Olen ihan suu auki kauppojen lelupaljouden keskellä! Valtava määrä erilaisia leluja ja vieläpä joka kaupassa. Miten lapset enää itsekään tietävät, mitä toivoa joulupukilta? Tuossa onkin eräs seikka, johon olen kiinnittänyt huomiota: monet lapset tuntuvat laativan joululahjalistoja odottaen, että saavat koko listan sisällön. Mitä ihmettä? Eivätkö ne ole toiveita, eihän niitä kaikkia ole tarkoitus hankkia, eihän? Miten käy lapsen lahjojen arvostuksen? Entä miten hän oppii, että kaikkea ei voi saada?
Tuossa on sellaisia seikkoja, joiden suhteen toivon oman lapseni kohdalla kykeneväni toimimaan toisin. Joulupukille saa kirjoittaa, jos haluaa. Kirjeen on kuitenkin tarkoitus sisältää muutakin kuin ranskalaisilla viivoilla listatut lahjatoiveet. Se kuuluu kirjoittaa kirjeen muotoon ja joulupukkia arvostaen. Tiedän, että nämä eivät ole vielä ihan ajankohtaisia meille, mutta olen silti jo miettinyt näitä asioita… Vaikka poika onkin meille koko maailman rakkain eikä sanat riitä lähellekään sitä kuvailemaan, ei se tarkoita sitä, että tulemme hukuttamaan hänet lahjoihin. Rakkautta voi osoittaa muillakin, huomattavasti paremmilla tavoilla ja toivottavasti vanhemmat niin tekevätkin. Erityisesti myös jouluisin, sillä joulu on lasten juhla. Enkä tietenkään tarkoita, ettei lahjoja saisi hankkia, mutta kohtuus kaikessa.
Löysin hyvän artikkelin asian tiimoilta ja halusin jakaa sen täälläkin. Tuo kyseinen artikkeli on englanniksi ja sen voit käydä lukemassa täältä. Artikkelin on kirjoittanut nainen, joka oli oivaltanut tärkeitä asioita lastensa joululahjoihin liittyen ja laittoikin sitten oivallustensa myötä joululahjaperinteensä täysin uusiksi. Hän koki herätyksen avioeronsa jälkeisenä jouluna, jolloin hänen lapsensa olivat hukkua lahjoihin, sillä niitä tuli joka tuutista. Kun heiltä joulun jälkeen kysyi, mitä he saivat joululahjaksi, he eivät olleet muistaneet yhtäkään! Sen jälkeen hän päätti, että tästä eteenpäin hän hankkisi ainoastaan neljä lahjaa per lapsi. Hän kertoi päätöksestään lapsilleen ja odotti, että he protestoisivat, mutta he eivät olleet moksiskaan. Niinpä hän on vuodesta 2011 lähtien hankkinut lahjat seuraavalla periaatteella: jotain mitä hän haluaa, jotain mitä hän tarvitsee, jotain vaatetta, jotain lukemista. Mielestäni kuulostaa hyvältä aikuisenkin korviin; tuollaisiahan sitä itsekin joululahjaksi toivoo! Mikä olisikaan joulunpyhinä parempaa kuin uusi pehmeä ja lämmin yöpaita/pyjama, johon pukeutuneena uppoutua uuteen kirjaan! Näiden lisäksi jotain tarpeellista sekä jotain, jota on toivonut. Näin lahjojen arvostus on varmasti täysin eri luokkaa kuin valtavan lahjameren keskellä, jossa pelkkään lahjojen avaamiseen kuluu tovi jos toinenkin!
Olemme ostaneet pojalle vasta yhden lahjan. Sellaisen, josta tiedän hänen pitävän: Muumipapan työkaluvyön. Isin työkalut kun kiinnostavat niin valtavasti ja vasaralla huvittaisi paukutella vähän mitä milloinkin! Tämä vaihe on lahjoja miettiessä hieman haastavaa, sillä lelut eivät juurikaan kiinnosta. Taidamme ostaa vielä pari lahjaa, jos jotain oikein kivaa tulee vastaan. Paketteja tulee kuitenkin myös kummeilta, isovanhemmilta sekä isomummolta. Mitä teidän taaperot saavat joululahjaksi?
Olen kuitenkin sitä mieltä, että vanhemman jakamaton huomio ja lapselleen antama aika on niitä kaikkein arvokkaimpia asioita. Ne on niitä asioita, joita lapsi muistelee vielä aikuisenakin. Varmastikaan ne lahjapakettien sisällöt eivät jää yhtä lailla mieleen ja sydämeen kuin se, että jouluna vietettiin aikaa yhdessä eikä mihinkään ollut kiire. Lelut ja pelit sai levittää koko kotiin, leikkejä ei tarvinnut siivota pois ja äiti ja isi istuivat myös lattialla leikkimässä tai pelaamassa. Tuollaisia joulumuistoja toivon koko sydämestäni omalle pienelle pojalleni, joka näytti viime jouluna; ensimmäisenä joulunaan, vielä niin kovin pieneltä ♥