Kotisunnuntai! Ainakin pääasiassa. Hääräillään täällä kaikkia rästijuttuja, mukavan laiska fiilis kuitenkin läsnä. Tosin tämäntapainen laiska fiilis alkaa usein väsyttämään, mutta ulkoilu auttaa! Salaa mielessäni haaveilen kuitenkin päikkäreistä yhtä aikaa pojan kanssa. Kysyin äsken mieheltä, aikooko hän nukkua, kun M käy päiväunille. Kyllä tuli hetkeäkään epäröimättä, joten samaa fiilistä näyttäisi olevan liikkeellä!

Tuo ihana Panthella-valaisimeni, jota saan ihastella päivittäin. Kun hankintahetkestä on yli vuosi aikaa, sitä ihmettelee, miksi jahkasin tuon hankkimista niinkin pitkään… Mutta sanokaahan äkkiä mitä nuo lilat kukat on? Vaivaa niin! Nappasin yhtenä päivänä kotimatkalla kimpun näitä mukaani, ovat niin kivoja ja sävy kaunis. Näitä löytyy tällä hetkellä myös aulan ja ruokailutilan lipastojen päältä. Aulassa pienemmissä maljakoissa, ruokailutilassa vain yksi lasipullossa. Yksittäin nämä taitavatkin näyttää kivoimmilta. Mutta näissäkin luonnonkukkien tapaan yksi miinuspuoli: haju :D.

Viiden vuoden jälkeenkin tulee säännöllisesti ihasteltua takkaa ja etenkin sen viereistä puutilaa. Se on niin kivan näköinen; toimii vuodenajasta toiseen eikä kyllästytä lainkaan – harvinainen sisustuselementti siinä mielessä..?

Pojalle yksivuotislahjaksi ostamamme Magnin potkuauto on mielestäni kaunis. Poika ei ole sillä vielä hirmuisesti ajellut, mutta ehkä parin sentin päästä :). Varpaat kyllä ylettävät maahan, mutta siten on hieman hankala potkia. Hänellä on eräs toinen auto, joka on matalampi. Täytyypä esitellä sekin joku päivä. Katselin alunperin Vilacin potkuautoja, mutta ne kun ovat sellaisia vanhahtavia, kallistui vaaka sitten tämän puhtaamman valkoisen auton puoleen. Oli myöskin kiva, että tätä myytiin paikallisessa lastentarvikeliikkeessä, joten lahjan hankinta onnistui sitä kautta nettikauppojen sijaan.

Ihanaa, kun on pitkästä aikaa päivä, jolloin ei ole mitään aikatauluja tai kiireitä mihinkään suuntaan. Ollaan vain ja möllötetään, siellä sun täällä, missä huvittaa! ♥

P.S. Oli muuten tosi kiva huomata, miten intoilitte kanssani taannoisesta laukkulöydöstäni. Jaettu ilo on totta totisesti kaksinkertainen ilo! :)

Miten on mahdollista, että lomalta palatessa olo on vähemmän rentoutunut kuin lomalle lähtiessä? Ajattelin, ettei tuollaista oikeasti olekaan, mutta nytpä sain sen sitten kokea. Kuinka helppoa ja mutkatonta olikaan matkustaa vauvan kanssa! Erityisesti sellaisen alle puolivuotiaan, joka tarvitsi vain rintamaitoa eikä ollut niin valtavan kiinnostunut ympäristöstä. Tosin poikamme on kyllä ollut aina, mutta silti vauvana uni tuli missä tahansa, ympäristöstä huolimatta. Nyt sen vasta kunnolla huomaa: vauva-ajan helppouden matkustaessa. Nyt kun tuo aika on ohitse ja sitä vertaa tämän pienen taaperon kanssa matkustamiseen, niin onhan se erilaista :).

Joka tapauksessa, ajatus pienestä minilomasta innosti kovasti viime viikolla – oli niin mukavaa, kun oli jotain erityistä odotettavaa. Pääsimme lauantaiaamuna matkaan tosi aikaisin; hieman yhdeksän jälkeen, joka taitaakin olla meille pienimuotoinen ennätys. Olimme hädin tuskin ehtineet pois kotikadultamme, kun tokaisin miehelle innoissani, että nyt meidän pieni kesälomareissu alkaa!

hotellihuone

Menomatka meni hyvin. Istuin etupenkillä ja poika tyytyväisenä takapenkillä, välillä maisemia kurkkien, välillä jutustellen. Vajaan tunnin kuluttua hän nukahti ja nukkui 45 minuuttia heräten hieman ennen kuin olimme perillä Oulussa. Sanoin miehelle, että eikö olekin reipas automatkustaja noin pieneksi! ♥ Perillä olimme yhdentoista aikoihin ja meillä oli heti kolme paikkaa/liikettä, joissa piti käydä ensimmäisenä, jotta eivät ehdi sulkeutumaan. Lounasajaksi stoppasimme Kodin Ykkösen Hesburgeriin, jossa oli kätevä lastenalue mikroineen ja karuselleineen. Siellä muiden pienten touhuja seuratessa upposi lounasmurkina pieneen mieheen ja me vanhemmat söimme hampurilaisateriat. (Pojalle meillä oli siis omat ruuat mukana, hän kun ei vielä pikaruokaloissa syö.) Tästä kipaisimme vielä Kodin Ykkösen puolelle (tein kivoja löytöjä, jotka esittelen myöhemmin viikolla!) ennen pojan päiväunia. No juu, niitähän ei sitten ikinä nukuttu ja siitäkös ne ongelmat sitten alkoivatkin :P. Yritimme saada nukkumaan autossa, hotellihuoneessa, ulkona rattaissa – juuei. Ihan valtavan väsyneet silmät, mutta niin vain kuului rattaista säännöllisesti koiran haukuntaa… Välillä silloinkin, kun koiria ei ollut edes näköpiirissä.

Väsynyt lapsi on väsynyt lapsi ja käytös luonnollisesti sen mukaista. Hetken mietimme ruokapaikkaa alkuillaksi, mutta aika pian saimme heittää ajatukselle hyvästit. ”Aavistuksen” kärsimättömän pikkuherramme kanssa koimme parhaaksi asettua hotellihuoneen rauhaan loppuillaksi. Poika tutki huonetta ja söi päivällisensä sekä iltapuuronsa siellä kaikessa rauhassa. Mies kävi hakemassa päivällä näkemästämme Thai-ravintolasta take away -ateriat hotellille – osoittautui loistoideaksi! Söin tuolloin elämäni ensimmäistä kertaa thairuokaa, mutta en taatusti viimeistä. Mies soitti ruokapaikasta ja kertoi, mitä kaikkea listalta löytyi. Valitsin kanaa. Sen kanssa sitten riisiä, kasviksia (mm. kurkkua, paprikaa, kesäkurpitsaa, porkkanaa, sipulia) ja cashew-pähkinöitä. Ai että miten herkullinen annos! Tein kyllä niin nappivalinnan että! Mies tilasi jotain curry-kookoskanaa, ei läheskään yhtä hyvää ja annoskateushan siitä seurasi. Tuota annosta on pakko maistaa joskus vielä toisenkin kerran!

Meillä on Oulun reissuille aina omat traditiomme. Minulla se on useimmiten vierailu Stockmannilla (tosin Herkussa käymme yhdessä) ja miehellä vierailu Oluthuone Leskisessä :D. Tämä toteutui tälläkin reissulla. Mies kärrytteli pojan kanssa ulkosalla auringonpaisteessa, kun minä pyörin pikaisesti Stockan hyllyjen välissä, ostamatta kuitenkaan mitään. Pojan iltapuuron jälkeen mies kävi sitten Oluthuoneella tummalla oluella ja minä yritin saada poikaa nukkumaan. Ei onnistunut, ei sitten millään! Miehen palattua minä lähdin saunaan ja miehellä oli parempi tuuri pojan kanssa: hän nukahti melkoisen pian isänsä syliin.

Yövyimme taas Sokos Hotel Arinassa, koska sen keskeinen sijainti ja monipuolinen aamiainen ovat kovasti mieleemme. Meillä on usein ollut tuolta saunallinen ja poreammeellinen huone, mutta nyt niitä ei enää ollut vapaina. Saimme kuitenkin normaalia isomman saunallisen huoneen, tosi kiva vaihtoehto sekin! Iso plussa myöskin siitä, että täältä poika saa aina jonkin kivan kirjan tai lelun saapuessamme, kun taas Tampereen Sokos Hotel Ilves oli talvella hieman pettymys, sillä heillä lapsia ei muisteta vastaanotossa millään tavalla.

Kun saavuimme huoneeseen, harmitti hieman, sillä se oli ihan hissien vieressä. Hissistä ei tokikaan mitään ääniä aiheudu, mutta hissien lähettyvillä on usein ruuhkaa… Soitin respaan, mutta valitettavasti kaikki muut vastaavat huoneet olivat jo varattuina, joten huoneen vaihto ei onnistunut. Nyt nolosti naurattaa: taisimme kuitenkin olla me, jotka sitä meteliä aiheuttivat :/. Että sori vaan seinänaapurit! Poika nimittäin heräsi hieman ennen yhtä kirkumaan ihan korvia vihlovasti ja tuota jatkui säännöllisen epäsäännöllisesti aina kolmeen saakka… Silloin päätin ottaa hänet keskellemme nukkumaan ja siinähän hän sitten nukkuikin, poikittain, aina aamuseitsemään saakka. Itse heräilin jatkuvasti enkä tiedä, nukuinko enää edes sen kolmen jälkeen, sillä tuo hyrrän lailla pyörivä murunen ei ole ihan paras nukkumakaveri. Lisäksi hän halusi olla mahdollisimman lähellä äitiä… Täytyi myöskin koko ajan tarkistaa, onko hänellä kylmä, sillä peittoahan hän ei huoli. Näiden lisäksi ulkoa kadulta kantautui valtavaa meteliä sekä ihmisistä että autoista ja olin tietenkin unohtanut korvatulpat kotiin. Respastakaan en niitä jaksanut yöllä lähteä tiedustelemaan, joten torkuin toinen silmä auki aamuun saakka. Silloin ei naurattanut, mutta nyt naurattaa: poika oli niin mainio aamulla seitsemältä istumaan noustessaan :D. Tukka pystyssä ja silmät ihan pieninä, kasvot kuitenkin aurinkoisina hoki lamppua ihan kuin mitään yöshowta ei olisi koskaan ollutkaan!

Että herää kysymys, mitähän me tehtäisiin kesälomalla..? Oli ajatuksena tehdä pientä Tukholman matkaa, mutta nyt mietin, onko se tuolle pienelle liian rankka reissu. Tuolla matkalla olisimme nimittäin joka yö eri paikassa eli aivan eri kuin lähteä viikoksi vaikka Välimerelle, jossa koko viikko ollaan samassa kohteessa. Jos hän ei nuku päiväunia ja herää öisin kirkumaan, niin olisimme kyllä melkoisen väsynyttä porukkaa :D. Millaisia kesälomareissuja te olette yksivuotiaiden kanssa tehneet?

Tänä kesänä olen tainnut ihan ensimmäistä kertaa kunnolla noteerata lupiinit ja etenkin ne vaaleanpunaiset versiot. Aivan ihastuttavia ja sävy juuri täydellinen, sellainen puuteriroosa. Keräsin niitä yhtenä päivänä muutaman kotiinviemiseksi. Kovin pitkäikäisiä eivät ole ja roskaavatkin jonkin verran, mutta toisaalta ei ilmaiskukilta hirveästi odotakaan. Jokusen lilankin nappasin mukaani.

lupiini

Mun auto näyttää olevan melkoinen lommomagneetti; oikein kerjää osumia muilta autoilta. Kolmisen vuotta sitten joku peruutti vauhdilla autoni takapuskuriin juuri, kun olin saanut auton parkkiin. Melkoinen tömähdys! Olivat aikeissa jatkaa matkaa, kun nousin autosta. Selvistä naarmuista kysyivät, haittaako teitä tuollainen :D. Eilen tuli osumaa takaoveen uimahallin parkkipaikalla, uimassa ollessamme. Syyllistä ei tarvinnut kaukaa hakea: vieressä auto lennokkaasti vinossa parkkiruudussa ja olipa jättänyt autoni takaoveen maalimerkinkin lommon kera. Ai että mua ärsytti! Mahdollisesti lapsi avannut oven voimalla, mutta tuollaista lommoa ei synny ihan äänettömästi, joten hieman kohottelin kulmiani, kun ei oltu jätetty esim. tuulilasiin yhteystietoja… Selvitin sitten paikan päällä rekisterinumeron perusteella omistajan, mutta koska en saanut puhelinnumeroa selville, jätin jutun selvittelyn vakuutusyhtiölle vahinkoilmoituksen kera. Puhelinsoittoa odotellessa… Otin muutaman kännykkäkuvan autoista ja jätin heidän autonsa tuulilasiin viestin siitä, mitä on odotettavissa, jotta vakuutusyhtiön soitto ei tulisi yllätyksenä. Miten sinä olisit tilanteessa toiminut, jos olisit perheesi kanssa kolhinut toisen autoa? Uimahallin parkkiruudut ovat kyllä melkoisen pieniä ja parkkialue muutenkin tosi ahdas, mutta kylläpä siellä joutuu muutkin enemmän tai vähemmän autojaan ruutuun vekslaamaan. Enemmän taitaa juurikin ärsyttää tuollainen välinpitämättömyys kuin itse vahinko.

Poika heräsi juuri tähän perjantaihin ja alamme pikkuhiljaa odottelemaan ystävien vierailua. Tämän päivän ohjelmassa myöskin pientä viikkosiivousta ja sorsien syöttämistä, siinäpä kiva kokemus pojallekin! Aurinkoista viikonloppua!