/

 

Tuossa joulutohinoiden alkaessa päätin, että joulun jälkeen alan miettimään kodin sisustusjuttuja hieman enemmän: mitä haluaisin muuttaa ennen vauvan syntymää? Nyt ajatukset suuntautuu jo pikkuhiljaa näihin mahdollisiin muutoskohteisiin, joista ensimmäinen (en tässä vaiheessa kyllä edes tiedä, tuleeko toista :D) on keittiömme välitila. Sen muutoksesta mainitsinkin ensimmäisen kerran Miehen vastauksia kysymyksiinne -postauksessani.

059

Ensimmäisen asuinvuoden ajan keittiömme välitilassa oli tuo samainen lasi sekä mustavalkoinen koukerotapetti. Vuoden jälkeen halusin kuitenkin jotain vaihtelua ja sainkin kivan idean kesäkeittiöön sopivasta lauseesta. Lasi pysyi samana, mutta tapettisuikale poistettiin; se oli helppoa, sillä tapettia ei oltu liisteröity seinään vaan se pysyi paikoillaan lasilevyn ansiosta. Tapetin tilalle asettelin tuon lauseen kätevästi tarramuodossa (tarran sain silloin blogin kautta). Tämän ns. kesäkeittiömme esittelin lukuisin kuvin postauksessani Kesäkeittiömme – ei tosikoille!. Alunperin ajatuksena tosiaan oli, että tarra olisi paikoillaan vain kesän ajan ja syksyksi jotain muuta. No, tykästyimmekin tähän lookiin niin kovasti, että se on ollut keittiössämme jo 2,5 vuotta!

057

Nyt kuitenkin tuntuu vahvasti siltä, että tämä on nähty. Kahden aikuisen koti on muuttumassa lapsiperheen kodiksi, joten on aika jollekin muulle. Tähän toivoisin saavani ideointiapua teiltä! Olen miettinyt uutta välitilaa aika paljonkin ja olen tähän mennessä keksinyt vain yhden mieluisan vaihtoehdon… En kuitenkaan vielä tässä vaiheessa kerro sitä teille, jotta en vaikuttaisi teiltä mahdollisesti tuleviin ideoihin! Enkä halua tehdä päätöstä tuosta noin vain, sillä ehkä saan teiltä jonkin ajatuksen, jota en ollut itse vielä ajatellutkaan! Joten, nyt saa ehdottaa: millaisen välitilan näkisitte meidän keittiössä?

 

/

 

Huomasittekos mitään tuttua keskiviikkoisessa Kokkola-lehdessä? :)

1

2

Toimittaja kävi viime viikolla haastattelemassa ja nappaamassa muutamia kuvia, kiva kokemus ja ihana painettu muisto jäi. Ajattelin linkittää jutun tännekin, jotta kiinnostuneet ja muilla paikkakunnilla asuvat ystäväiseni voivat sen käydä lukemassa. Kokkola-lehdellä on siis myös näköislehti, jonne pääset tästä (meidän kodin juttu löytyy sivulta 29).

Miehen isä mainitsi eilen, ettei jutussa ollut kissoista kuvia ollenkaan :D. Ajattelin sitten heti, että asiahan täytyy korjata ja yrittää järjestää pienet jouluvalokuvaussessiot viime vuoden tapaan. Tänään uusi yritys lahjaostoksille; jos samalla löytyisi jotain kivaa ja jouluista kuvausrekvisiittaa..? Lämpöistä ja stressitöntä viikonloppua!

 

/

 

Lukijan toiveesta jonkinmoista kuvaa kotimme pääsisäänkäynnistä. Otin nämä kuvat viime joulukuussa, mutta koska mikään ei ole muuttunut ja sen sijaan, että olisin käynyt tuolla ulkona näin aamutuimaan hytisemässä, käytän näitä vanhoja kuvia. Vasemmalla näkyy keittiön ikkuna, jota valaisemassa pöytämallin tähti. Oikealla on miehen huoneen ikkuna (jep, se huone, josta täällä ollaan nähty vain vilauksia), sitä valaisee tänäkin vuonna tuo samainen tähti. Tuossakin huoneessa molemmat ikkunat on nurkassa; halusin tähden kuitenkin juuri tähän ikkunaan enkä tien puolelle, sillä tästä sitä on mukava ihastella, kun kotipihaan saapuu ja ovelle astelee.

115

Sain toisenkin kysymyksen: miltä näyttää, kun pääovestamme astuu ulos? Suoraan ovea vastapäätä on autokatos. Jos taas katsoo hieman viistosti vasempaan, näkee kotikadullemme, naapuritalon kyseisen tien toisella puolella sekä kauempana taustalla häämöttävää metsikköä.

114

Olisipa yhtä paljon lunta kuin viime vuonna tähän aikaan!

Olin eilen Vesa-Matti Loirin konsertissa, niin kiva kokemus taas! Ja mikä ääni, on siinä Suuri Taiteilija! Kun ilmoille kajahti Varpunen jouluaamuna, alettiin yhdessä jos toisessakin tuolissa kaivaa nenäliinaa taskusta. Itse en ollut ollut yhtä kaukaa viisas ja jouduinkin pärjäämään vesiputouksieni kanssa ilman. Silmiä sain räpytellä myös laulujen Maan korvessa sekä Heinillä härkien aikana, voi niisk. Etenkin tuon jälkimmäisen kohdalla mulla on ollut ihan pienestä asti suuri liikutus; jo pienenä hoin äitille kun hän kyseistä laulua lauloi, että äiti älä laula sitä, etten alkaisi itkemään. Laulu muistuttaa mua kolme vuotta nuoremmasta serkustani, josta tuli vain 16-vuotiaana enkeli lähes koko elämänsä kestäneen vaikean sairauden vuoksi.

107

Konsertissa mielessä oli väkisinkin tämän päivän rakenneultra ja se varmasti osaltaan herkisti entisestäänkin. Jännittää ihan valtavasti! Millaisia rakenneultrakokemuksia teiltä löytyy? Toivon yli kaiken, että vauvalla olisi kaikki hyvin ja olisihan se ihan kiva myöskin nähdä, polskiiko siellä Miina vai Manu :).