Törmäsin Alvhemin sivuilla tähän kivaan raitatapettiin, josta muistin heti ne kymmenet tapettietsiskelyreissut raksavuodelta… Tällaista tapettia harkitsin nimittäin yhtenä vaihtoehtona johonkin kotimme makuuhuoneista. Silloin tuntui ihan hirmuisen tylsältä ja kalsealta vaihtoehto, jossa kaikki kotimme seinät olisivat valkoiset. Enää ei tunnu siltä ;)

Kauniin sängynpäätyseinän sillä saa aikaan! Voi tosin olla, että itse kyllästyisin tuohon melkoisen pian. Sen vuoksi valkoiseksi maalattu seinä on kovin tuttu ja turvallinen valinta.


Meillähän on aulassa yksi pitkä seinä tapetoitu pystyraitatapetilla. No nyt näin reilun kahden vuoden asumisen jälkeen täytyy todeta, että seinäpinta tullaan uusimaan (mielellään ennen ensi kesää). Tapetin sävy on liian romanttinen mun makuun ja samaa mieltä on myös meidän kissakaksikko: aika kivoja suikaleita siitä on saanut kynsillä irti :P. Yhden makuuhuoneen ovenpieli on nimittäin sellainen, jota täytyy usein ohimennessään raapaista ja erityisesti silloin, kun halutaan ulos… Se raapiminen jotenkin tehostaa sitä ulos naukumista ;D. Joten ehkä tuokin seinä saa pintaansa maalikerroksen, sävyinä joko valkoinen tai vaaleanharmaa. Jokin tosi tumma harmaakin houkuttelisi (tai munakoison sävy), mutta aulasta tulisi silloin varmasti liian pimeä. No mutta, katsotaan mitä saadaan aikaiseksi!


Onko muilla lähivuosina rakentaneilla mennyt jokin raksavuoden aikana tehty valinta uusiksi?

Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.

Viikonloppuna tuli pitkästä aikaa (tai no ehkä parin viikon tauon jälkeen) poltettua takkaa. Eilen illalla oli niin mukavaa, kun kävimme iltalenkillä (kissojen kera) pakkassäässä. Takkaan mies laittoi tulen jo ennen lenkkiä ja voi miten ihanaa olikaan sitten tulla lenkin jälkeen sisälle lämpimään. Jumiuduin divaanille takan eteen, ei ollut radion eikä telkkarinkaan ääniä, vain takkatulen ritinää. Ihanaa vaihtelua ja hiljaisuutta! Jotenkin se tv:n ääni on turhan usein taustaäänenä, ei tietenkään silloin kun sitä ei kukaan katso, mutta esim. jos toinen katsoo ja toinen tekee jotain muuta niin kyllähän siinä molemmat sitä joutuu kuuntelemaan :).


 Oli mulla siinä seuraakin, ihan vieressä. Vanhempi neiti sylissä ja aina kun takasta kuului ritinää tai pientä pauketta, oli kissalla silmät lautasen kokoisina :D. Että ei se mitenkään kovin rentouttava tuokio ollut, hänelle. Se on niin herkkis tuo mun toinen murmeli <3.

Toinen taas, toinen on rohkea.

Divaanin selkänoja on tämän kissan lempipaikka syksystä kevääseen. Mutta koska divaani oli varattu, oli kivempi mennä lattialle omaan rauhaan ja nauttia ilman häiriötekijöitä. Se on niin hassua miten takkatuli vaikuttaa tähän joskus pienimuotoisia hepuleita saavaan kattimattiin. Se rauhoittaa kisun heti ja luomet alkaa lupsahdella. Eilenkin tuli uni heti. Vaikka joku menee keittiöön niin kissa ei juokse perässä, jos on takkatulesta nauttimassa :D

Hassukainen <3.
Ja turkki oli tosi kuuma, koitin.

Tuota eilisiltaa muistellen jaksaa vielä tämän viikon, meneillään suht tiukka työputki. Perjantaina helpottaa ja silloin onkin juhlat!

Kiitokset edellisen postauksen runsaista vinkeistä! Jotain onkin jo mielessä muhimassa :))
Mukavaa alkanutta syysviikkoa!

Etsinnässä leipälaatikko! Mielellään jokin kivannäköinen, käyttöesineen ei missään nimessä tarvitse olla mikään rumilus. Jokin simppeli, ei hörhelöinen tai muutenkaan koristeellinen, ei maalaisromanttinen (joista kyllä valikoimaa löytyisi!) eikä siinä tarvitse lukea bread tai mitään muutakaan vastaavaa ;). Yllättävän vaikeaa on löytää nämä kriteerit täyttävää leipälaatikkoa! Haluan sellaisen kuitenkin, sillä en niin hirmuisesti tykkää katsella noita värikkäitä nyssyköitä tuossa:

Siihen ne aina kerääntyy; kaapissa säilyttäminen tuntuu jotenkin vaivalloiselta ja aina hetken päästä ne on kuitenkin taas tuossa. Jääkaappikylmistä leivistä meillä ei pidetä ja joskus meidän nuorempi kissakin saattaa pussin läpi ottaa maistiaisia, omatoiminen kun on… Joten se leipälaatikko ois kätevä! Siinä saisi olla kansi tai sitten se voisi olla korimallia, jonka voisi jollain kivalla liinalla peittää. Hmm… Ehkä kuitenkin sellainen kannellinen ois enemmän mun makuun. Eilen illalla keittiötä siivotessani tämä tuli taas mieleeni ja päätinkin nyt sitten kysyä vinkkejä teiltä!

Oisko teillä siis ehdottaa jotain kivaa ratkaisua? Omat ideat alkaa olla loppu.
Meidän keittiössä on yksi toinenkin arkipäivän pikkujuttu, joka vähän ärsyttää, mutta siitä kirjoittelen toisella kertaa ihan oman juttunsa.