/

 

Ihanan aurinkoinen päivä tänään! Sitä on jotenkin heti herättyään astetta iloisemmalla tuulella, kun näkee auringon paistavan. On se niin tervetullut piriste pitkän talvikauden jälkeen. Kiva myös ajatella, että se valoisa kausi on vasta edessäpäin!

Vein pojan aamulla päiväkotiin ja sen jälkeen hurautin kotiin työhuoneelleni. Yleensä jo hieman edellisenä päivänä mietiskelen seuraavan päivän työjärjestystä, jotta saan työpäivistäni eniten irti ja päivän tehtävälistaa lyhyemmäksi. Klo 12 on täällä yleensä sellainen rajapyykki, jolloin tarkistelen, missä mennään: ollaanko aikataulussa vai jäljessä! Tosin hyvä asiahan yrittäjälle on aina se, ettei tehtävälista koskaan lopu, vaan aina on puuhasteltavaa tiedossa. Tämän ensimmäisen vuoden aikana ei ole vielä koskaan ollut sellaista tilannetta, että ”tänään tuli kaikki valmiiksi”, vaan aina on heti tiennyt, mistä seuraavana päivänä jatkaa! (Paitsi viime heinäkuussa, jolloin lomailin…)

Tänään olen tehnyt muutaman tilauksen valmiiksi ja alkanut ahertamaan kahdelle jälleenmyyjälle lähtevien tuotteiden parissa. Jazzia samalla kuunnellen ja välillä vettä ja cappuccinoa hörppien – ei niin mitään valittamista! Tätä työtä tehdessäni olen aina välillä mietiskellyt, että nyt taidan tietää, miltä tuntuu, kun rakastaa työtään. Toki on huonojakin puolia, kuten jokaisessa työssä, mutta se kuuluu asiaan. Tämä vain tuntuu just nyt niin mun jutulta ja mikä parasta; kaikkea mahtavaa on vielä edessäpäin! ♥

Tältä täällä työhuoneellani tällä hetkellä näyttää! Napsaisin hetki sitten parit kuvat tästä työympäristöstäni: tuo kohta työhuoneestani vaikutti olevan siisteimmässä kunnossa… Olisi mukavaa saada kaikki aina kaappeihin, mutta se ei ole näissä puuhissa kovinkaan käytännöllistä, joten vanhalla sohvapöydällämme (:D) majailee sitä sun tätä laatikkoa, pussia ja purnukkaa, jotka eivät työhuoneeni kaappeihin mahdu. Äitini loppuvuodesta tekemät valkoiset korit ovat osoittautuneet hyvin käteviksi ja saan niissä säilöttyä vaikka ja mitä! Siististi, mutta kuitenkin käytännöllisesti ja aivan käden ulottuvilla.

Viime viikonloppuna saimme miehen kanssa vihdoin aikaiseksi leikata autotallissa majailleet ylijäämälevyt työhuoneeni ison kaapin lisähyllyiksi. Olipa mukavaa aloittaa tämä työviikko, kun oli kaksi hyllyä lisää säilytystilaa! Rakastan kaikkea järjestämistä ja haluan kaiken olevan kaappien sisälläkin tip top suorassa, mutta inhoan tehdä sitä silloin, jos säilytystilaa on selvästi liian vähän.

Loppuun vielä päättyneestä arvonnasta: MioSa. designin lahjakorttiarvonta päättyi eilen illalla ja arvoin voittajan hetki sitten! Jokusen kommentin poistin lopusta, sillä ne olivat saapuneet osallistumisajan umpeutumisen jälkeen. Random.org arpoi tällä kertaa voittajaksi seuraavan, Hannan jättämän kommentin:

Avaimenperät ja äitiyskorut ovat lemppareitani :) Avaimenperiä meni viime jouluna lahjaksi ja niistä tykättiin kovasti. :)

Onnea Hanna! Laitan sinulle sähköpostia ihan tuota pikaa. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille! Ihan mahtavia kommentteja ja palautteita sain, sananne toivat valtavasti iloa! ♥ Tekemistäni äitiyskoruista haluan mainita vielä sen verran, että niitä voi ilman muuta käyttää muulloinkin kuin äitinä/lapsen kanssa! Ylimääräisenä ominaisuutena niissä vain on se, että niitä voivat lapsetkin turvallisesti maistella – tietyssä iässähän kaikki päätyy suuhun! :)

Aurinkoista torstaita!

/

 

Moi vaan tännekin pitkästä aikaa! Tuntuu kuin olisin ollut poissa blogista vähintään pari viikkoa, vaikka todellisuudessa postailin viimeksi neljä päivää sitten. Viime viikkoa ei kyllä tule ikävä… Olimme miehen poikkeuksellisten työvuorojen vuoksi pojan kanssa käytännössä koko viikon kaksin: mies kävi kotona vain nukkumassa. Viikonloppuna hänellä oli 16-tuntiset työvuorot, joten aikani kului silloinkin täysin lapsen ja kotitöiden parissa. Omat työt ovat nyt täysin hunningolla, mutta olipas ainakin motivaatiota ryhtyä tänä aamuna tuumasta toimeen! :D

Mietiskelin taas ties kuinka monettako kertaa, että onpa mukavaa, kun perheessä tehdään säännöllistä päivätyötä vapailla viikonlopuilla höystettynä. Itse tein ennen lasta vuosia vuorotyötä ja se menetteli silloin, mutta aina ajattelin, että sitten kun minä saan lapsen, aion olla iltaisin kotona saattelemassa hänet yöunille. Toki vuorotyöhön tottuu ja perheen asiat järjestää sen mukaan, mutta näin yhtäkkisenä muutoksena ei kyllä maistunut kovinkaan hyvältä! Ja kyllä vähän kirpaisi miestäkin tällainen muutos, kun ei nähnytkään lasta läheskään joka päivä hereillä. Hän on nähnyt pojan viimeksi perjantaina aamupäivällä; tänään iltapäivällä näkevät seuraavan kerran. Soitteli viikonloppuna töistä ja halusi aina puhua pojan kanssa. Joka ilta/yö nukkumaan käydessään kävi mutkan pojan sängyn kautta, kurkistamassa nukkuvaa pientä ♥.

Poika nauttii valtavasti isänsä kanssa leikkimisestä. Isi saa aina parhaat naurut ja ne makeimmat kikatukset. Välillä kieltämättä tuntee itsensä hieman ulkopuoliseksi ja sellaiseksi, että kelpaa lähinnä lohduttamaan. Onko siellä muilla äideillä samankaltaisia tuntemuksia?
Yritin tehdä pojan viikonlopusta mahdollisimman kivan, kun leikit isin kanssa jäivät puuttumaan. Lauantai-ilta taisi olla kohokohta! Täytin poreammeen heti alkuillasta ja siellä me poreilimme valtavan vaahtomäärän kanssa lähes tunnin. Vaahtoa oli joka paikassa pojan päälakea myöten. Isälleenkin sanoi puhelimessa, että hänellä oli naama täynnä vaahtoa! Siinä olikin tilanteita, kun vaahtoa joutui ensin pieni nokare ylähuuleen ja sitä kun lähti pyyhkimään täysin vaahtoisella kädellä, niin voitte kuvitella, että itkukaan ei ollut kaukana. Yritin siinä hokea, että älä pyyhi ja pidä suu kiinni, mutta lapsi on lapsi ja tietyt toiminnot tulevat lähes automaattisesti :D. Silti nousi hetken päästä seisomaan, otti kylpyvaahtopurkin ja tokaisi Laitetaanko vähän lisää tästä!

Tämä talvi on ollut vaikea ulkoilemisen suhteen, sillä ulkona on niin valtavan liukasta! Kaikki mäet ovat jäässä, puistot ovat jäässä, tiet ovat jäässä, oma piha on jäässä… Poika oli lauantaina ihan kypsä kaatuilemiseen ja itkeskeli sen seitsemännen kerran kaaduttuaan, että haluaisi leikkiä ulkona. Eilen onneksi satoi lunta, niin pääsimme lumitöihin ja samalla näimme lumiaurankin työssään, mutta liukasta on edelleen!

Tässä muutamia räpsyjä viime viikolta, jolloin ostin kotia ja mieltä piristämään pari vaaleankeltaista tulppaanikimppua. Niin kaunis sävy noissa ja ihanasti motivoi joka ilta siistimään paikat kotona (ennen kuin sohva kutsui)! Eilen saimme ihania ystäviä lapsineen kylään ja se olikin mukava päätös viikolle. Viikonloppu sujui muutenkin hyvin rauhallisesti ja kotipainotteisesti. Tietokonetta en ehtinyt viikonloppuna avata kertaakaan; ihan hyvääkin teki tuollainen pakollinen työtauko! Joka ilta, kun poika oli nukahtanut, lysähdin sohvalle katsomaan Emmerdaleja. Kolmen viikon rästijaksot ovat kutistuneet viime viikon aikana yhteen viikkoon – jee, olihan siinä urakkaa! :D

Hattua nostan taas ja jälleen kerran yksin lapsiperhearkea pyörittäville! Toki siihen tottuisi varmasti kuka tahansa, mutta raskaampaa se olisi kuin kahden aikuisen taloudessa, se on selvä. Mutta nytpäs takaisin töiden pariin ja uudella energialla uuteen viikkoon! Niin ja lauantaina tein muuten erään kirppishankinnan, joka täytyy vilauttaa täälläkin. Uuteen viikkoon kuuluukin tuon hankinnan ansiosta jotain mustaa, johon silmä yrittää tottua…

/

 

Täällä tiistainen työpäivä alkamaisillaan! Tämä viikko onkin itselläni tosi kiireinen, sillä näiden muiden töideni ohella valmistaudun viikonlopun joulumessuihin: yritykseni MioSa. design on mukana Tullipakkahuoneen Joulumessuilla 19.-20.11. Vaikka olen tehnyt tuotteita valmiiksi tässä viimeisen kuukauden aikana aina kun olen ehtinyt, hommaa riittää silti! Olen hirmuisen innoissani asiasta ja tuntuu jotenkin todella epätodelliselta, että lähden myymään itse tekemiäni tuotteita tuollaiseen tapahtumaan varmastikin melkoisten messukonkareiden joukkoon! Sieltä saa varmasti kivasti joulufiilistä ♥.

Joulufiilistä olen saanut myöskin pienistä illan hetkistä, kun koti on hiljentynyt ja on tullut aika istahtaa sohvalle. Noina hetkinä ehtii pysähtymään ja fiilistelemään edessä häämöttävää joulua. Eilen sanoin ystävälleni kahvitellessamme, että tämän ajan ennen joulua soisi kestävän hyvin pitkään – tämä on parasta aikaa. Luminen maa, kynttilät ja ikkunaan ripustettu joulutähti luovat ihanan lämmintä tunnelmaa. Samoin teidän kommenttivastauksenne arvontapostaukseeni! Olen niitä lukenut ja haaveillut… Vielä iltaan asti aikaa osallistua arvontaan Punaisia palloja olohuoneeseen -postauksessani.

joulufiilista

Tuo kollaasin viimeinen, eilen ottamani kuva jotenkin kiteyttää tämän viidennen vuodenajan eli joulun ajan. Upea sininen hetki, luminen maa, sisällä lämmintä tunnelmaa ♥. Ihanaa marraskuista viikkoa!