/

Perjantai-illoissa on ihan oma taikansa vai mitä mieltä olette? Sellaista tietynlaista huumaa, kun viikonloppu on vasta alkamaisillaan :D. Onkohan tämä jopa viikon paras ilta, en tiedä. Lauantai- ja sunnuntai-illatkin kun ovat kuitenkin tosi kivoja… Näinkin elämää suurempia asioita pyörittelin tässä mielessäni, kun hetki sitten purin viikonloput ruokaostokset kaappeihin ja sytyttelin kotiin hämärtyvän illan valaistusta. Täällä näyttää aika lailla tältä kuin näissä viikolla (kännykällä) ottamissani kuvissa:

huumaa

Poika on isänsä kanssa päivän viimeisillä happihyppelyillä ja minä nautin sisällä kissojen kanssa. M on nyt tosissaan innostunut potkupyöräilystä. Kesällä kolmipyöräiset veivät vielä voiton, mutta nyt syksyn korvilla tilanne muuttui. Tässä se yksi ainoa hyvä puoli, kun lunta tulee nykyään niin myöhään: poika ehtii hyvin potkutella fillarillaan asfaltilla. Eilen innostus kasvoi vielä uusiin sfääreihin, sillä ostimme pyörään kivan (jalkapalloaiheisen, of course) soittokellon. Nyt ei enää tarvitse käydä kilistelemässä naapurin pojan kilikelloa :D. Mutta aah, kun se kypärä! Pienet itkuraivarit kuultiin taas hetki sitten, kun se kypärä laitettiin päähän… 

Mutta nyt taidan vetäistä villasukat jalkaan ja sytytellä vielä parit kynttilät perjantai-iltaa kruunaamaan. Sen jälkeen iltapalaa valmistamaan! Mielestäni koko perheen yhteiset ateriahetket ovat niin parasta. Ruokapöytään eivät mielestäni kuulu puhelimet, tabletit eivätkä edes sanomalehdet, mutta hyvin usein aamiaisella tuota jälkimmäistä kuitenkin miehen paikalta tavataan :P. Mielestäni lehti vie huomiota pois kanssaihmisiltä samalla tapaa kuin vaikka kännykän räplääminen, joten… Jos piilottaisi lehdet huomisaamuksi? :D

Aamiainen (jota arkisin emme voi miehen työaikojen vuoksi koko perheen kesken syödä) etenkin viikonloppusin starttaa kivasti päivän ja iltapalalle on myöskin mukava kokoontua koko perheen kera. Iltapalahetket onneksi onnistuvat myös arki-iltaisin! Nämä tällaiset pienet, mutta suuret arkiset hetket muistan lämpiminä omasta lapsuudestani; meillä syötiin esim. päivällinen aina yhdessä koko perheenä, sama oliko perheessä alakoulu- vai lukioikäisiä ja se on sellainen perinne, josta mielelläni pidän kiinni. Toivon siis voivani tarjota samanmoisia muisteltavia arkihetkiä pojallenikin ♥.

Odotan jo niin innolla myös sitä illan hetkeä, kun poika on käynyt nukkumaan. Ihana ottaa sohvalta oikein mukava asento, kääriytyä torkkupeittoon ja nojata tyynykasaan. Ehkä viereen tilkkanen valkoviiniä, katsella jotain hyvää sarjaa joko tabletilta tai yhdessä miehen kanssa telkkarista. Todennäköisesti katselen tabletilta ja mies telkkarista omia nauhoituksiaan. Erikseen siis, mutta kuitenkin yhdessä! Sitten kymmenen maissa (jep, jo silloin :D) ottaa pienet sohvatirsat miehen katsellessa uutisia. En tiedä mistä se johtuu (hyvin todennäköisesti itse uutisista), mutta kyllä tulee makiat unet tuohon aikaan! Sanoin kerran tuollaisessa tilanteessa miehelle, että jos nukahdan, älä herätä. Heräsin sitten sohvalta joskus kahden maissa yöllä, pimeästä talosta, yksin! Se oli jotenkin niin koomista, että kikatellen siirryin siitä sitten sänkyyn unia jatkamaan. Tuo mun lausahdushan tarkoitti tietenkin, että jos nukahdan niin älä heti herätä, vaan vasta sitten, kun lähdet itse nukkumaan! Ei sitä aina muista, että miehille pitää kertoa kaikki niin sanatarkasti… No mutta; hyvää viikonloppua teillekin ja (sohva)torkkumisiin! :)

/

Vettä sataa ja myrskyää – tilanne vaatii entistäkin enemmän kynttilöitä, ulkotulia & tunnelmavaloja ♥. Näin tämä venetsialaisviikonlopun ja loppukesän ilta näyttää huomattavasti kivemmalta! Säätä on turha harmitella, sille kun ei tunnetusti mitään voi, joten näillä mennään ja kaivetaan tästä myrskystä parhaat puolet esiin!

Nämä kuvat ovat eiliseltä illalta, mutta tämä ilta taitaa kulua hyvin pitkälti samoissa merkeissä. Poikkeuksena eiliseen se, että tänään ajattelimme piipahtaa myös mökillä M:n serkkupoikia moikkaamassa; olivat kuulemma jo pienimmän serkkunsa perään kyselleetkin. Eilen illalla taivas oli upean tummansininen ja puut näyttivät sitä vasten ihan mystisen mustilta. Tällaisella myrskysäällä kynttilöissäkin pysyy tuli, kiitos lasitetun terassin antaman suojan. 

loppukesän_ilta

Lasiterassi on ollut ja tulee olemaan tänä viikonloppuna ahkerassa käytössä! Mukava sytytellä sinne kynttilöitä ja valoja, ottaa kaikki ilo irti, koska ei ole enää kaukana aika, jolloin siellä ei tarkene (ilman turkishaalaria) istuskella. 

venetsialaiset

006

terassilla

Tästä starttaa tämä ihana tunnelmavalojen ja kynttilöiden kausi (tosin tuoksukynttilöitä olen poltellut pitkin kesääkin), joka huipentuu joulukuussa siihen vuoden ihanimpaan ja tunnelmallisimpaan juhlaan. Miltä tämä syyskausi tuntuisikaan ilman edessä häämöttävää joulua! ♥

Ihanaa lauantai-iltaa! ♥

/

Venetsialaisviikonloppu ihanine tunnelmineen on täällä! Olen kyllä sitä mieltä, että jokaisen tulisi ainakin kerran kokea venetsialaiset täällä länsirannikolla. Venetsialaisillan tunnelmaa on vaikea kuvin viestiä, se täytyisi itse kokea! Huomisilta on oikeastaan se venetsialaisten ”pääilta”, mutta toki niitä vietetään jo tänäänkin. Minä suunnittelin meille venetsialaisviikonlopun aloitukseksi tunnelmointia omalla terassilla. Hieman ehdin jo huolestumaan, meneekö koko elokuu ilman terassi-iltoja, mutta tänään on ollut niin lämmin päivä, että vielä nyt illallakin tarkenee lasiterassilla paremmin kuin hyvin! Mietinkin tuossa, että erityisesti nyt tämän vuoden venetsialaisviikonloppuna tunnelma on lähes kuin jossain etelässä pimeine iltoineen, sillä niin lämmintä täällä on. 

venetsialaisillan

Mies lähti viemään poikaa yöunille toista iltaa peräkkäin ja en voi kuulkaas uskoa, kuinka hyvin nämä illat ovat sujuneet! Olen jo hyvissä ajoin illalla sanonut, että tänään M menee isin kanssa paapimaan ja näin on tehty. Olen käynyt toivottamassa hyvät yöt, antamassa halit & pusut ja sen jälkeen olen poistunut paikalta. Eilen tätä seurasi aikamoisen äänekäs protesti, mutta ei sekään kestänyt viittä minuuttia kauempaa. Tänään ei itkua laisinkaan! ♥ Täytyy iloita näistä pienistä etapeista, sillä koskaan ei tiedä, milloin tilanteet muuttuvat. Meillä on nyt tavoitteena opettaa pojalle, että kumpikin vanhempi kelpaa nukuttajaksi ja tämän suhteen päätös on meidän vanhempien. Tämä on nyt ensimmäinen askel ja siitä sitten pikkuhiljaa omaa tahtiamme eteenpäin! Kiitokset kommenteistanne eiliseen Taapero nukahtamaan yksin? -postaukseeni, antoivat kivasti uutta näkökulmaa asioihin!

Sillä välin, kun mies oli nukuttamassa poikaa, sytyttelin terassille kynttilöitä ja nyt siellä alkaakin tunnelma olla kohdillaan! Siirrynkin tästä pikkuhiljaa sinne torkkupeittojen kera miestä seurakseni odottelemaan. Nyt pitää nauttia; viimeisiä kesäiltoja viedään. Oikein tunnelmallista viikonloppua sinnekin suuntaan!