/

 

Joka on kieltämättä aika pitkälti kulunut näissä merkeissä:

049

Lohdullista on se, että yleensä vierestä löytyy kaksi tuollaista pehmoista kamua, jotka on vielä väsyneempiä kuin minä. Se jo auttaa piristymään eikä oma olo enää niin kovin väsyneeltä tunnukaan, heh!
Kyllä muuten täytyy sanoa, että on noilla mun ronteilla hoksottimet terässä! Hidas liikkuvuuteni on noteerattu ajat sitten ja siitä ne hyvät puolet äärimmilleen hyödynnetty: keittiössä ehditään tehdä vaikka mitä kiellettyä ennen kuin ehdin paikalle, tänään on erityisesti ollut tuollainen päivä… Viime viikolla oli ruokakaapin ovi jäänyt hieman raolleen ja tuo kuvassa makoileva ahmatti näki tilaisuutensa koittaneen: kaatoi aivan täyden, ison raksupussin kyljelleen ja ehti järsiä pussin kylkeen melkoiset reiät ennen kuin pelastin tilanteen. On sillä pohjaton mahalaukku!

Jo monta päivää olen haaveillut tällaisesta tuokiosta:

084

En ole poreammeeseen viikkokausiin pulahtanut, sillä en olisi jalan vuoksi päässyt sieltä pois, mutta tänä iltana ajattelin yrittää! Mies lähti jo hakemaan poreilujuomaa: muumilimua. Valtava muumilimsahimo ollut parin viimeisen viikon aikana! Yleensä meiltä ei kaapista limsaa löydy, vain mehua, mutta nyt siellä on lähes joka viikonloppu pikkupullo…

024

Ei muuta kuin kivaa maanantai-iltaa sulle, hyvää poreilua mulle!

 

/

 

Toivoitte näitä kuvia kesällä ja tuonne postausluonnoksiinhan tämä oli lopulta hautautunut, pahoittelut viiveestä! Lupasin nimittäin näyttää, mihin nämä Mujin säilytyslaatikostoni lopulta päätyivätkään ja tännehän ne; vessan laatikoihin:

110

120

Tarkemmin näitä säilytyskokonaisuuksiani esittelin heinäkuisissa postauksissani Kohti parempaa järjestystä sekä Mujin säilytyskokonaisuuteni. Kivasti ne sujahtivat vessan isokokoisiin laatikoihin ja vaikka laatikostoja sun muita onkin useampi, vievät ne päällekkäin pinottuina vain vähän tilaa. Mietin kyllä, että joskus voisin säilyttää yhtä lokerikkoa ihan tuossa tason päälläkin.

118

En oikein välitä kuvata tässä meidän isommassa vessassa, koska siellä ei ole ikkunaa (sijaitsee keskellä taloa) eikä sinne näin ollen pääse päivänvaloa. Kuvat eivät juurikaan ole mieleeni, mutta koska parempiakaan ei ole saatavilla, täytyy tyytyä näihin. Toivon mukaan näistä nyt jotain selvää saa.

cats

Tulikin nyt tuosta Efva Attlingin korulaatikosta mieleeni viime jouluna ostamani joululahja, itselleni :). En ole sitäkään täällä vielä esitellyt, asiahan täytyy korjata! Mietiskelinkin viime viikolla, että milloinkahan sitä saa pukeutua joihinkin muihin kuin näihin kotivaatteisiin, meikata oikein ajan kanssa ja käyttää vähän korujakin… Voin nimittäin kertoa, että moiset asiat eivät ole juurikaan viime viikkoina mielessä pyörineet! Niin ja sitten, kun se hetki koittaa, mahdunko mihinkään alaosiini :D. Tosin tuota jo vähän ennakoin ja tein tilauksen H&M:lle viime viikolla: tilasin ensimmäiset äitiyshousuni, jotka tuntuivat oikein kivoilta, jei! Nyt on nimittäin käsillä se aika, kun omat farkkuni sun muut pökät (paitsi nämä kotivaatteet) kiristää niin että istuminen on melkoisen tuskallista ja nappi saa mieluiten jäädä auki…
Joulukuun alkupuolella olemme menossa ihanaan joulukonserttiin, joten sinne ainakin saa valita päälle jotain muuta kuin kotivaatteet ja pari päivää siitä, niin on jo Itsenäisyyspäivä – ajatella, että siihenkään ei ole enää kuin kuukausi!

Näistä mietteistä – kivaa keskiviikkoa!

 

/

 

Viime aikoina on tullut kotoiltua melko ahkerasti ;). Tosin näillä vesisateisilla ilmoilla ei juurikaan haittaa, ettei ulkona voi oikein aikaa viettääkään… Lunta odotellaan, jalan paranemista odotellaan, joulua odotellaan, vauvaa odotellaan – joku salainen suunnitelma mun kärsimättömän luonteen kehittämiseksi..? Päivät voisi tosiaan olla yhtä odottamista, jos ei välillä yrittäisi keksiä erilaisia ajanvietteitä.

Pari kertaa olen tehnyt kyläilyreissunkin, en toki yksinäni vaan aina avustajan kera. (Auton rattiin en vielä hetkeen tämän jalan kanssa uskaltaudu.) Mukava päästä hieman jossain kodin ulkopuolella käymään, mutta pitkään en jaksa poissa kotoa olla eikä kävelymatkat voi olla muutamaa metriä pidempiä pyrähdyksiä. Nämä erittäin rajoitetut liikkumiseni ovat kyllä tuottaneet jo hieman tulosta ja kipu on vähäisempää. Tosin jos jonain päivänä joudun kävelemään enemmän (jos olen pitkän päivän yksin kotona), tuntuu se heti illalla ja seuraava päivä on kärvistelyä… Mutta, hitaasti hyvä tulee enkä halua ottaa jalan paranemisen suhteen minkäänlaisia riskejä, jalan luutumista kun ei juurikaan itse voi nopeuttaa muuta kuin liikkumattomuudella. Ihmeen nopeasti viikot kuitenkin hurahtavat ohi, vaikka joskus joku päivä tuntuukin niiiiin pitkältä. Kuukausi eteenpäin ja voin varmasti intoilla jouluvalmisteluistakin jo ihan eri tavalla!

Onneksi on kissakamut täällä ilonani, ihan joka päivä. Koskaan ei tarvitse sohvalla yksin makoilla, aina on jompi kumpi lämmittämässä <3. Keittiössäkään ei tarvitse koskaan olla yksin :D. Meidän vanhemmasta kisuneidistä on taas syksyn tullen kuoriutunut esiin valtava ahmatti ja kaverin ruokakuppikin tyhjennetään alta aikayksikön, jos kukaan ei ole vahtimassa. Siellä mä sitten nökötän kyynärsauvojeni kera keittiössä vahtimassa kissojen ruokatunteja, heh.

Kuvakansiot1

Tässä Instagramin kautta muutamia hetkiä viime päiviltä. Pieniä välipaloja, herkutteluhetkiä ja korttien peluuta. Tunnelmointia ja haaveilua; yritän kovasti ottaa mallia tuosta yhdessä kuvassa polveani vasten haaveilevasta matikaisesta. Blogeja luetaan toki ahkerasti myös – kurkitaan mm. säännöllisesti Valkoiseen Harmajaan, jos näkyisi Viiviä ja Pehmistä. Eilen sain myös miehen avustuksella Joy-kynttelikköni esiin, se ilahduttaa täällä nytkin! Jokos teidän kotoa löytyy jotain lähestyvästä joulusta kertovaa?

Tällaista leppoisaa ja verkkaista eloa täällä, toivottavasti myös siellä!