pioni

Viimeiset pionikuvat tälle kesää. Haikeaa. Nämäkin on jo kuihtuneet, joten huomenna tilalle täytyy hakea kaupan kukkasia. Ensihätään poimin viikonloppukukiksi päivänkakkaroita, kauniita nekin.

skandinavisk

Koululaiset hankkivat uuden lukuvuoden alkajaisiksi uudet reput sekä penaaleihin täytettä. Minä hankin syyslukukauden alkajaisiksi Skandinaviskin Koto-tuoksukynttilän. Sopii syksyyn paremmin kuin hyvin, syksy on kotoilun aikaa.

koto

Miehen loma loppuu tältä erää, joten minulla ja pojallakin koittaa huomenna paluu arkeen. Sekin on haikeaa. On ollut ihanaa lomailla kolme viikkoa koko perheen kesken; arvokkaita hetkiä ♥. Muistan vielä miehen ensimmäisen loma-aamun ja pojan ilmeen, kun isikin oli kotona. Nousi sängystään seisomaan ja tokaisi iloisen yllättyneenä isäänsä osoittaen isi! Huomenna isi on töissä, kun heräämme. 

Lohduttavaa on kuitenkin se, että miehellä on ainakin yksi lomaviikko vielä pitämättä. Sen lisäksi käyttämätöntä isyysvapaatakin löytyy vielä kuuden viikon verran, sillä hän on pitänyt pojan synnyttyä vasta kolme. Miten teillä on isyysvapaat järjestetty – oletteko itse olleet kotona samaan aikaan miehenne kanssa vai oletteko olleet töissä? Olemme alustavasti suunnitelleet, että mies pitäisi nuo kuusi viikkoa kahdessa pätkässä ja lomailisimme samalla koko perhe. Koska isyysvapaat tulee käyttää ennen kuin lapsi täyttää kaksi, on nuo lomat lusittava ennen ensi toukokuuta. Passaa! :)

pioni

Kesäloma on tosiaan ohi, mutta tehtävälista ei kokenut mitään hurjaa lyhenemistä – kiitos useiden sadepäivien. Siitä kuitenkin viis! Kesäloma on vain kerran vuodessa ja silloin pitää lomailla ja lepäillä sekä kerätä energiaa talvea varten. Tuleehan noita viikonloppuja…
Mutta nyt mustikkarahkaa valmistamaan. Olen ottanut pienen spurtin ja ajattelin käyttää loputkin viimesyksyiset mustikkadesit ennen uusia. Leppoisaa sunnuntaipäivää!

Tämä postaus alkaa kuulkaas itkulla! Juu-u, itken täällä! En surusta, vaan ilosta, onnesta ja liikutuksesta. Siitä, miten onnellinen olen teistä lukijoistani! Ette varmasti usko tai ainakaan tiedä, kuinka paljon iloa, hymyä ja naurua olette elämääni ihanilla viesteillänne vuosien varrella tuoneet. Näiden viiden vuoden aikana olen tavannut monia puolituttuja, jotka ovat kertoneet lukevansa blogiani. Etenkin viimeisten parin vuoden aikana olen saanut tuollaisissa tilanteissa paitsi blogipalautetta, myös lukijapalautetta. Nimittäin siitä, kuinka ihania lukijoita mun blogilla on! Todellakin tämän ihanan lämminhenkisen ja ystävällisen, kannustavan ja tukevan ilmapiirin ovat huomanneet muutkin – en vain minä. Tuosta haluaisin kiittää teitä. Haluan kiittää teitä myöskin seurastanne ja ajastanne, jota blogilleni annatte. Kiitos! ♥

Miksi sitten tuossa alussa itkin? Se lähti siitä, kun palasin tarkistamaan, mikä olikaan blogini tarkka synttäripäivä :D. Juu ei voi muistaa kaikkea… Blogimuuttojen aikana ensimmäiset postaukseni ovat hävinneet, mutta Bloggerin puolelta voin tämän tiedon edelleen tarkistaa. Viikko sitten, 24.7., blogini täytti viisi vuotta. Itkin, koska päädyin lukemaan vanhoja postauksiani, joihin olitte jättäneet niin ihania viestejä. Moni lukija ei ehkä kommenttia jättäessään sitä enää viikon kuluttua muistakaan, mutta minä muistan. Kommentit jäävät mieleen ja niistä tulee todella tärkeitä. Henkilökohtaisin asia, jonka olen täällä blogissani kanssanne jakanut, on poikamme odotukseen ja syntymään liittyvät asiat. Yksi pitkäaikaisen lukijan kommentti kiteytti kaiken jotenkin niin hyvin ja liikuttavasti:

Aika alusta asti täällä ollaan oltu. Noista kuvista tulikin mieleeni, että ovatkohan nuo niitä blogisi ensimmäisiä kuvia, niin tutuilta ja hyviltä ne näyttävät. Kuviin, kirjoitustyyliisi ja teidän kotiinnehan minä varmaan tykästyinkin, että täällä edelleen ollaan. Paljon on tapahtunut tässä ajassa, sinäkin olet jo äippä :)

pink peony

24.7.2010 kirjoitin tämän blogin ensimmäisen postauksen enkä todellakaan ajatellut, mihin kaikkeen mahtavaan tämä harrastus tulisi johtamaan. Kun tuo postaus ilmestyi, olimme asuneet tässä kodissamme noin kuukauden verran. Oi voi, olipa täällä keskeneräistä, mutta silloin tuntui jo niin valmiilta, sillä automaattisesti tätä vertasi metsikköön, joka tässä tontin paikalla vielä reilua vuotta aiemmin oli ollut. Tämä blogini oli luonnollinen jatkumo suljetulle raksablogilleni ja tuon raksablogini lukijat olivatkin ensimmäiset lukijani täällä. Terkkuja vaan ♥. Ajattelin jännittyneenä, että minäpäs kokeilen tällaista julkista blogia. Ja sille tielle jäin. Alussa sisustus oli blogini pääaihe, ehkä ainoakin aihe. Pian mukaan tulivat kissat ja pienet arjen hetket. Vuosien mittaan blogi alkoi muuttua sisustusblogista lifestyleblogiksi. Elämän muututtua kahden aikuisen elämästä vauva- ja pian lapsiperhe-elämäksi blogikin on muuttanut muotoaan ja hyvä niin. Välillä koen jonkinmoista harmistusta siitä, ettei sisustusjuttuja enää tulee entiseen tahtiin ja myöskin siitä, että kissajutut ovat vähentyneet viimeisen vuoden aikana. Etenkin tuo jälkimmäinen harmittaa minua kovastikin ja olenkin miettinyt syitä siihen. Mutta koska postausmäärä ei ole lisääntynyt (välillä ehkä jopa vähentynyt) ja aiheita on puolestaan tullut lisää, niin kyllähän tuo aika helpolla laskutoimituksella jo kertoo syyn muutokseen :). Kissajuttuja on kuitenkin edelleen tulossa, eivät missään nimessä jää kokonaan blogin ulkopuolelle. Näin kesällä ovat vain aika paljon kameran ulottumattomissa… Hakeutuvat yleensä seuraani pojan nukahdettua päivä- ja yöunille ja silloin teen mielelläni jotain muuta kuin otan valokuvia.

Täytyisi vain aina harmistuksen iskiessä pitää mielessä erään lukijan antama hyvä ja osuva neuvo:

Jatka samaa rataa ja kirjoita juuri näin kuin tähänkin asti. Niistä asioista mistä itse pidät ja mitä haluat meille jakaa.

saniainen

Viiden vuoden aikana olen saanut kokea valtavan monia ilon, onnen ja riemun hetkiä. Blogin ansiosta olen useammankin kerran pomppinut täällä tasajalkaa ja hihkunut niin, että mies on vieressä vähintäänkin silmiään pyöritellyt. Olen kokenut kuitenkin niitä negatiivisiakin tunteita (kolikolla on aina kaksi puolta) ja tirauttanut kyyneleen jos toisenkin. Silti nuo hyvät fiilikset voittavat huonot mennen, tullen ja palatessa. Pojan syntymän jälkeen olen ollut muutaman kerran kahden vaiheilla ja heittämässä jo blogihanskat tiskiin ajanpuutteen vuoksi. Tällä hetkellä tuntuu kuitenkin erittäin hyvältä ja oikealta, että vielä täällä kirjoittelen. Nautin tästä valtavasti, mutta en kiireessä. Tälle täytyy ottaa oma aikansa, jotta mielekkyys säilyy. Tästä aiheesta voisin jatkaa loputtomiin, mutta taidan päättää tämän tarinani tähän ja sanon vain vielä kerran kiitos ♥

P.S. Valmistin aiemmin tänään miehelle Chai Tea Laten. Oho, maistuupa kanelilta, kuului kommentti. Joo, eikö oo ihanaa ku kohta on joulu, tokaisin hartaasti miettien, ajatteleekohan kukaan muu heinäkuussa näin… (Kanelilla ja joulullahan on ihan luonteva yhteys?) Samalla muistin, että huomenna on elokuu, joka tarkoittaa sitä, että viides vuodenaikani Joulu alkaa viimeistään kahden kuukauden kuluttua! ♥ (Tämä postaus sisältää muuten ehkä eniten sydämiä ikinä.)

Meidän loman ehdottomaksi kohokohdaksi nousi 23 tunnin risteily Viking Linen M/S Viking Gracella. Tuolla upeudella, joka on niin paljon puhuttu ja kehuttu. Nyt voin todeta, että ei suotta, ei lainkaan suotta! Alunperinhän olimme harkinneet hotellipakettia: lähtö Helsingistä, yö hotellissa Tukholmassa ja mennen tullen laivassa. Oulun matkamme johdosta/ansiosta tulimme toisiin ajatuksiin, matka kun ei mennyt ihan putkeen. Tosin nyt jälkeenpäin olen oivaltanut, että tuon ajankohdan nukkumavaikeudet johtuivat ylläri pylläri pojan hampaista. Katkonaiset unet jatkuivat nimittäin kotonakin pari-kolme viikkoa. Onni onnettomuudessa, että laitoimme kuitenkin tuon Oulun reissun ansiosta matkasuunnitelmat uusiksi, muuten Viking Grace olisi meiltä edelleen kokematta.

hytti

En ole koskaan aikuisiällä ollut mikään laivamatkafani. Se on ehkä ollut vain yksi ohjelmanumero kesälomalla, jos ei ole oikein muutakaan keksinyt. ”No mennään nyt ainakin laivalle.” Nyt suhtaudun tuohon täysin toisella tapaa, sillä vihdoin on laiva, jolla voi kokea jotain extraa, jotain luksusta! Varasin meille tilavan Premium-hytin. Hytissä (tai puhuisin ehkä hotellihuoneesta, vaikkakin hieman ahtaammanpuoleisesta sellaisesta = noin 14 neliötä) oli iso ikkuna merelle, parivuode sekä levitettävä vuodesohva. Jälkimmäinen oli niin nappivalinta pientä poikaamme ajatellen! Teimme hänelle vuodesohvaan kivan pesämäisen nukkumapaikan, johon sitten itsekin klo 4 siirryin… Poika istui keskellä yötä sängyllään unikaveri kädessään ja osoitti silmät suurina hytin eri yksityiskohtia samalla hieman täristen, sillä hytissä oli aika viileää eikä hän tykkää nukkua peiton alla… Selitin rauhallisesti, missä olimme ja kävin vuodesohvalle hänen kanssaan nukkumaan. Levitettävän vuodesohvan ansiosta saimme kaikki nukuttua, myös minä, jee! Matkasängyn kanssa on nimittäin enemmän sääntö kuin poikkeus, että poika siirtyy jossain vaiheessa yötä väliimme nukkumaan ja silloin nukkuu vain ja ainoastaan hän. Poikittain isossa sängyssä. Oli niin mukavaa herätä aamuun levänneenä ja alkaa nauttimaan ihanasta laivasta! Täysi kymppi muuten sängylle: ihanan pehmoinen, niin ja myöskin vuodevaatteille! Vuodesohvan uumenista löytynyt tyyny teki mieli ”ottaa” matkamuistoksi, niin superpehmoinen se oli ja vieläpä ilman minkäänmoisia muhkuroita!

ikkunallinen hytti

Mies oli käynyt illalla kysymässä infosta aamiaisen ajankohtaa ja paikkaa, jolloin saimme kuulla, että Premium-hytteihin sekä sviitteihin kuului Oscar-aamiainen kannella 11. Samoin tunnollisina suomalaisina kysyimme, kuuluvatko minibar-tuotteet hytin hintaan; hytistämme kun löytyi minibaarikin. Hyttikuvauksessa se on nimellä jääkaappi, joten olikin iloinen ylläri, että siellä oli sisältöäkin :D. Minibar-tuotteiden kuuluminen hytin hintaan voisi mielestäni lukea jossain minibaarin lähettyvillä, jotta asiaa ei tarvitsisi pähkäillä. Mutta olipa mukava käydä nukkumaan kuoharilasillisen siivittämänä, tuntui niin ihanalta lomafiilikseltä! Me kun emme halunneet kovin myöhään laivalla pienen poikamme kanssa liikkua, vaan rauhoituimme hyttiin heti kymmenen jälkeen (laiva lähti Turun satamasta yhdeksän maissa). Telkkarikin hytistä löytyi; muistutti siis huomattavasti hotellihuonetta.

aamiaisravintola

Ilta päättyi kuoharilasilliseen ja yllätykseksemme myös seuraava päivä alkoi sillä. Aamun kohokohta oli luonnollisesti aamiainen. Oscar à la Carte -ravintolassa oli mukavan rauhallinen tunnelma; ei sinne tänne säntääviä lapsia, vaan kaikki ruokailivat rauhallisesti valkoisten liinojen päällystämissä pöydissä merinäköalasta ja tunnelmallisesta, elävästä pianomusiikista nauttien. Kahvi ja tee tarjoiltiin pöytiin, samoin kuohuviini. Tuo kuoharilasillinen oli mielestäni ihana palvelulisä, piste iin päälle, lomalla kun olimme. Harvemmin sitä kotona tulee aamiaisen yhteydessä kuoharia nautittua… Aamiainen oli valtavan runsas ja monipuolinen; vaikka mitä löytyi kahdenlaisesta kaviaarista pikkusmoothieihin ja leivonnaisiin, slurps! Söimmekin kaikessa rauhassa pöydässämme yli tunnin; pojasta tuli tällä lomalla oikein hotelliaamiaiskonkari: jokaisena kolmena aamuna söimme pitemmän kaavan kautta hitaasti nautiskellen eikä hänelläkään tuntunut olevan syöttötuolista mikään kiire pois, kunhan naposteltavaa vain riitti! Hänen herkkuaan oli erilaiset leivät ja melonit :). 

oscar a la carte

Kaikissa laivan ravintoloissa oli Stokken TrippTrapp-syöttötuoleja, mutta niitä tuntui olevan turhan vähän ainakin näin kesäsesonkiaikana. Aina joutui odottelemaan syöttiksen vapautumista, mutta ei onneksi kovin pitkään.

aamiainen

Lounaan herkuttelimme modernissa ja mutkattomassa Franksissa. Itse söin pasta-aterian, mies burgeraterian – maistuivat! Ennen Turun satamaan saapumista kävimme edelliseltä illalta tutussa Café Sweet & Saltyssa syömässä pientä iltapalaa. Söin siellä elämäni parhaan kanaleivän (löytyi myös ainakin katkarapuversiota), suosittelen erittäin lämpimästi (nytkin täällä vesi kielellä kun muistui mieleen)! Se kyllä kannattaa käyttää mikrossa, joka on sivummalla vapaassa käytössä. Päivä laivalla kului nopeasti! Emme olleet koskaan aiemmin miehen kanssa tehneet tuollaista risteilyä, jolla ollaan koko päivä laivassa; olemme aina olleet vähintään päivän Tukholmassa tai Tallinnassa, joten tuo tuntui oikein kivalta vaihtoehdolta. Ei ollut mihinkään kiire, vaan oli koko päivä aikaa lomailla laivalla. Kylpylä jäi tällä kertaa kokematta, sillä sinne pääsee vain yli 3-vuotiaat lapset, mutta tekemistä riitti muutenkin. Aterioiden ja päiväunien välissä ihastelimme laivaa, shoppailimme tax freessä useampaan otteeseen ja vain olimme. Eräästä kasikannen hytistä taisi muuten muodostua kätevä polku Victoria’s Secretin myymälään, niin monta kertaa siellä kävin suunnittelemassa hankintojani ja kyllähän sitä monenlaista kotiin lähtikin :P.

viking grace

kannella

Sää vaihteli laivallakin useaan otteeseen. Välillä oli pilvistä, välillä satoi ja sitten taas paistoi.  Viking Gracella ei kyllä yhtään tuntunut, että olisimme merellä. Ei keinumista eikä minkäänmoisia ääniä, tosi hiljainen laiva! Mitään känniörvellyksiäkään ei tarvinut todistaa, sellaista meininkiä en huomannut kertaakaan. Laiva oli ihanan viihtyisä, modernia sisustusta, kivoja yksityiskohtia ja joka paikka tosi siistinä ja puhtaana.

Mietin, että seuraavalla kerralla voisi tehdä kaksi risteilyä putkella, sillä yksi vuorokausi menee niin nopeasti. Kyllä, kuulin Turussa eräältä tuttavaltani, että sellaisia risteilyjä tekevät muutkin :D. Oikeasti aivan harmitti, kun risteilymme päättyi ja jouduimme poistumaan laivasta…

Aivan ihana risteily! Tuntui kyllä niin lomalta ja nimenomaan luksuslomalta! ♥