/

 

… tai vuoden vaihtuessa ;)

Ihan pakko kuitenkin tähän alkuun hehkuttaa eilen katsomaani elokuvaa: Rita Hayworth – avain pakoon. Katsokaa ihmeessä, jos ette ole jo katsoneet tai vaikka olisittekin! Pitkästä aikaa tuli katsottua sellainen tosi hyvä ja vaikuttava elokuva, herätti tunteita laidasta laitaan ja jätti jälkeensä sellaisen mietteliään, mutta hyvän olon. Huomasin illalla elokuvan katsottuani miettiväni sitä tämän tästä…

Mutta sitten tuohon postauksen otsikkoon! Meidän paljuhan on ollut käyttämättömänä koko talven: elo-syyskuun vaihteessa lomaillessamme käytimme sitä aika lailla päivittäin, joten tuli hiukan paljuähky :D. Nyt olen jonkin aikaa intoillut ajatuksella, että pääsisin paljuilemaan vuodenvaihteessa, ensimmäistä kertaa elämässäni talvella!

Mies ei ole asiasta niin kovin innostunut; turhan työlästä hänen mielestään. Kesällä jäi laittamatta hana tälle takaterassille (varaus sille kodinhoitohuoneesta jo on), joten joudumme täyttämään paljun pihan toiselta laidalta. Käytännössä siis tarkoittaa sitä, että vedämme vesiletkua kymmeniä metrejä lumihangessa paljun ulottuville… Paljun putsauskin olisi edessä ensin, muutamasta muusta seikasta puhumattakaan, mutta katsotaan, jos me tähän urakkaan ryhtyisimme… Oishan se ihan huikeeta istua tuolla lämpimässä vesihöyryssä pakkassäässä, pipo päässä <3. Ja joo, olen vilukissa, mutta sitä suuremmalla syyllä haluan ylittää itseni ja kokeilla tuota, eihän sitä muuten osaa hehkuttaa/tyrmätä, jos ei ole koskaan kokeillut!

Paljua reunustava LED-valonauha loisi varmasti mahtavaa tunnelmaa ja tuossa paljun reunan lumireunuksella pysyisi skumppalasi kivan viileänä kuumasta vesihöyrystä huolimatta :D. Reunukselle voisi myös laittaa muutaman lyhdyn tunnelmaa luomaan ja kädessä voisi pyöritellä sädetikkuja upeaa tähtitaivasta ihastellen… Näettekö saman mielikuvan kuin minä? Simply perfect!  

Teissä lukijoissakin oli kokeneita paljuilijoita ja paljun omistajia, joten kertokaahan; miten tällainen talvipaljuilu onnistuu, jotain hyviä vinkkejä? Saa varmaan aamusta asti lämmitellä paljun vettä, jotta sinne voi puolen yön tienoilla pipo päässä & skumppalasi kädessä pulahtaa :D. Tästä muistinkin: me niiiiin tarvitaan (pehmoiset) kylpytakit! Olleet ostoslistalla jo useamman kuukauden, mutta tarpeeksi pehmoisia en ole vielä löytänyt (muuta kuin Stockmannilta, jossa hintalappu h i u k a n kirpaisi). Mutta ehkä siitä pehmoisuudesta voisi vähän enemmän maksaakin.
Voih, toivottavasti tämä mun pieni vuodenvaihteen haaveeni toteutuu <3

/

 

Kuten tässä viikolla mainitsinkin, saimme joulupäivänä vieraita, joiden kanssa istahdimme syömään joulupäivän päivällistä. Katoin pöydän vähän ennen hämärän tuloa.
Tämä oli muuten ensimmäinen joulu, kun ostin tulppaaneja: punaisia ja valkoisia. Olin jo unohtanut kuinka pian ne menevät huonon näköisiksi: lehdet kellastuu ja näyttävät muutenkin huonoilta. Joulupäivänä pelastin punaiset tulppaanit kattaukseen; katkoin tulppaanit ja heitin kellastuneet lehdet pois.

Asettelin tulppaanit noihin Iittalan laseihin (en tiedä yhtään mikä sarja on kyseessä?), joita sain lapsuudenkodistani mukaani reilut 10 vuotta sitten muuttaessani omilleni. Pelkässä vedessä näyttivät vähän valjuilta, joten lisäsin lasiin reilun kourallisen hopeisia koristekivitähtiä (näkyvät myöhemmissä kuvissa), jotka kynttilänvalo toi kivasti esiin.

Enää en taida jouluksi hankkia tulppaaneja: mulle tulppaanit kuuluu olennaisesti kevääseen ja kevään odotukseen, ei jouluun. Ja ennen kaikkea ihanissa, hempeissä, mutta aika pirteissäkin sävyissä: valkoisia, keltaisia, hennon vaaleanpunaisia ja pinkkejä, ehkä lilojakin, mutta ei näitä tummanpunaisia, nämä ei tunnu omilta. Mutta tulipahan tämäkin nyt koettua, testattua ja todettua :)

Kattaus ei ollut tässä vaiheessa vielä ihan valmis: jälkiruokakulhot lusikoineen puuttuivat.

Multa on jotenkin mystisesti kadonnut yksi kirkas Iittalan Kivi-kynttilälyhty. Mulla on ollut niitä kirkkaina neljä, ennen joulua oli vain kolme. Joululahjaksi sain yhden, joten niitä on taas neljä, mutta häiritsee kovasti missä se yksi on. Oon yleensä aika tarkka tavaroistani ja siitä, missä niitä säilytän, joten tuntuu hassulta että yksi olisi noin vain kadonnut…

Takkatulen sijasta takassa paloi taas kynttilät; lämpöä oli riittämiin ilman takkatultakin. Ruokailun ja kahvittelujen välissä pelasimme kivaa Iskelmä-peliä; siinä missä elokuvat niin myös seurapelit kuuluvat joulunpyhiin!

Viimeisiä viedään; ei vain joulupostauksissa vaan tämän vuoden päivissä, joten ei muuta kuin mukavaa vuoden viimeistä viikonloppua!

/

 

Taidan viettää loppuillan tässä kotisohvalla, telkkarista näyttää tulevan joulukonsertti ja sen jälkeen voisi katsoa jonkin elokuvan (jos pysyn hereillä…). Joulunpyhinä huvittaa katsoa elokuvia sekä aamulla että illalla, se jotenkin kuuluu asiaan. Joulukarkit ja -suklaat ei jostain syystä tänä jouluna oikein maistu: pari-kolme palaa meni aika sukkelaankin, mutta nyt jo vähän ällöttää. Miehellä on aikamoinen syöminen :D.

Vanhempi kisuneiti makoilee matolla kuusen edessä, tänään oli vieraita ja sen myötä jäi muutamatkin päikkärit väliin, ne täytyy kuroa kiinni. Etutassut on hassusti ristissä ja suu muodostaa ylöspäin kaartuvan viivan. Tulkitsen tuon niin, että hän on erittäin tyytyväinen tähän jouluun (= herkkuihin). On tarjoiltu Shebaa, kermavaahtoa, kinkkua (nuorempi syönyt kinkkua jopa salaa, kuinkas muuten…), huomenna vuorossa katkarapuja.

Aion tässä pikkuhiljaa siirtää tänne meidän tämän joulun hetkiä muistoksi taas seuraavaa vuotta varten, mutta en ihan vielä. Nyt vielä nautin näistä hitaista päivistä, tästä tunnelmasta kuin aika olisi pysähtynyt. Mies on uppoutunut Harley-Davidson -maailmaan joululahjansa myötä, minä taidan hinata nojatuolin takan ääreen ja syventyä omaan kirjaani. Tai sitten vain tuijotan takassa palavaa kynttilämerta ja silitän mun 10-vuotiasta sydänkäpystäni, jonka saan varmasti syliini, sillä hän viihtyy sylissä aina.

Onnellista Joulupäivän iltaa, jos täällä jo piipahtelette!