/

Kauhia lumimyrykkä! tuumasi pieni poikani enkä voisi enempää olla samaa mieltä! Huh hah hei mitä keliä vappuaattona! Toinen hänen (aavistuneen huolestunut) lausahduksensa tänään: kohta meillä loppuu Ryhmä Haut! Eli jonkin verran on tänään katseltu lastenohjelmia :D, sillä mökillä piipahtamisen lisäksi ei tänään juurikaan ole huvittanut ulkoilla…

Jo aamusella täytyi tästä huhtikuun viimeisestä päivästä kaivaa hyvät puolet esiin, sillä yön aikana maan oli peittänyt jälleen uusi lumikerros. Päätin sitten, että pesen keittiön ja olohuoneen ikkunat eli yhteensä 10 ikkunaruutua (ulkoapäin ovat vielä pesemättä). Vielä parin makuuhuoneen ikkunat ovat pesemättä ja sitten vielä kaikkien ikkunoiden ulkopinnat. Uskon, että tämä luminen keli johtuu juurikin siitä, että ensimmäistä kertaa ikinä olin näin aikaisessa ikkunoiden pesun kanssa… Ajattelin, että sama viedä tuota ikkunaprojektia hieman taas eteenpäin, sillä sitten kun ne aurinkoiset kelit koittavat, laiskottelen mieluiten ulkosalla.

Toinen tämän päivän kiva juttu: selailin päivällä vanhoja sisustuslehtiäni ja tein karsintaa. Tämän projektin aloitin jo yli viikko sitten; muutama lehti päivässä! Tavoitteena karsia nykyiset lehdet ainakin puoleen ja jätän jäljelle enää eniten omaa makuani vastaavat. Loput löysivät uuden kodin miehen äidin luota. En tiedä johtuuko se tästä sisustuslehtien suurkulutuksesta, mutta päässäni pyörivät taas reilun vuoden tauon jälkeen erilaiset pohjaratkaisut ja olenkin vimmatusti eri talofirmojen pohjapiirroksia selaillut. Eilen löytyikin aivan helmi (tästä oma postauksensa jonain toisena päivänä!) ja olen tänään jo useaan otteeseen kuvitellut asuvani sellaisessa pohjaratkaisussa. Joskus tällainen haaveilijan elämä on raskasta, mutta joskus se tuo hirmuisesti potkua päiviin! Huonona puolena tunne, että haluaisin asua sellaisessa talossa heti :D. Tässäpäs yksi puuha sateisen vapun ajalle: haaveilla eri pohjapiirrosten avulla siitä omasta unelmakodista – sama toteutuuko se koskaan vai ei. Haaveilu ei maksa mitään!

Seuraava vapun pelastaja: kokkailla jotain herkkua joko yksin tai koko perheen kera! Me päätettiin tehdä pizzaa, jokaiselle oma. Kylkeen lasillinen valkoviiniä, jota siemailla pohjan pyörittelyn lomassa… Herkuttelun kruunasi takkatuli! Tykkään kodissamme kovasti siitä, että ruokapöydästäkin käsin voi takkatulta ihastella.

Söimme toki kaikki yhdessä, mutta olin jo tässä vaiheessa siivonnut pöydän ja mies ja poika löhöilivät sohvalla.

Vappuaaton voi päättää kivasti saunoen tai pulahtaa vaikka poreammeeseen tai käydä suihkussa pitkän kaavan mukaan. Meillä oli sauna eilen, mutta täksi illaksi olen haaveillut poreammeen täytöstä. Siinä on vain se huono puoli, että kylvyn jälkeen alkaa aika pian nukuttamaan ja tänään haluaisin valvoa hieman pitempään. No onhan tässä vielä hetki aikaa miettiä, mitä sitä vielä tänä lumisena, kotona vietettynä vappuaattona haluaisi tehdä!

Hyvää vappua teillekin!

/

Aivan ihanaa, kun vappuviikonloppu on tänä vuonna tällainen pidennetty viikonloppu! Tänään on ikään kuin perjantai, vaikka eilen sellaisen jo vietimmekin ja tämä perjantai poikkeaa normiperjantaista myös siten, että tämä on koko perheen yhteinen vapaapäivä. Mietiskelimme tuossa aamiaispöydässä lauantaipuuhia: mitäs tänään tehtäisiin? Tiedossa on ainakin viikonlopun kauppareissu ja sitten normisetti ulkoilua ja ruuanlaittoa. Keksinkin siinä sitten, että kauppareissuun voisimme yhdistää lounaan kaupungilla. Olemme tykästyneet erääseen thai-ravintolaan, joten ehkäpäs tänään sinne! Tosin uusi italialainenkin on vielä testaamatta, mutta ehkä sen vuoro tulee myöhemmin.

Tässä muutama satunnainen räpsy tältä aamulta. Kuvat napsin, kun olin matkalla työhuoneestani aulan ja keittiön kautta olohuoneeseen, heh! Meillä on muuten ollut pojan vauva-ajoista lähtien eteisen sähkötaulussa polaroidkuvia; poika tykkää niitä aina ulos lähtiessämme ja kotiin tullessamme katsella. Kuvat ovat pikkuhiljaa siirtyneet oven yläosaan, sillä jossain vaiheessa kyllästyin niiden ja niitä pitävien magneettien lattialta noukkimiseen.

Pojan ensimmäisiä päiväkotiaskarteluja jääkaapin ovea koristamassa:

Ystävänpäiväkortti ja pääsiäistipu. Mietin, että täytyisi kerätä pojalle jokin sellainen tärkeiden muistojen laatikko, johon mm. nämä ensimmäiset päiväkotityöt pääsisivät. Kaikkia tuskin tulee säilytettyä ikuisesti, mutta nämä ensimmäiset ja pojalle erityiset nyt ainakin. Pala kurkussa odotan äitienpäiväaskarteluja… Poika jo viikolla niistä jotain puheli, kunnes muisti ja lopetti lauseen kesken kuiskaten Se on salaisuus! 

Tällaisia lauantaipuuhia täällä! Ja pieni yhdistetty jumppa- ja painituokio, ennen ulos lähtöä! Poika on aina niin onnessaan niinä aamuina, kun isikin on kotona. Miehestäni puheenollen: hän istahti tänä aamuna blogini ääreen ja aloitti toivomanne DIY palju -postauksen. Sitä luvassa siis ihan lähipäivinä!

Aurinkoista lauantaita! :)

/

Ajattelin kirjoitella pojan suusta tänä keskiviikkoaamuna kuultua. Usein hänen kanssaan käydyt keskustelut ovat niin niin ihania. Tekisi mieli kirjoittaa kaikki samantien muistiin, mutta useimmiten se ei ole mahdollista. Sitten jutut unohtuvat ja joka päivä tulee uusia… On hämmästyttävää huomata, kuinka paljon tuollainen alle kolmevuotias jo asioista tietää. Hänen äitinään mietin, että joskus vähän liikaakin. Lapset ovat niin valtavan tarkkaavaisia, vaikka eivät aina siltä näytä. Näyttävät puuhastelevan omiaan, omissa maailmoissaan, mutta se korvapari; se rekisteröi aivan kaiken!

Kun kirjoitin sen päiväkotikuulumisiin liittyvän postauksen, unohdin siitä erään asian. Nimittäin kun pojalla oli kaksi päiväkotipäivää takanaan ja olin saanut hänet yöunille, hän yhtäkkiä alkoi unissaan hieman itkemään ja huudahti Ei päiväkodissa ole äitejä! Tuon kuuleminen sattui niin syvälle sydämeen, että jäin vain istumaan sängylleni ja itkemään. Nytkin itkettää, kun tätä kirjoitan. Se oli sellainen havahtuminen: kuinka pieni lapsi on joutunut miettimään näitä asioita tämän uuden, ison asian ympärillä ja tullut tällaiseen johtopäätökseen. Että päiväkodissa ei ole äitejä, siellä on vain lapsia ja hoitotätejä. Vaikka hän nyt toista viikkoa lähtee päiväkotiin ilman itkuja ja hyvillä mielin, hän ikävöi siellä päivän mittaan kyllä kovasti. Huomaan sen siitä, miten riemuisasti hän juoksee syliini, kun haen hänet kotiin. Juoksee ja rutistaa niin kovasti pienillä käsillään. Ja sitten on kiire kotiin. Joten ei ihme, jos ne pienet joskus päiväkoti-iltoina äidille ja isille kiukuttelevat. He ovat päiväkodissa ikävissään koko päivän, joten ne kiukkuhetket heille suotakoon. Tiedän, että meillä vanhemmillakin on joskus pitkä ja ehkä joiltain osin huonokin päivä takana ja silloin lapsen kiukuttelut pahentavat oloa entisestään. Silloin on hyvä muistutella mieleen se, miksi lapsi kiukuttelee. Hän on ehkä ollut päiväkodissa koko päivän ikävissään ja väsähtäneenä, joten kehenpä muuhun hän sitä pahaa oloaan purkaisi kuin omiin vanhempiinsa.

Mutta tässäpäs tätä tänä aamuna kuultua; pätkiä keskusteluistamme:

Huomenta kulta, kohta pitäis herätä… Mää paapin nyt.
*laskee päänsä takaisin tyynyyn*

Tuuppa tänne ni äiti vaihtaa sun vaatteet. Sitte minä vaihan äitin vaatteet!

Onko tämä rieska rapea? On se vähä, se oli paahtimessa, eksää tykkää rapeasta?
*hymyilyttää, poika on lähiviikkoina oppinut sanomaan ärrän*

En mää itke siellä päiväkotissa äiti. No hyvä. Mutta ei se haittaa vaikka itkettääkin. Saa itkeä jos itkettää. Mee sitte tätin syliin heti jos on paha mieli jooko.

Missä meesu on?
– Isi on menny sillä töihin.
Onko isi aina töissä?
– Ei oo, viikonloppuisin isi ei oo töissä. Mutta muina päivinä isi on töissä, niin ku pappa ja Joni ja Vanessakin. Ja äiti, äiti vaan tekee kotona niitä töitä.
Joo, ja minä olen päiväkotissa. 

Näistä ajatuksista keskiviikkoiltapäivän viettoon! ♥