Voi hyvät blogiystävät, mikä viikonloppu onkaan käsillä! NIISK. Onneksi kuitenkin eilen tuli aika tehokkaasti niiskuteltua, joten tänään ja huomenna yritetään vain iloita, ilman sen kummempia itkuja. Ilon ja liikutuksen kyynelissä ei tietenkään ole mitään pahaa, mutta kuitenkin :).
Vuosi sitten olin ollut äiti vuorokauden. Nyt olen ollut äiti vuoden ja vuorokauden. Itse elämämme mullistaneesta synnytystapahtumasta olen kirjoittanut postauksen Erään torstain synnytyskertomus. Ilman valokuvia ei edes muistaisi, kuinka pieni tuo rakas aarre syntyessään oli. Nyt jo niin ison pojan näköinen, vaikka pienihän hän on vielä pitkään.
Aamupäivällä olin pojan kanssa kaupungin äitienpäiväjuhlassa, nammm miten suussasulavaa mansikkakermakakkua saimme herkutella! Poikakin sai pienen maistiaisen. Palanen on toki luvassa myöskin omasta synttärikakusta; voi kuulkaas miten kaunis siitä tuli! Idea oli selvänä mielessäni, mutta toteutus ylitti kyllä odotukset täysin (tilasin kakun, en siis omia taitojani tässä kehuskele :D). Juhlapostausta on luvassa ihan tässä seuraavien päivien aikana, kunhan näiltä kaikilta juhliltamme ehdin.
Pompomit on siirretty pojan huoneesta juhlien keskipisteeseen, ilmapallot on katossa ja kaikki alkaa olla viimeistä silausta vaille valmista vieraiden vastaanottamiseen. Poika on unilla, mies makoilee sohvalla ja minä kirjoitan tätä cappuccino vieressäni jäähtyen. Tänään on pienen M:n päivä, huomenna minun ja muiden äitien. Onnellista juhlaviikonloppua teille kaikille! ♥
