/

 

Pikkujouluviikonloppu takana. Viikonloppuun kuuluikin monenlaista pientä kivaa, mm. sellainen mahtava juttu, että meidän terassin pöydältä löytyi pikkujouluyllätys: oli glögiä, joulumakeisia ja iiiiiso laatikko, joka kätki sisäänsä hartaasti odottamani Luhta Homen Vakka-korit. Ne oli juuri niin täydelliset kuin olin ajatellutkin, suuret kiitokset tontulle! :)
Divaani siirtyi jo aiemmin olohuoneen ikkunanurkkaukseen, joten ajattelin tuoda aulasta tämän pienen (alunperin makuuhuoneessamme majailleen) Ikean Rörberg-lepotuolin tähän kulmaukseen, takkaa vastapäätä. Se saa olla tuossa nyt siihen asti kunnes joulukuusi saapuu. Vakka-koreista suurin löysi heti paikkansa tuosta pienenä laskutasona, päälle pieni pöytätähti ja viereen taulu viimeistelemään pienen joulunurkkauksen.

Ihana Ursula-huopa sopii tähän kokonaisuuteen myös mainiosti. Tästä tulikin niin kiva nurkkaus, että aloin jo hiukan miettimään uutta paikkaa joulukuuselle… En kuitenkaan keksinyt sille parempaa paikkaa, joten eiköhän se tähän tule. Tämän kokonaisuuden voin sitten siirtää vaikka takan puutilan viereen, taatusti ihana sielläkin!

Niin ehtikö joku luulla, että minä tai mies tässä päästäis tunnelmoimaan? Niinhän minäkin hetken luulin, mutta mutta…

Kissat otti oikein asiakseen pitää vahtia tässä tuolilla (vuorotellen, ei missään nimessä yhtä aikaa), aamusta iltaan! Tällaisena pakkasviikonloppuna oli takassa tuli tämän tästä, mutta sehän ei haittaa: tulikuuma turkki on talvella tosi jees juttu! Jos siis tuolille haluaa, täytyy ensin siirtää kissa. Ja ainakin kaikki kissanomistajat tietävät, millaista on siirtää nautiskeleva kissa; ilmoille kaikuu heti pieni vastalause ja syliin ei ehkä hetkeen tullakaan…

Olisin tulossa syliin tästä, kun ehdit…

 Joulunpunaiset sukat jalassa toivotan teille ihanaa ja lumista ensimmäistä joulukuista viikkoa!

/

 

Ihanaa, nyt se on vaihtunut: virallinen joulukuukausi! Mietin aamulla jopa, että onkohan joulukuu koko vuoden paras kuukausi, niin ihanaa ja sydäntälämmittävää aikaa tämä on. Jos totta puhutaan, haluaisin elää tässä tunnelmassa aina!
Oli tarkoitus tulla jo aamulla postailemaan näitä kuvia, mutta en sitten ehtinyt kuin pikaisesti piipahtaa koneella. Lähdettiin miehen kanssa jouluostoksille, muutama lahja tuli hankittua, mutta ei vielä ihan kaikkia. Itse pidän siitä, että lahjan saaja esittää lahjatoiveita – lahjojen keksiminen on usein kovin vaikeaa eikä mitään turhaa haluaisi missään nimessä hankkia. Silti aina on kiva antaa jotain; siinä missä saamisen, myös antamisen ilo kuuluu vahvasti jouluun.

Olohuoneen yhdeltä seinustalta löytyy tällainen jouluinen kokonaisuus. Hyasintti on avautunut kauniisti ja sitä mukaa sen tuoksu (tai mielestäni ehkä haju, kun en siitä niin piittaa :P) on levinnyt kotiimme. Heti olohuoneeseen tullessani haistan sen selvästi, mutta muutamassa minuutissa tuoksuun tottuu eikä päänsärkyä ole onneksi tullut. Kuten teistäkin joku sanoi, valkoisessa hyasintissa on miedoin tuoksu, joten ehkä se on siitäkin syystä meille hyvä väri :). Kaunishan se on kuin mikä! Laitoin sen vain tuollaiseen lasimaljakkoon folioon kääräistynä, koska muut ruukkuni olivat hiukan epäsopivia.

Kranssiin tein mustan satiininauharusetin, täytyy ehkä asetella se vielä kauniimmin ja kiepsauttaa satiininauhan kaveriksi valkoista helminauhaa. Joulun aikaan musta kuoriutuu aina esiin sellainen romanttisemmasta ja hörhelöisemmästä sisustuksesta pitävä puoli, yritän silti hiukan hillitä ettei ihan lähde lapasesta, joten joku helminauha olkoon riittävästi :D. Kranssille löytyi hyvä paikka tuosta tasolta, siinä se nojaa seinään kellon vieressä.

Nyt me aletaan ripustelemaan lisää jouluisia valoja ikkunaan: tähän asti ollaan menty olohuoneen ja ruokailutilan ikkunatähdillä. Ainakin makuuhuoneeseen jotain… Lisäksi taidan siirtää ruokailutilan tähden yhteen toiseen makuuhuoneeseen ja laittaa ruokailutilaan vähemmän valoa tuovan koristeen tilalle. Katsotaan mitä tästä syntyy!

Näiden kuvien myötä haluan toivottaa jokaiselle teistä
ihanaa joulunodotusta! <3 

/

 

Muistatteko miten kyselin teiltä vinkkejä Mihin leipäpussit piiloon? -postauksessani? Sainkin teiltä ihan valtavasti vinkkejä silloin! Päätin siinä sitten hetken mietittyäni, etten osta mitään leipälaatikkoa, ennen kuin testaan sellaisen toimivuutta jollain jo olemassa olevalla laatikollani. Lukijan vinkistä sitten hoksasin tuon Ikean valkoisen säilytyslaatikon, siihen vain liina päälle!
Että miten se on sitten meillä toiminut?
Nyt seuraa sellaisia arkireality-kuvia, että herkimpiä voi hirvittää! Don’t say I didn’t warn you!

Leipälaatikosta on hyvää vauhtia muotoutumassa kissalaatikko, huomaa leipäpussi pöydällä! Eikä tuo toinen matikainenkaan kovin luvallisella paikalla hengaile :S. Silti, kun tämän näyn näin, en voinut kuin nauraa ja nauruhan vain yltyi noista mitä sä hekotat -ilmeistä… Toinen niin pokkana leipälaatikossa! :D

Kuvat ei ole laadultaan kovin hääppöisiä, täytyi nimittäin toimia parissa sekunnissa, sillä tiesin heti että siinä käy näin, kun lähestyn:

Tullaan siis kerjäämään murkinaa! Ja kaksin kappalein toki. Tehdään vähän tilaa, että toinenkin mahtuu: asettaudutaan leikkuulaudan (!) toiseen päähän. Hajurako, hajurako.

Moi kaveri.

Saitsä jo jonkun herkkupalan..?

Vielä yksi pakollinen mökötyskuva.

Irtoisko näillä ilmeillä vähän maksamakkaraa? (Huomaa yksi valkoinen sukka leikkuulaudalla…)

Odottavan aika on pitkä…

Ja siinä he odottivat :D. Sillä eihän nyt leipälaatikossa ja liedellä hengailua voi palkita! Vaikka ei siitä näiden tyyppien kohdalla mitään hyötyä kyllä ole: tekevät kuten haluavat. Iltamurkina tarjoiltiin kuitenkin vasta myöhemmin, varmuuden vuoksi.

Että terkkuja tältä ronttikaksikolta, jolle saa kyllä nauraa tämän tästä!