Ihana yhteinen vapaapäivä keskellä viikkoa! Loppiainen päättää joulun pyhäpäivät, joten oikeastaan arki alkaa kunnolla vasta ensi maanantaina. Siihen mennessä ajattelin karsia kodin ilmettä entistä selkeämmäksi, se jotenkin sopii tähän fiilikseen. Ikään kuin puhtaalta pöydältä uuteen vuoteen.

amaryllis

028

Loppiainen on aina ollut meille pienimuotoinen juhlapäivä ja silloin ollaan tehty jotain erityistä. Tänäänkin tehdään, erityisesti tänään, sillä tänään minulle ja miehelleni tulee täyteen kymmenen vuotta yhteistä taivalta. Kymmenen vuotta! Ympäripyöreästi kolmasosa tähänastisesta elämästäni. Näihin vuosiin on mahtunut paljon, niin hyviä kuin huonojakin aikoja. Huomattavasti enemmän kuitenkin niitä hyviä ja sen kertovat myös silmien ympärillä lisääntyneet naururypyt. Kaikkein arvokkaimpana asiana poikamme. Ilman meitä, ei olisi häntä. ♥

Hyvää Loppiaista!

007

Valmistin pojalle ja itselleni aamupäivällä lämpimät maitokaakaot – oiva juoma tällaisille paukkupakkasille! Sekaan laitoin hieman piparmintun makua, sillä kaapissa oli vielä muutama karkkikeppi. Karkkikeppien oli tarkoitus toimia lusikkana tämän Talvipäivän herkkujuoma -postaukseni tapaan, mutta taaperon käsissä niistä tuli tällaisia nopeammin sulavia minipaloja… Tuhosin siinä samalla joulun viimeiset kaksi suklaatakin – oi miten suklaa sulaakaan suuhun lämpimän juoman kera!

011

Vieressäni ei ollut ihan tuon tarjottimen kaltainen seesteinen näky; syöttötuolissa oli kuitenkin jotain paljon suloisempaa. Siinä juotiin maitokaakaota omasta Muumi-mukista niin, että sitä oli joka paikassa aina poskia ja kaulaa myöten. ♥ Poika opettelee pikkuhiljaa juomaan juomansa mukista tai lasista, esim. nokkamukista on kätevä juoda ilman kantta. Jos juomaa kaatuu, kuuluu heti tomera fvoih! Hän on myös alkanut hokemaan noin, kun saa jotain valmiiksi ja joskus taas kuuluu no niin. Näiden lausahdusten myötä oppii muuten itsestään paljon uusia asioita… Ennen kuin poika alkoi hokemaan noita sanoja, en edes tiennyt, että hoen niitä itsekin tämän tästä :D. Tätä nykyä siis kaikki toistetaan, joten saa olla kyllä tarkkana, mitä sieltä suustaan päästää…

Vuoden ensimmäinen päivä. Tämä tuntuu usein laiskalta sunnuntailta – kuulostaako tutulta? Olen palellut koko aamun ja nytkin täällä lämpimään peittoon kääriytyneenä näpyttelen. Mies laittoi takkaan tulen ja poika katselee lastenohjelmia. Mietiskelin, että tälle vuoden ensimmäiselle päivälle voisi kehitellä jonkin oman perinteen, aivan kuten joulullakin on omansa. Tämä on sellainen päivä, jolloin voisi nautiskella vaikka hitaasta brunssista lähimpien kesken. Esimerkiksi sillä periaatteella, että jokainen toisi pöytään jotain! Tarjolla voisi olla herkullisia sämpylöitä täytteineen, kahvia, teetä ja tuorepuristettua appelsiinimehua, paljon erilaisia hedelmiä, jogurttia, ehkä lämpimiäkin puuron, munakokkelin ja jopa pekonin muodossa. Ja mikä ettei siinä samalla voisi valaa tinatkin yhdessä (uudenvuodenaaton sijaan) ja katsoa, mitä ne kenellekin ennustavat! Mielestäni tuo olisi oikein mukava tapa startata uusi vuosi.

Tämä vuoden ensimmäinen päivä on usein omalla kohdallani tällaista mietiskelyä ja pohtimista. Ehkä tänä vuonna vielä aiempia vuosia enemmän. En yleensä tee uudenvuodenlupauksia, ehkä paremminkin asetan tavoitteita. Jotenkin mua ärsyttää tuollainen tapa, sillä jos ne tavoitteet eivät täytykään, sitten ärsyttää vain vielä enemmän :D. No mutta, katsotaan miten tänä vuonna käy! En kirjoita tavoitteitani tänne, mutta koska tällä tavoin mainitsen ne, niin muistan ne vuoden päästä ja voin miettiä, miten niiden kanssa kävi… Onko teillä tapana tehdä uudenvuodenlupauksia? 

035

Niinhän siinä taas sitten kävi, että nukahdimme sohvalle ennen vuoden vaihtumista :D. Poika oli aivan rättipuhkipoikki illan tapahtumista ja nukahti yhdeksältä sänkyynsä ihan parissa minuutissa. Yleensä kun tuossa nähdään vähintään 20 minuutin pyörimiset. Poika oli aivan haltioissaan ilotulitteista! Ensimmäiset ilotulitteet hän näki mökillä serkkupoikiensa paukutellessa. Kuulosuojaimet päässä hoki mommi ja osoitti taivaalle! Sitten kun aloimme tekemään lähtöä kaupungille lasten ilotulitusta katsomaan, hän lähti samantien hakemaan kuulosuojaimia laukustani, heh! Niin suloisesti heti yhdisti nuo kaksi asiaa toisiinsa ♥. Tämänkin asian näin aivan uusin silmin ja kuin ensimmäistä kertaa, kun sain vierestä seurata poikani riemua ja hämmästystä. Niin paljon ihmeteltävää ilotulitteissa tuolle pienelle pojalle oli! Heti aamullakin kolmas sana oli mommi!

hyasintti

Tänään meillä karsitaan hieman joulua ja sen myötä pelkistetään ilmettä uuden vuoden kunniaksi. Ei kuitenkaan kaikkia kerralla pois, sillä ei niitä ole kerralla laitettukaan. Ulkoilemassa käytiin hetki sitten ja iltapäivällä herkutellaan tortilloilla. Lähinnä ollaan ja laiskotellaan ja mikä parasta: koko viikonloppu on vasta edessä! Onnellista alkanutta vuotta teille jokaiselle!