Kotilauantai! Puuhastellaan täällä kaikenmoista. Varasin päivän vähän niin kuin itselleni, jotta saan omia juttujani hoidettua. Tarkoittaa käytännössä siis sitä, että silloin kun vauva ei tarvitse äitiään, viettää hän aikaansa isänsä kanssa. Niin ja alkoipas hieman hymyilyttää nuo ”omat juttuni”: siivousta ja järjestelyä. Missä vaiheessa noista on tullut ne mun omat jutut, muistan että joskus oli jotain hieman mielekkäämpääkin :D.

097

Aamupäivällä yöunilta herättyämme vietimme yhteisen pötköttelyhetken olohuoneessa. Vauvalla on kaksi leikkimattoa: värikäs Tiny Love -leikkimatto, jossa roikkuu erilaisia virikkeitä äänitehosteineen siellä sun täällä sekä tämä harmonisen sävyinen, iso Baby’s Only -leikkimatto, jonka saimme lahjaksi PikkuVanilja-verkkokaupasta. Toisella puolella mattoa koristaa valkoiset tähdet beigellä pohjalla ja toiselta puolelta matto on valkoinen. Sävyjensä ansiosta tuo mielestäni mukavan pehmeän laskun unien maailmasta leikin maailmaan. Ihanan pehmoinen, siinä on mukava pötkötellä ja tarkkailla ympäristöä! Kulmassa nököttääkin suloinen pehmopupu, senkin saimme lahjaksi PikkuVaniljasta. Lämpimät kiitokset, näitä käytetään meillä tämän tästä! Tämä saman merkin (Baby’s Only) pehmopupunen on kudottu ja yllätyin sen kokoa, kuvittelin pienemmäksi. Tätä on varmasti ihana halia, sitten kun sellainen tulee ajankohtaiseksi :). Nyt sille vasta jutustellaan!

103

cats

Vauvalla päällään väljä puuvillahaalari: hellepäivien vakioasu! En voisi kuvitellakaan pukevani vauvaa näillä asteilla pitkähihaiseen ja -lahkeiseen asuun. Hankinkin näitä haalareita viime viikolla pari lisää, mm. tuon kuvassa näkyvän H&M:lta. Kauniit sävyt ja söpö elefanttikuvio!

089

Uusinta taitoa harjoitetaan ahkerasti. Kauan ei selällään viihdytä, kun jo heittäydytään vasemman kyljen kautta masulle! Maailma näyttää siten niin erilaiselta. Mutta vain pieniä hetkiä kerrallaan tässä asennossa, sen verran rankkaa treeniä se on ja ähellys sen mukaista. Välillä siinä masulla ollessaan meinataan ihan hermostua, näyttäisi siltä, että siitä haluttaisiin liikkeelle… Niin nopeasti nämä pienet kasvavat ja kehittyvät, hui sentään!

106

Aika tyytyväinen ilme!

108

Pupukin myötätuntoisesti hieman kallellaan?

Nytpäs taidan valmistaa meille herkulliset jääteet ja sitten taas seuraavan puuhan pariin! Leppoisaa lauantaipäivää blogikamut!

 

 

033

Tätä osuutta teistä jo muutamat odottelivatkin! Onneksi kaiken hässäkän keskellä ehdin ottaa tarjoilupöydästäkin kuvia, se on kuitenkin usein juhlien keskipiste – itse juhlan aiheen lisäksi tietysti. Halusin kauniin pöydän tuon rakkaan pienen ihmisen kunniaksi: kaunista, hempeää ja pehmeää. Mielestäni sellainen lopputulos olikin ja olin siihen kovin tyytyväinen.

Pöytäliinaa pähkäilin, en oikein innostunut ajatuksesta ostaa sellaista, koska niin harvoin sellaista tarvitaan. Kastepöytään liina löytyi äidiltäni; kaunis ja läpikuultava kukkakuvioinen. Tarjoilupöydän liina muodostui kaappini antimista: valkoisesta lakanasta, jonka päälle asettelimme valkoiset voilee-verhoni. Ne sopivat hyvin yhteen tilan saman materiaalin verhojen kanssa. Alimmainen voilee-kangas peitti lakanan alleen täysin ja päällimmäisen halusin pöydän keskelle tuollaiseksi kapeammaksi suikaleeksi. Hopeisesta nauhasta pienet rusetit molempiin päihin ja näin juhlapöydän pohja oli valmis:

032

Tarjoilupöydän kukka-asetelma tehtiin tuollaiseen jalalliseen maljaani (ison Mariskoolin tapainen). Kastepöydän kukka-asetelman voit kurkistaa Kastejuhlasta-postauksestani. Kuten siinä kerroinkin, jouduin hieman tätäkin asetelmaa itse muokkaamaan. Kävin ostamassa kaupasta valkoisen ruusukimpun ja korvasin asetelman nurkassa kyyhöttävät neljä neilikkaa niillä. Keltaiset neilikat pääsivät käyttöön sinne tänne sekä sisälle että ulos terassipöydille; niiden minimaljakoina käytin Kivi-kynttilälyhtyjäni.

Pienen muokkauksen jälkeen pöydän asetelmasta löytyi sekä valkoista hortensiaa että luonnonvalkoisia ruusuja; isompia ja pienempiä. Koristuksena pari satiininauharusettia. Siitä tuli mielestäni kaunis! Joissain kuvissa hieman paistaa tuo asetelman vihreä sieni lasin läpi, mutta luonnossa sitä ei oikeastaan edes huomaa. Kuvissa jotenkin korostuu.

017

019

Vaaleanpunaiset vaahtokarkkisydämet sopivat juhlan teemaan mielestäni loistavasti, vieressään vaaleansinisiä sydänkarkkeja.

020

022

cats

030

045

Tässä yksi paikka, jonne asetelmista irrotetut keltaiset neilikat päätyivät – lyhtyjä koristamaan:

038

Terassipöydän ääreen mahtui kuusi ihmistä kahvittelemaan, koko terassi olikin juhlissa ahkerassa käytössä. Halusin tänne jatkaa edes jollain tapaa samaa värimaailmaa kuin sisällä ja sainkin vaaleansinistä pöytätablettien ja vaaleankeltaista neilikoiden muodossa.

050

052

Tällaista teemavärien jatkuvuutta tuskin monikaan juhlavieras huomaa, mutta itselleni tuollaiset seikat ovat tärkeitä juhlia järjestäessä. Mukavaa pientä näpertelyä, joka osaltaan tuo sen juhlafiiliksen :).

059

060

En muistanutkaan aiemmin kertoa, että nuorempi kissamme järjesti ihan oman ohjelmanumeronsa kastetoimituksen aikana… Helteen vuoksi kaikki ulko-ovemme olivat auki ja kesken kaiken kissa juoksikin sitten ruokailutilan ovesta sisään: pieni jyrsijä suussaan ;). Ihmettelin, mihin mies juoksi kesken kaiken, kyllähän nyt kissa saa sisällä olla! Jälkeenpäin vasta kuulin, että kissa oli ajatellut kantaa oman kortensa kekoon mitä tarjoiluihin tulee, heh heh.

Kastetoimituksen jälkeen jokainen hikoili enemmän tai vähemmän, joten virkistävät maljat tekivät kauppansa. Tarjolla oli Pommacin lisäksi tämän kesän herkkuani: Pommac Roséta. Ihanan raikas juoma, ei liian makea!

303

306

Pöydän ei-niin-tunnistettavat herkut kirjoitin liidulla tuohon joskus muistaakseni Divaani-lehden kylkiäisenä tulleeseen liitutauluun. Olen muuten aivan järkyttävän huono kirjoittamaan liidulla/taululle, älkää siis kiinnittäkö huomiota noihin harakanvarpaisiin :).
Hyvänä esimerkkinä voisin mainita viime syksyn, jolloin toimin erään viikon yhden alakoulun opettajan sijaisena. Luokassa tosin käytettiin liitujen sijaan tusseja, mutta se ei asiaa auttanut. Käytin koko välitunnin huolelliseen taululle kirjoittamiseen. Välitunti päättyi ja ensimmäinen oppilas huudahtaa: Mitä tossa lukee?! Mä en saa mitään selvää! Voi olla, että mulla jonkin verran olkapäät hytkyi, kun taulua vasten hihittelin… Lapset; on ne niin rehellisiä!

316

Muistatte varmaan pitopalvelu-katastrofin, joka iski viime hetkillä… Päädyin lopulta tilaamaan juhlien suolaiset ja makeat eri paikoista. Ystäväni ja teidän vinkkien avulla löytyi lopulta lahjakas nuori nainen, joka nuo herkulliset makeat meille loihti. Hän valmisti juhliimme myöskin tuon täydellisen täytekakun suloisine tennareineen ja kukkineen, oi että <3. Meinasin itkuun pillahtaa, kun kakun juhlapäivänä hain!

310

325

Kakkuun valitsin täytteeksi vadelmat ja mustikat, kerman lisäksi. NAM. Ihanan kirpeä, mutta ei kuitenkaan liikaa! Täytekakun viereinen kakku oli aurinkoinen passion-valkosuklaajuustokakku, niin herkullinen sekin. (Aivan vesi kielellä täällä kirjoittelen…) Nämä makeat meille loihti NonparelliNurkan Janita, kiitos vielä! Niin lahjakas ja ystävällinen nuori nainen, että meistä taisi tulla heti kertaheitolla kanta-asiakkaita :).

308

Nonparellinurkassa valmistui myös nämä suussasulavat Cake Popsit. Maitosuklaa-valkosuklaapäällinen ja sisällä vaaleaa appelsiininmakuista kakkutaikinaa. Näistäkin kysyin varovasti, että onnistuuko ja kyllä vain, leikiten ja voi miten herkkuja olivatkaan!

Cake Popsien telinekin tuli Janitalta, siinä oli koristuksena toiveeni mukaisesti vaaleansininen nauha. Teline taitaa näkyä paremmin Juhlien jälkeen -postauksessani.

314

Näiden lisäksi tarjolla oli lihapasteijoita, paria pikkuleipää, vaahtokarkkeja sekä paria vaaleansinistä karkkilajiketta. Ja kaikkia jäi yli, vaikka kuinka ehdin viime hetkillä panikoida, että loppuvatkohan kesken…

315

Oi, ihanat ja herkät juhlat ne oli. Itse sankari ei niistä mitään taida muistaa, mutta onneksi on valokuvat :). Pian vieraiden lähdettyä hän nukahti kesken leikin sitteriin ja yöunillekin kävi jo kahdeksalta normiyhdentoista sijaan. Rankka ensimmäinen juhlapäivä <3.

 

 

 

004-crop

Jaoin pariin osaan nämä kastejuhlakuvat, tässä ensimmäisessä osassa muutava kuvamuisto itse kastepöydästä. Liikutuin jo siinä vaiheessa, kun puimme vauvaa kastepukuun… Nyt juhlan jälkeenkin tuon puvun näkeminen koskettaa aivan eri tavalla kuin ennen juhlaa.

015

Hain kukka-asetelmat lauantaina ja heti kun näin ne, petyin, sillä ne eivät olleet sellaiset kuin olimme sopineet. Todennäköisesti asetelmat oli tehnyt eri ihminen, jonka kanssa niistä keskustelin ja siksi niistä tuli erilaiset. Kastepöydän asetelma muokattiin heti siinä tiskillä paremmaksi: siitä poistettiin nurkassa olevat neljä neilikkaa ja ne korvattiin ruusuilla. Näin asetelmassa oli sitten vain valkoisia ruusuja sekä vaaleansinistä satiininauhaa. Tuollaisena se oli mielestäni kuitenkin todella kaunis ja herkkä. Juhlapöydän asetelman muokkasin itse illalla mieluisaksi: ostin siihen kaupasta valkoisen ruusukimpun ja asettelin ruusut asetelman nurkassa kyyhöttävien neljän neilikan tilalle. (Tästä kuvia myöhemmin!)

005

Kastemaljana toimi mummuni kristallimalja – sama malja oli käytössä myös minun ja veljeni kastejuhlassa. Kastetyynyä ei tarvinnut käyttää, sillä vauva ei ole enää ensimmäisen ikäkuukautensa jälkeen tykännyt siitä, että häntä pidetään sylissä kuin vauvaa… Hän haluaa istua sylissä. Valkoista kynttilää kannatteli Festivo-kynttilänjalkani: rykelmä samoja kynttilänjalkoja löytyi myös takasta, olivat lainassa äidiltäni. Valkoinen aluslautanen odotteli seurakunnan lahjoittamaa kastekynttilää.

012

317-crop

Vauvan kummitäti piti häntä sylissä tilaisuuden alkupuolen, aina itse kasteeseen asti, jolloin minä otin hänet syliini. Hieman vauva hermostui siinä jossain vaiheessa ollessaan kummitädin sylissä, sillä helle oli valtaisa eikä avoimet ulko-ovet helpottaneet tilannetta yhtään. Body alla ja kastepuku päällä vauva hikoili ja oli hieman tuskainen. Rauhoittui sitten sylissäni kun puhaltelin hänen niskaansa ja päätään. Voi olla, että pään kastelu myös auttoi asiaa :D. Tilaisuuden jälkeen kahvipöytään siirtyessämme uni tuli heti. Vieraiden lähdettyä hän nukahti jopa sitteriin ja yöunille kävi kahdeksalta normiyhdentoista sijaan… Rankka juhlapäivä pienellä <3.

Kastetoimitus päättyi Suojelusenkeli-laulun koskettaviin sanoihin. Tuossa vaiheessa kyyneleet vierivät poskiani pitkin kuin vesiputoukset, vauva oli sylissäni ja pidin häntä kädestä kiinni. Koko kolmannen säkeistön ajan vauva katseli olkansa yli isäänsä minun sormeani tiukasti puristaen aivan kuin laulun sanoja kuunnellen <3. Sydän meinasi pakahtua.

Oi, pianhan lapsonen langeta vois’,
jos käsi ei enkelin kädessä ois’

 Oi, laps’ ethän milloinkaan ottaa sä vois’
sun kättäsi enkelin kädestä pois…