käytävätilastahan oli alunperin tulossa vaatehuone, mutta nyt aloinkin toistamiseen suunnittelemaan ja pohtimaan, jos siitä tulisikin työhuoneeni. Pieni ja kompaktihan se on kuin mikä, mutta hyvällä suunnittelulla sinne kyllä mahtuisi erilaisia säilytyskalusteita! Helpommalla pääsisimme näin, jos vaatehuoneen voisi jättää nykyiselle paikalleen, ei tarvitsisi juuri sähkötöitäkään tehdä. Mutta kalliimmaksi tämä tulisi, sillä joutuisimme ostamaan enemmän uusia kalusteita… Nimittäin nykyisen työhuoneeni kalusteita ei voi tällaisenaan siirtää käytävään, mutta nykyiseen vaatehuoneeseen ne taas kävisivät. Käytävän mitat ovat suunnilleen 1,1 metriä x 3 metriä. Hyvin haasteellinen muoto työhuoneelle siis!

Tätä täytyy nyt miettiä tarkkaan, vaikka ehdinkin jo tuossa aamupäivän surffailulla valita Ikean valikoimista työhuoneeni uuden kalustuksen :D. Kalusteissa ratkaisevaa on niiden syvyys: syvyyttä olisi hyvä olla maksimissaan 30 cm, jotta homma toimii! Ikeasta löytyisi kyllä kivan näköisiä eikä kovin syviä kalusteita hyvään hintaan! Kokemuksesta myös tiedämme, että Ikean kalusteet kestävät – toisin kuin turhan usein luullaan.
Käytävän toiseen päätyyn tulisi työpöytä (teetän esim. vanerilevyn seinästä seinään ja siihen joku taikoo jalat :D) ja toiseen päätyyn korkea kaappi. Käytävän varrelle sitten niitä 30-senttisiä kaappeja sen verran mitä mahtuu. Miltä teidän korvaanne kuulostaa? Koska joudun nyt työhuoneeni osalta pihistämään neliöissä, niin viihtyvyydestä en pihistä! Huoneen täytyy olla toimivuuden lisäksi kiva katsella, jotta siellä inspiroi tehdä töitä.