>

Oon saanu jonkin verran tiedusteluja koskien terassimme kalusteita/sisustusta, joten tässä samalla pientä infoa.

 Aurinkovarjon ostin jo viime kesänä Citymarketista.

Terassin valkoiset kukkaruukut Bauhausista. 

Riippukeinu Kodin Ykkösestä, viime kesäinen hankinta sekin. 

Modena-kulmasohva ja nojatuolit Maskusta.

(Vielä väliaikaiset pehmusteet kulmasohvassa…) Musta-valkoiset tyynyt Ikeasta. 

Valkoiset Victo-aurinkotuolit Askosta.

Tähän väliin lämpimät terkut eräälle blogini lukijalle, jolta sain aivan ihanaa palautetta viime viikonlopun ulkoilmakonsertissa. Kiitos Anne!

Toivotaan että postauksen otsikko pätee myös tähän karkurin tapaukseen!
Sillä nyt jos koskaan oon saanu kokea, miltä tämä lause pahimmillaan tuntuu:
A home without a cat is just a house


Onneks meillä on nuorempi neiti, ei koti tunnu aivan niin tyhjältä ku saa edes yhden kissan tempauksille nauraa. Ja neiti tekee kyllä parhaansa että naurua ois joka päivä ees pikkiriikkisen verran <3 


P.S. Säästän joltain kysymisen vaivan ja muistutan taas, että meidän koti on ulkopuolelta vielä vaiheessa. Mm. pihahommaa on edessä, jos ei tänä, niin ens kesänä!

>

Hei,
aika kurjaa kuuluu…
Meidän vanhempi kisuneiti on ollu kadoksissa maanantai-illasta lähtien. En aluks pelänny, koska neiti on viime viikkoina harrastanu sitä et on poissa kotoa vuorokauden tai puolitoista… Varsinkin helteillä. Tänään illalla tulee kuluneeksi jo 3 vrk, joten huoli on kova. Ollaan yritetty etsiä, tuloksetta :/. 
Ilmoituksia netissä ja pian naapurustossa.

3 vuotta sitte koimme saman, neiti häippäs ja oli kateissa 10 päivää! Ei enää osannut kotiin, mut onneks oli paljon ystävällisiä ihmisiä silmät auki ja löysimme kisun. 
En nytkään usko et kisu on kuollu, on niin taitava ulkoilija. 


Maanantai-iltana se oli vielä tässä, ihan vieressä <3

Surffailin ja silittelin viereisessä tuolissa makoilevaa <3

Otin kuvia pihalla… 

Neiti seuras mua joka askeleella…

Kaappasin syliini <3

Ei tykänny riippukeinusta…

Voi tule pian kotiin pieni <3
Sydämestä puuttuu niin valtavan iso pala.

>

Usein juuri se tuoli, mihin haluis ite istua, on varattu…

Sit täytyy vaan tyytyä siihen paikkaan mikä on vapaa! Vaikka siihen ei aurinko parhaiten paistaiskaan…

On kyl himpun verran liian matala tuoli tai liian korkee pöytä, hmph…

Mut silti ykskään herkku ei mee multa ohi, sen voin luvata!

Ku joku kuvas pöydän alla, piti mennä heti kattoon tarjooko se myös herkkuja…

Ei tarjonnu… Noh, otan sen tuolin. 

Terkkuja vaan täältä iltapäivän (vai alkuillan) auringosta!
Täältä on kiva bloggaillakin :)


– maha täynnä mansikoita –