/

Nyt eletään päiviä, jolloin päivä ei tunnu valkenevan lainkaan! Aamulla on pimeää, aamupäivällä ja päivällä on harmaan hämärää, iltapäivällä alkaa olemaan taas pimeää ja sitä rataa… Tämä aika ei kuitenkaan ikuisuuksiin kestä; päivän huomaa pidentyneen jo reilun kuukauden päästä! Minua tämä synkkyys ei ole mitenkään kovin suuresti koskaan häirinnyt. Onhan se joskus tympeää, että päivät ovat niin harmaita, mutta koska sille ei mitään voi, täytyy vain sopeutua!

Ajatukset voi yrittää keskittää muihin yksityiskohtiin; nyt on se kotiin käpertymisen aika, tätä ei juuri kesällä tule harrastettua, sillä kesällä ollaan ulkona ja usein jossain menossa iltaan saakka. Tänä vuodenaikana voi tunnelmoida kotona, viettää saunailtoja, nauttia kynttilänvalosta ja takkatulen ritinästä. Tehdä hyvää ruokaa pitkän kaavan mukaan, oikaista loppuillasta (lasten käytyä unille) sohvalle ja katsella jotain hyvää sarjaa tai elokuvia. Ja koska tänä vuodenaikana ehkä väsyttää normaalia enemmän: mennä aikaisin tai ajoissa nukkumaan! Tämä viimeinen onkin ehkä se tärkein kohta. Levänneenä kaikki asiat tuntuvat paremmilta.

Tämä vuodenaika on myös tulvillaan sinisiä hetkiä, joita rakastan! Tuollaiseen hetkeen pysähdyin tänään keskellä kiireistä työpäivää. Kello oli iltapäivällä kolme ja oli pakko kaivaa kamera ohimennen esiin.

Olimme viikonloppuna pienellä minilomalla Vaasassa ja kotimatkalla autossa esikoinen kysäisi, että milloin laitamme kotiin niitä joulutähtiä. Tuntui niin hauskalta, koska olin itse juuri suunnitellut, että laitamme joulutähdet olohuoneen ikkunoihin seuraavana päivänä, sunnuntaina. Telepatiaa koen usein esikoiseni kanssa ♥. Niinpä alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen ripustimme joulutähdet ikkunoihin viisivuotiaani toiveesta jo lauantaina, aika lailla heti kotiin päästyämme!

Ja miten se miniloma näiden veljesten kanssa sitten menikään? Jos käy nukkumaan yhdentoista pintaan ja nousee ylös aamukuudelta, herättyään yöllä vähintään kymmenen kertaa, ei olo ainakaan levännyt ole. Milloin heräilimme esikoisen yskänpuuskaan, milloin kuopuksen uni-itkuun… Kunnes sitten M näki jotain erittäin pahantuulista unta aamukuudelta herättäen koko sakin, oli sama käydä laittamassa sauna päälle… Niin ja se meidän saunallinen huone sitten, heh heh. Sinne kun edellisenä päivänä saavuimme, huomasimme sen olevan kuuma pätsi! Huoneen lämmitys täysillä eikä säätö toiminut… Ainoa vaihtoehto oli vaihtaa huonetta, mutta koska saunallisia ei enää ollut vapaina, saimme käyttää näitä kahta (ei suinkaan vierekkäistä) huonetta: yöpyä ylemmässä ja saunoa alemmassa :D. Meidän hotellilomat eivät ole kyllä tänä vuonna menneet ihan putkeen, mutta ei sen väliä! Kotimatkalla päät univelasta kipeinä tietä eteenpäin tuijottaessamme totesimme, että meidän poikien kanssa ei vain kukaan voi nukkua samassa huoneessa, ei edes korvatulpat korvissa! Ihan hyvä, että sittenkin miljoonien pähkäilytuntien jälkeen skippasimme aurinkoloman tältä syksyltä… Kattellaan ensi syksynä tilannetta uudestaan!

Istun tässä ruokapöydän ääressä tätä postausta näpytellen, jouluradiota kuunnellen (siellä lempikanavani ovat Happy Holidays & Jazzjoulu) ja mietin, pitäisikö lämmittää glögin jämät jääkaapista… En ole niinkään sen perinteisen glögin ystävä ja tämän vuoden lempparikseni pääsikin Valion Hehku! Aivan valtavan hyvänmakuinen glögi, joka maistui jopa esikoisellekin pipareiden ja gouda-juuston kera. Tuossa kyseisessä glögissä maistuu aivan ihanasti kirsikka, kannattaa testata!

/

Huh mikä viikko onkaan loppumaisillaan! Muutenkin viime viikot ovat olleet tässä osoitteessa hyvin paljon normiarjestamme poikkeavia. Mies oli ensin kolme viikkoa isyysvapaalla, jonka jälkeen hän oli viikon työmatkalla Keski-Euroopassa. Kun kuukauden tauon jälkeen koitti ns. normiarkiviikko, alkoikin se jo tiistain kohdalla olla jotain ihan muuta.

Ensin tuli tieto rakkaan tätini menehtymisestä. Suru-uutisen keskellä alkoi 1-vuotiaamme oksentaa (oksensi onneksi vain kaksi kertaa lyhyen ajan sisällä eli pääsi vähällä!). Loppujen lopuksi tauti kävi läpi myös minut ja 5-vuotiaamme. Me kaksi emme todellakaan päässeet vähällä, mutta eilen oli esikoisellakin jo ensimmäinen kokonainen terve päivä eli tauti on selätetty. Samaan aikaan tautia potiessa stressasin työni näkökulmasta alkavaa Postin lakkoa. Täysin oikeutettu lakko, mutta kova isku pienyrittäjälle!

Eilinen ja tämä päivä on mennyt kotia järjestellessä, sillä paikat menevät uskomattoman nopeasti sikinsokin! Huonovointisena maatessani ajattelin, että aivan sama mikä kaaos, vietämme vaikka joulua näin, kunhan vain saan maata ja nukkua :D. Kun olin selvinnyt oksenteluvaiheesta, kärsin vielä ihmeellisestä tärinästä ja heikotuksesta, kuumekin nousi ja päätä särki kokonaisuudessaan kolme päivää. Yllättävän äkkiä sitä ihminen kuitenkin tokenee ja laittaa paikat ojennukseen! (Vaikka kiitettävästi mies kyllä kodin hoiti, en sillä sano lainkaan!) Pesuaineita tuli lotrattua eilen illalla ihan olan takaa – mikä ihana tunne!

Nyt täällä lapset nukkuvat ja pesukone pyörii, aamulla starttaa uusi viikko. Suru ja menetys ovat läsnä, vaikka muut asiat alkaisivatkin järjestymään. Suru ja menetys ovat kuitenkin asioita, joista emme pääse koskaan eroon. Meidän on vain hyväksyttävä ne osaksi elämäämme ja se vie aina oman aikansa.

Lämpöistä Isänpäivän iltaa ♥.

/

Kun on kaksi pientä lasta, jotka saavat vapaasti leikkiä kotonaan omia leikkejään ja viedä leluja mukanaan sinne tänne, on suht hankalaa ottaa kotikuvia ennen massiivista raivausoperaatiota! Ja minä kun tykkään kirjoitella tätä blogia suht spontaanisti postauksia etukäteen suunnittelematta. Monesti tulee fiilis, että huvittaisi kirjoittaa, mutta kuvat on ottamatta… Elän muutenkin niin hetkessä, etten oikein osaa ajatella, että seuraavana viikonloppuna otan viikkosiivousten jälkeen kotikuvat paria seuraavaa postausta silmälläpitäen! Mutta ehkä pitäisi, jos haluan kotikuvia silloin tällöin postailla..? Nimittäin kotimme on harvoin joka paikasta sellainen, että huvittaisi kaivaa kameraa esille kokonaiskuvia ottaakseen :D. Sen vuoksi rajatut kuvakulmat on usein aika pop!

Nämä kuvat otin kuitenkin viime viikolla, kun siivooja oli käynyt. Hän käy meillä kerran kuukaudessa ja tuon yhden päivän ajan kotonamme on kaikki omilla paikoillaan ♥. Siitä hetkestä nautimme (mies tykkää järjestyksestä lähes yhtä paljon kuin minä :D)! Aina puhumme, että yritetään nyt säilyttää tämä järjestys ja kas kummaa, seuraavana aamuna näyttää jo ihan toiselta! Aiemmin ihmettelin, että kuka täällä sotkee, mutta vuosien mittaan olen huomannut kerääväni aina joko omia siellä täällä lojuvia tavaroitani tai pyydän esikoista keräämään omiaan… Toivon, että kuopuksemme tulisi tässä isäänsä eikä juuri jättäisi tavaroitaan lojumaan!

Tältä näyttää kotonamme tänä syksynä ennen kodin maltillisesti alkavaa pukeutumista jouluun! Ennen joulujuttujen saapumista haluan hieman karsia tavaraa, sillä nyt esillä on vähän sitä sun tätä, jotka ovat vain kiireessä ajautuneet paikoilleen sen kummemmin asiaa miettimättä. Lopputulos on sitten sellainen, että tavaraa on omasta mielestäni esillä hieman liikaa. Makuasioita; joku saattaa ajatella, että ei ollenkaan liikaa ja toinen ajattelee päinvastoin. Huomaan, että meillä on tavaraa esillä kuitenkin paljon enemmän kuin vaikka neljä vuotta sitten. Maku aina muuttuu ja välillä tykkää tällaisesta runsaammasta ilmeestä ja välillä karsitummasta. Nyt haluan hieman karsia, sillä joulun aika on yleensä niin kovin runsasta, että jos ne tähän vielä lisäisi, tulisi ihan tavaraähky!

Sain tuon keittiössä tällä hetkellä nököttävän huonekuusen miehen äidiltä jokunen vuosi takaperin. Yllättävän hyvin olen saanut pidettyä sen hengissä! Tuo on toinen huonekuuseni; ensimmäinen kuoli käsiini alle vuodessa. Tämä on tainnut kestää jo kolme tai jopa neljä vuotta! Kasvaa maltillisesti, mutta hyvinvoivana. Ihana ympäri vuoden, mutta etenkin näin joulun lähestyessä tosi kiva!

Viherkasveja meille on muuttanut parin viimeisen vuoden aikana pikkuhiljaa lisää… Nyt niitä taitaa olla lähes 15 ja tämä määrä on tällä hetkellä ihan riittävä. Löytyy pari-kolme peikonlehteä (olen istuttanut yhden lisää, kevättä odotellessa!), kaktuksia, jukkapalmua, kilpipiileaa, palmuvehkaa ja eräs kookas viikuna, joka ei näissä kuvissa näykään.

Tähän näkymään olen erityisen tykästynyt kotonamme:

Puolitoista vuotta sitten laitoimme tuon käytävän umpeen ja teimme sinne työhuoneeni. Nyt tuntuu siltä, ettei tuossa olisi ikinä mitään tyhjää käytävää ollutkaan! Väliseinän rakentamisella saimme neliöt tuostakin tilasta hyötykäyttöön ja bonuksena olohuoneeseen yhden tunnelmanurkkauksen lisää.

Nyt on pienet pojat syöneet iltapuuron, sämpylät sekä smoothiet, hihkuneet & lilluneet poreissa (pienempi ensimmäistä kertaa elämässään eikä hirmuisesti tykännyt :D) ja käyneet yöunille. Minä ajattelin sukeltaa joululehtien kautta Frendien maailmaan! Kivaa torstai-iltaa!