/

Melkoisen pitkään tätä tuli mietittyä ja suunniteltua, mutta vain ajatuksen tasolla… Kunnes sitten eilen tartuin tuumasta toimeen: otin kynän ja paperia ja aloin kirjaamaan ruokia ylös :D. Miehen kanssa saimme melkoisen nopeasti viitisenkymmentä ruokaa paperille, joten nyt on pidemmällekin kuin viideksi viikoksi ruuat mietittyinä. Onko teillä käytössä tämänkaltainen ruokalistajärjestely, päätättekö esim. yhden viikon ruuat kerralla vai miten teillä toimitaan?

Kyllästyin niiiiin totaalisesti miettimään aina samaa: mitä tänään/huomenna/ylihuomenna/viikonloppuna syötäisiin! Kun ne ruuat miettii muutamaksi viikoksi etukäteen, säästyy paljon aikaa ja vaivaa. Ehkä rahaakin? Sitten esim. 5-6 viikon kuluttua ruokalistan voi aloittaa taas alusta, joko samalla tai eri järjestyksellä. Kauppalistatkin on jatkossa helppo tehdä, kun useamman päivän ruuat on selvillä. Pyrin siihen, että kävisimme kaupassa vain kaksi kertaa viikossa: perjantaisin ja esim. tiistaisin, hieman viikosta riippuen. Kolmannella kerralla, jos se edes on tarpeen, hakisimme sitten vain jotain pientä, joka yhtäkkiä on päässyt loppumaan, kuten maito tms.

vadelma

Joka viikko olisi tarkoitus pitää ainakin yksi keittopäivä, yksi pataruokapäivä, yksi pastapäivä (voi olla myös salaatin muodossa), yksi kalaruokapäivä (tuo on jo saavutus ihmiselle, joka ei piittaa oikeastaan kuin lohesta – kalaruokavinkkejä jakoon?) jne. Viikonlopuille valitaan ruokia, joiden valmistamiseen menee pitempi aika tai joiden eteen nähdään arkea enemmän vaivaa ja joinain päivinä on toki ohjelmassa ravintolassakin syömistä. Tosin nuokin taitavat ajoittua aina viikonlopuille ja ulkona syöminen on muutenkin satunnaista. Mitenkään täysin orjallisesti en tätä ajatellut noudattaa eli jos joskus esim. kaalilaatikkopäivänä tekeekin mieli lihamureketta, niin sen voi vaihtaa; kunhan sen tekee viimeistään kauppareissulla :). Pääsääntöisesti kuitenkin mennään listan mukaan, mutta joustoakin löytyy. Oikeastaan joillekin viikoille voisikin jättää sellaisen vapaan valinnan päivän eli päättää ruuan vasta kauppalistaa tehdessä. Joillekin viikoille haluan myös päiviä, jolloin kokeillaan ihan jotain uutta ruokareseptiä.

016

Tällä tavalla uskon saavani arkeemme toivottua suunnitelmallisuutta, pääsen eroon ikuisesta mitä tänään syötäisiin -pähkäilystä sekä tiedän aina jo edellisenä päivänä, mitä ruokaa teen seuraavana päivänä. Miten muuten te kotona olevat vanhemmat: teettekö joka arkipäivä lounaan ja päivällisen ihan alusta asti vai syödäänkö teillä esim. tämän päivän päivälliseltä ylijäänyt ruoka huomisen lounaalla?

Ajattelin siirtää nuo ruokavaihtoehdot nyt koneelle, alkaa kokoamaan seuraavien viikkojen ruokalistoja ja tehdä niistä ihan Excel-taulukonkin mieheni ällistykseksi! :D Näin listaa on aina helppo täydentää eikä tarvitse jemmailla mitään lippulappusia siellä täällä. Ruokalistat lähtevät rullaamaan tänään; starttaan broilerikiusauksella. Sitä taitaa tulla sen verran reilusti, että sitä syömme pojan kanssa huomenna myös lounaaksi. Huomisen toinen ruoka on sitten pinaattikeitto. Näin lauantaille ei jää mitään jämiä, sillä viikonloppuisin teemme aina ihan omat ruokansa.

010

Meidän pakastin pursuilee nyt kotimaisia mansikoita, mustikoita ja vadelmia; jälkimmäisiä hamstrasimme eilen iltatorilta. Tosi herkkuja! Ihmiset naureskelivat, kun poika herkutteli eilen torilla rattaissa paita ihan mansikassa ja vadelmat suupielistä roikkuen. Sormi ojossa rasialle ja todella vaativa ääni, kun suu uhkasi tyhjentyä… On se sellainen marjahirmu ♥

/

myson

Aurinkoista huomenta! Poika pyöri ja itkeskeli sängyssään niin, että heräsin jo ennen seitsemää. Hän kuitenkin onnellisesti jatkoi uniaan saatuaan minut hereille, mutta oma uneni ei enää jatkunut.
Mainitsinkin eilisessä Oivallusten viikonloppu -postauksessani, että vietimme sunnuntaipäivää rannalla. Lähdimme matkaan heti aamusta (joka tarkoittaa meidän perheessämme klo 9-10): pakkasimme mukaan vilttejä, leluja, aurinkosuojia ja eväitä. Juotavaa, mansikoita, banaaneja ja pojan yksiä tämän hetken herkkuja: Ella’s Kitchenin juuston ja tomaatin makuisia palleroita. Näistä maistuu myös makea versio: vadelma-vanilja.

ranta

Pieni käsi eksyi tiuhaan tahtiin mansikkarasialle. Emme kuitenkaan uskalla antaa hänen syödä mansikoita ihan tuosta noin vain: ne täytyy paloitella, sillä pieni ahmattini mun saattaa nielaista vahingossa koko mansikan ja on suuri vaara, että se jää sitten kurkkuun… Katselen aina kaihoisasti vauvoja ja taaperoita, joiden käteen voi antaa esim. kokonaisen leivän ja he sitten napostelevat sitä omatoimisesti pikkuhiljaa. Olemme miehen kanssa testanneet samaa poikaamme, viimeisin kerta alle kuukauden takaa. Pehmeästä leivästä otettiin alkuun varovasti muutamia napostelupaloja, kunnes leivän puolivälissä se tungettiin aika rivakasti kokonaan suuhun eikä suu meinannut mennä enää sen jälkeen kiinni! Niinpä meillä paloitellaan edelleen kaikki turvallisiksi paloiksi ja annetaan niitä tarjolle vain pieni määrä kerrallaan. On ne naperot niin erilaisia!

mansikkarasia

rannalla

Rantapaikaksi valikoitui Kokkolan Lohtajan Ohtakari, jonka täkäläiset tunnistavat varmasti viimeistään tästä kuvasta:

ohtakari

Istuskeltiin viltillä, syötiin välipalaa, lämmiteltiin auringossa ja kuunneltiin vaahtopäistä merta (hirmuinen tuuli!), tehtiin hiekkakakkuja, pelleiltiin, kerättiin kiviä, yritettiin joka välissä jääkylmään veteen (tai vain yksi meistä harrasti tätä), katseltiin lentokoneen nousua ja mietittiin, mihinköhän se on matkalla… Ja yksi meistä ajatteli onneksi en ole kyydissä. Niin ja kaivettiin pienellä punaisella lapiolla hiekkakuoppaa niin kauan, että kun muut olivat jo lähtövalmiina, sanoi kuopankaivaja kaivan tätä vielä vähän aikaa. Odottelimme sitten pojan kanssa kiltisti, että isi sai leikit valmiiksi :D.

lentokone

Oli tosi mukava sunnuntaipäivä! Ihanaa, että saimme tällaisen elokuullekin ja vielä viikonlopulle, jolloin mieskin oli vapaalla. Otimme kivoja perhekuvia, ne täytyy teettää muistoksi talvipäivien varalle. Pojasta sain napattua ihastuttavia kuvamuistoja, aivan liikutuin niitä katsellessani, mutta ne jääköön vain meidän muistoiksemme.

Poitsu nukahti paluumatkalla autoon ja jatkoi uniaan vielä kotonakin, kun kannoin hänet sänkyynsä. Unille tuli pituutta yhteensä kaksi tuntia, joten voiiiipi olla, että käymme tuolla ensi viikonloppunakin! :)

hiekalla

rantavesi

♥

/

Ihana viikonloppu takana! Monipuolinen ja erilainen. Koin monia oivalluksia, ahaa-elämyksiä sekä muistutuksia tärkeistä asioista.

Eilen vietimme päivän rannalla; mukavaa vaihtelua ja harvinaista tänä kesänä! Jäin vain ihmettelemään, että miten sitä hiekkaa voi olla vieläkin siellä sun täällä! Kotona, autossa, illalla oli sängyissäkin… Vaikka muka niin huolellisesti putsasin kaikki ennen autoon istahtamista! Nyt kun vielä on yksi ihminen enemmän sitä hiekkaa kotiin kantamassa, niin kyllä tuli imurille käyttöä! Haaveilin ihan pikkuisen taas robotti-imurista, mutta sanokaahan sellaisen omistajat; onko ne ihan oikeasti tehokkaita, putsaavatko hyvin joka paikasta? Jos omistaa robotti-imurin, kuinka usein ns. normi-imuria tarvitsee käyttää? Tarvitseekohan lainkaan, mietin toiveikkaana…

Yksi asia liittyi kesähäihin: miten ihanaa (kesä)häissä onkaan! Ja miten kauniiksi juhlapaikka oli erilaisin yksityiskohdin koristeltu. Kaunista ja luonnonläheistä! Onnea vielä tuoreelle hääparille! Kuvassa muuten erittäin herkullinen makea roseekuohuviini:

juhlakimppu

pompom

hääkattaus

Viikonloppuna jäin ihmettelemään yhtä erittäin suurta ärsytyksen aihetta liikenteessä; tämän ärsytyksen jaamme miehen kanssa. Autojono liikennevaloissa: miksi siellä aina joku jättää vähintään yhden auton mittaisen välin edellä olevaan? Sitten siinä valojen vaihtumista odotellessa kuroo sitä väliä umpeen noin puolen metrin pätkä kerrallaan. Oi miksi? Miksi ei sitten heti ajeta seuraavan auton perään odottelemaan, jotta jono pysyisi tiiviinä? Takana on ehkä risteysalue, josta kulku estyy juurikin noiden turhien välien takia. ARGGHHH! Ja koska tuollaisia kuskeja näyttää olevan niin paljon niin varmasti täältäkin sellainen löytyy, joten osaisitko vastata tähän ihmettelyni aiheeseen: miksi? :D

Yksi viikonlopun oivallus tai oikeastaan ahaa-elämys koski ruokaa. Söimme eilen perunamuusia jauhelihakastikkeella. Ruoka oli miehen toivomus, kun itse taas ajattelin mielessäni, että ruoka on aika tylsä. Odotukset olivat siis ruuan suhteen matalalla, mutta voi miten ne ylittyivät! Tuollainen peruskotiruoka, jota emme olleet juuri tuona versiona aikoihin syöneet, voi sitten olla valtavan herkullista, oi oi! Perunamuusin ja jauhelihakastikkeen kylkeen maustekurkkuja ja raikas vihersalaatti fetajuustolla, juomaksi iso lasillinen kylmää, rasvatonta maitoa. Todella herkullista ja miten edullista! Miksi sitä niin usein haluaakin tehdä muka jotain monimutkaisempaa/erilaista ruokaa, kun monipuolisesti käytettävän perunan kanssa vaikka mistä saa niin hyvää ja maittavaa vatsantäytettä! Toki liika on liikaa ja vaihtelu virkistää. Yritän muutenkin tehdä nyt aika perusruokia, mutta vaihtelevasti, jotta pojallekin maistuisi. Hänen ruoka-asioistaan voisinkin kirjoitella jonain päivänä ihan oman postauksensa… Mikä on teidän arkiruokaherkkunne? Mitä teillä tänään syödään?

Viikonlopun viimeinen oivallus koski omaa kotia. Kokkolassa paloi viikonloppuna eräs ravintolarakennus, jonka toisessa kerroksessa oli asuinhuoneistoja. Muutama ihminen menetti kotinsa. Tuntuu valtavan surulliselta, ei sellaista osaa kuvitellakaan, kun ei sitä itse ole kokenut. Useimmat varmasti jollain tapaa samaistuvat ajatukseen ja tunteeseen, että koti on maailman paras paikka. Sillä tavoin kotia kyllä arvostaa, mutta arjessa omaa kotia tulee pidettyä jollain tapaa ehkä itsestäänselvyytenä. Kotona herätään aamuisin, kotoa lähdetään töihin ja kouluun, kotiin palataan työ- ja koulupäivän jälkeen ja kotona käydään illalla nukkumaan. Mitä jos tuo koti jonain päivänä puuttuukin? Toki ne ihmiset ympärillä ovat kaikkein arvokkaimpia, eihän näitä voi edes verrata keskenään, mutta kyllä kotikin on hyvin tärkeä. Siispä entistä kiitollisempana omasta kodista tämän viikon pariin!