/

Ei, tämä ei tarkoita sitä, että nyt alkaisin koristelemaan kotia jouluiseksi eikä sitäkään, että joulu on aivan pian eikä sitäkään, että eläisin vain tulevaa odottaen. Tämä tarkoittaa vain sitä, että tästä päivästä on 99 yötä jouluaattoon – kukin käyttäköön tämän ajan parhaalla mahdollisella tavalla! :)

Meitä on hyvin monenlaista koulukuntaa joulun ja etenkin siihen liittyvän odotuksen suhteen. Suurimmat joulufanittajat ajattelevat joulua vuoden ympäri ja tiedänpä erään ryhmän ansiosta, että joillain heistä on jopa jouluhuone kotonaan vuoden ympäri! (Kun näytin yhdestä tällaisesta kuvia miehelleni, ei hänestä tuntunut enää yhtään hullulta, jos kuuntelen Frank Sinatran jouluisia lokakuussa :D.) Osa ei halua kuullakaan sanaa joulu ennen ensimmäistä adventtia tai itsenäisyyspäivää. Osalle joulunodotus pimeimpään vuodenaikaan tuo iloa ja hyvää mieltä; kannattelee lämpimin fiiliksin pimeiden päivien ylitse! Osa haluaa siis fiilistellä tällä tavoin hieman etukäteen, ei jälkikäteen. Kaikki tavat yhtä sallittuja! Elämässä on tärkeää löytää ne itselleen mieluisat ja iloa tuottavat asiat; ottaa ilo irti siitä, mistä sen saa! Eikä katsoa kieroon, jos joku tekee toisella tavalla.

Viime joulu oli siitä erilainen, että meille tuli joulukuusi jo marraskuun lopussa! Yleensä olemme laittaneet joulukuusen itsenäisyyspäivän illaksi, mutta viime vuonna emme lasten kanssa malttaneet odottaa. Ostimme nimittäin uuden joulukuusen; sellaisen, johon hullaannuin heti sen jossain kuvassa nähtyäni! Jonkin verran sain penkoa, jotta löysin kuusen merkin ja mallin ja suomalaisen jälleenmyyjän. Niinpä sitten teimme pienen pikkujoulumatkan Keskiselle ja pakkasimme kuusen peräluukkuun! Kuusi oli hinnaltaan melko arvokas, mutta laatu tunnetusti maksaa ja laatuero edelliseen kuuseemme oli melko suuri. Hyvin palveli kuitenkin edellinenkin 11 vuotta ja viime jouluksi sekin pääsi nettikirppiksen kautta uuteen kotiinsa viettämään jälleen uusia jouluja ♥.

Uusi joulukuusi oli sen verran erilainen, että se vaati ylleen hieman erilaisia koristeitakin. Olen jo pitkään tykännyt tuollaisista paperikoristeista, niitä löytyi jo ennestäänkin (myös kirppiksiltä olen niitä löytänyt!), mutta ostin viime jouluksi hieman lisää. Joulukuusi on tyyliltään sellainen, että hillitty koristelu toimii parhaiten; ei mitään glittervuorta tähän kuuseen. Vanhoja, ei enää niin mieluisia kuusenkoristeita olen laittanut nyt parina jouluna kiertoon. Osa joulukoristeista on tunnearvoltaan sellaisia, että niitä ei voi laittaa kiertoon, mutta osan voi kierrättää seuraavaan kotiin. Muistan joulun 2009 välipäivinä, kun kiersimme äitini kanssa alennusmyyntejä. Oli raksavuosi menossa ja ensimmäistä uuden kodin joulua silmälläpitäen ajattelin hankkia joulukoristeita jo valmiiksi; tulisihan meillä olemaan ensimmäistä kertaa isompi joulukuusi, joka vaatisi enemmän koristeitakin! Ostin koristeita enimmäkseen Anttilasta (voi kunpa se vielä olisi ♥) ja Hemtexistä -70 % alennuksella. Kuten muussakin piensisustuksessa, myös joulukoristeissa saattaa maku joskus muuttua – joko hillitympään tai räväkämpään suuntaan.

Hups, tämähän lähti rönsyilemään kunnon jouluromaanin tavoin, ei melkein pysty lopettamaan tätä jouluhöpötystä! :D

Meillä on tämä syyskuu ollut aika hässäkkäinen ja nyt onkin tämän kuun ainoa viikonloppu, kun ei ole mitään isompia menoja. Pienempi nuhanenäni on ollut jo tämän viikon paranemaan päin (oi syksy ja kaikki taudit taas!), joten pääsemme vihdoin tapaamaan poikien uutta serkkua, joka tulee huomenna jo kahden viikon ikään ♥. Itse olen tämän pienen veljenpoikani nähnyt jo viime viikonloppuna, mutta hän oli onnellisena unten mailla, joten tapaaminen jäi hieman yksipuoliseksi. Tänä viikonloppuna korjataan asia!

Ihanaa syysviikonloppua teillekin! :)

/

Olemme asuneet tässä kodissamme kohta 11,5 vuotta ja kuluminen alkaa näkymään etenkin vessan seinäpinnoissa. Toki muidenkin tilojen seinäpinnoissa on jälkiä, mutta ei vielä tarpeeksi häiritsevästi, että asia otettaisiin työn alle! Vessassa tilanne on kuitenkin nyt niin sanotusti tiensä päässä, joten tila tulee kokemaan muutoksia. Kalusteet, laattalattia ja kattopaneelit pysyvät, mutta seinät uudistuvat. Etenkin haluan eroon taustaseinän koukerotapetista, se on nyt niin nähty!

Tätä muutosta olen pyöritellyt mielessäni jo yli vuoden, mutta muut asiat ovat tähän asti menneet edelle. Enkä ole saanut päätettyä, mitä vessaan haluan – umpikuja! Päätyseinään vahvimmilla on sormipaneeli vaakasuuntaisesti. Sellainen vaalea puunsävy olisi kivan lämmin elementti tilaan. Olisikohan se hyvä käsitellä esim. valkokuultovahalla, jotta ei ala kellertämään? Jos tähän päätyseinään tulee muita ideoita, kerro ihmeessä!

Seinät on alunperin maalattu valkoisiksi ja sävy on kiva, sama valkoinen kuin muuallakin kodissamme. Nyt poukkoilenkin tämän valkoisen tai mulperi-sävyn (vaalea harmahtavan beige eli greige, jota meillä makkarissakin) välillä! Lattialaatta on vaalea hiekan sävyinen, tässä kuvassa sävy ei ole ihan todellinen. Kuvanlaatu on huono, sillä nyt on niin pimeää koko ajan eikä vessaan tule yhtään luonnonvaloa. Kännykällä tämän nopeasti näpsäisin…

Koska tällaiset asiat usein laajenevat kuin itsestään, mietin nyt myös peilin sekä seinävalaisinten kohtaloa… Molempiin kaipaisin vaihtelua! Kivoja seinävalaisimia en ole lukuisista yrityksistä huolimatta vielä kuitenkaan löytänyt. (Juu nykyisen valaisimen toinen lamppu on kuvassa palanut, jos joku sitä miettii.) Niinpä mietinkin nyt led-valopeiliä: olisikohan siitä ratkaisuksi… Ongelma on vain siinä, että peilin voi asentaa ainoastaan jomman kumman seinävalaisimen kohdalle (jotta siihen saa virtaa) eli keskelle seinää sitä ei saa. Seinän pituus on noin kolme metriä, joten peilillä saa olla jonkin verran kokoakin.

Aluksi mietin, että jos laitettaisiin kaksi valopeiliä vierekkäin, mutta se on liian symmetristä ja näyttää sitten hassulta, kun käsienpesualtaita on vain yksi huoneen kulmassa. Suorakulmaista peiliä en halua, sillä se ei toisi nykyiseen mitään vaihtelua. Pyöreä muoto sopisi kulmikkaaseen vessaan paremmin.
Yksi vaihtoehto voisi olla isohko, pyöreä peili ilman valoja ja peilin viereen vasemmalle yksi seinävalaisin. Peilin toiselle puolelle joko toinen seinävalaisin tai sitten siihen kohtaan taulu peittämään sähköpaikkaa. Uuden kattovalaisimen haluaisin ripustaa vessan peräkulmaan eli se olisi sitten ikään kuin peilin toisella puolella. Tämä saisi olla jokin hieman himmeämpi valonlähde.

Altaan taustan suojalevy poistuu, sillä valitsemme maalin, joka kestää hyvin vesiroiskeita. Mutta se uusi seinäsävy? Olemassa onkin nyt valkoisen ja sen beigen maalin lisäksi kolmas vaihtoehto: seinät muuten valkoisiksi, mutta lattiasta tason yläpuolelle noin puolen metrin korkeudelle ulottuva kaistale beigellä, seinästä seinään. Tämä toteutus sopisi ainakin pyöreän peilin kanssa, ei niinkään kulmikkaan. Tai sitten vain vessan tyhjä seinä beigellä ja muut valkoisella (päätyseinä sormipaneelia)? Olisikohan liian sillisalaatti… Olisiko sormipaneelin kanssa paras valita joko valkoinen tai beige, ei molempia?

Vessan toinen pitkä seinä (kuvassa oikealla) on ihan tyhjä wc-paperitelinettä lukuunottamatta! Siihen voisi olla kiva laittaa jokin hylly, joku sellainen, joka ei olisi kovin syvä, jotta se ei olisi tiellä. Ehkä laatikostojen vetimetkin voisi olla kiva vaihtaa, mutta näitä ehtii miettiä tarkemmin sitten myöhemmin, kunhan seinäpinnat on uudistuneet.

Nyt pliiis, auttakaa mut ulos tästä umpikujasta! Homma starttaa heti, kun maalisävy ja peilin kohtalo on päätetty eli siinä jumitaan nyt. Valkoista, beigeä vai molempia sillä beigellä kaistaleella? Jos valitsen pelkästään valkoisen, ei se tuo kovin suurta muutosta nykyiseen (vain päätyseinän sormipaneeli ja peilit olisivat tällöin muuttuneet). Jos maalataan kokonaan beigellä, tuleeko ehkä jo liikaa ruskeaa..? Näitä pähkäilen täällä loputtomiin, heh! Ja omille ajatuksilleen sokeutuu kyllä helposti, kun näitä edestakaisin mielessään (ja miehen kanssa) pyörittelee. Mies ei yleensä kyllä osallistu tällaisiin sävyvalintoihin, joka on joskus hyvä, mutta joskus huono asia :D. Hän vain odottaa, että päätökset on tehty ja homma starttaa! Tämä täytyy joka tapauksessa miettiä tarkkaan, sillä me ei olla mitään pintaremppaintoilijoita tässä elämänvaiheessa eli se valittu maalisävy tulee olemaan paikoillaan varmaan toisen vuosikymmenen ;D.

/

Tämä syksy on mennyt yhdessä hujauksessa! Kuopus aloitti elokuussa päiväkotitaipaleensa ja meillä on miehen kanssa ollut paljon työkiireitä. Päiväkodin aloituksen myötä N on sairastanut jo kolme nuhaa… Ensimmäinen kuukausi meni ilman sairastelua, mutta syyskuussa se kierre sitten alkoi. Todella tympeää ja kurjaa! Koko vuosi oltiin kaikki terveinä ilman yhtäkään flunssaa, kunnes koitti tämä syksy. Ja erikoista sinänsä, että jos päiväkodissa saa olla vain täysin flunssaoireettomana, mistä meidän kuopus nämä taudit sitten saa ;). Kävin tänään reilun kuukauden tauon jälkeen pikaisesti (kauppareissun ja esikoisen luistelun välissä) yhdellä kirppiksellä ja heti kävi sellainen tuuri, että vastaan tuli tuoli, jonka hankkimista olen suunnitellut viime vuodesta lähtien! Toristakin olen ollut tätä usein ostamassa, mutta aina joku on ehtinyt ensin ja onhan se toki myyjän tympeä alkaa näinkin isoa tuotetta purkamaan ja paketoimaan ja lähettelemään… Tai itse en hommasta juurikaan nauttinut, kun kesällä yhden Artekin tuolini myin ja toiselle puolelle Suomea lähetin.
Olin päättänyt, että en osta tuolia heti uutena, sillä siitä jää puuttumaan tämä kiva fiilis, jonka tänään tuolikaupasta sain! Tuoleja oli myynnissä kaksi ja nopeasti tsekkasin ruuvit ja muut yksityiskohdat, joista tuolin aidoksi tunnistin. Sitten vertailin, kumpi on paremmassa kunnossa ja marssin kassalle – nopeat kaupat! Mutta siinä vaiheessa, kun on päättänyt tällaisen hankkia ja odottanut pitkään, että se löytyisi, ei enää ostohetkellä tarvitse juuri miettiäkään! Kyseessä on Artekin tuoli 66:
Tuoli on vanhaa Artekin tuotantoa eikä todellakaan uudenveroinen, mutta silti mielestäni erittäin hyväkuntoinen ja oikeinkin hintansa veroinen! Toki lakkapinta on kellastunut, mutta se on enemmänkin näiden huonekalujen ominaisuus kuin vika. Selkänojan takaosassa oli pieni kolhu, mutta muuta moitetta en löytänyt. Tuoli on tukeva; ei nitku eikä nitise. Se tulee meillä käyttöön ruokapöydän yhdeksi tuoliksi ja välillä se siirtyy myös aulaan tarpeelliseksi laskutasoksi. Alkukesästä ostin Torista kaksi Artekin vanhaa seinähyllyä. Toisen mies maalasi valkoiseksi ja se päätyi aulaamme. Toisesta hiottiin kellastunut lakkapinta ja se taas pääsi työhuoneeseeni lisäsäilytystasoksi. Ehkä tämän tuolinkin voisi hioa ja käsitellä uudella lakkapinnalla, jotta sitä saisi ensimmäiset vuodet ihastella kauniin vaalean puun sävyisenä… Täytyy miettiä! Lokakuun kirppislöytöihini kuuluvat myöskin kuvassa näkyvät ihana betoninen kynttilänjalka ja marja-/käpyoksa, jonka löysin tänään samasta paikasta tuolin kanssa:
Hieman tuollaista punaista piristettä, sillä eihän jouluaattoonkaan ole enää kuin tasan kaksi kuukautta! Kuvan taustalla näkyvät hiekan sävyiset samettiverhot on nekin nettikirppislöytö tältä syksyltä. Vasta tällä viikolla sain aikaiseksi silittää ne ja ripustaa ruokailutilan ikkunoihin. Isojen verhojen silittäminen on kyllä sieltä kotihommien ärsyttävimmästä päästä! Olen niin tykästynyt noihin verhoihin ja niitä tulee ihasteltua monta kertaa päivässä, heh! Sävy on täydellinen, samettisesta tunnusta puhumattakaan. Muuttui kovasti ilme kotona, kun vaihdoin vuosia ikkunassa olleet valkoiset verhot näihin. Ihanat tähän syys-/talvikauteen! Olohuoneessa meillä ei ole verhoja muutamaan vuoteen ollutkaan enkä sinne verhoja varmaan enää kaipaakaan. Nautin isoista ikkunoista avautuvista vaihtelevista maisemista!
Tosiaan nämä meidän arkikiireet johtavat harmittavan usein siihen, että blogi vain käy mielessä, mutta muuta en ehdi. En kaivaa kameraa esille, saati tänne raapustelemaan… Instagramia tulee sitten päivitettyä aika lailla päivittäin, koska se on niin nopea kanava! Mutta pakko ehtiä tänne nyt säännöllisesti, koska joulukin lähestyy – joulunodotukseeni kuuluu täällä blogissakin fiilistely! :)