/

Vuoden ensimmäinen tulppaanikimppu! Olin suunnitellut ostavani valkoisia tulppaaneita, jotka olisin laittanut maljakkoon vaaleanpunaisten terttuneilikoiden kera, mutta eipä tietenkään juuri noita sävyjä löytynyt. Täytyi sitten vaihtaa värit toisinpäin ja ihan kiva tuli näinkin:

Valkoinen Aalto-maljakko pääsee aina alkuvuodesta esille, sillä se on minusta erityisen kaunis tulppaaneiden kanssa. Olen saanut sen mieheltä synttärilahjaksi yli kymmenen vuotta sitten. Asuimme silloin vielä edellisessä vuokrakodissamme. Kaapista löytyy näitä pienempinä myös, ovat sävyltään kirkkaita.

Minulla onkin ollut tammikuun alusta lähtien mielessäni käydä kaikki maljakkoni läpi ja tehdä osalle niistä tehopesu, samalla karsia valikoimaa, mutta vielä ei ole ollut sopivaa saumaa tähän. Siihen täytyy varata yli tunti keskeytyksetöntä aikaa, jotta siihen viitsii ryhtyä, sillä kaikki täytyy ensin levittää ruokapöydälle, jotta näkee kokonaisuuden. Tykkään kaikesta tuollaisesta järkkäilystä, jos siihen on aikaa ja se oikea motivaatiohetkensä!

Olen saanut jonkin valtavan sisustuskärpäsen pureman tuossa vuodenvaihteessa. Toki sisustus on aina ollut lähellä sydäntäni ja tykkään hääräillä kotona sen parissa aina silloin tällöin, mutta nyt tämä sisustusinnostus on päällä jotenkin eri mittakaavassa!

Myös tämä blogini tuntuu nyt erilaiselta, kun olen saanut järjestettyä tälle aikaa arkemme keskeltä. Tuntuu, että vihdoin rankan vauvavuoden jälkeen alkaa olla pieniä tuokioita, kun voin tehdä jotain muutakin mielekästä kuin yritykseni töitä. Jotain ihan omaa juttuani, vain itseäni ajatellen. Sain tähän neuvolan taholta ikään kuin kehoituksen ja se jotenkin avasi silmäni. Olin jo vähän kadottanut itseni parin viime vuoden aikana ja on tärkeää avata silmänsä sille ja alkaa ajattelemaan enemmän itseään. Turhan usein vain äidit uhrautuvat ja isät pitävät kiinni menoistaan ja harrastuksistaan. Niin se ei saisi olla! Tämä muistutuksena teille muillekin pienten lasten äideille! Meillä on oikeus yhtä suureen tai pieneen määrään omaa aikaa kuin puolisoillammekin ♥.

Voisiko tämä olla sellainen oman hyvinvoinnin viikko? Sovitte puolison kanssa jo tänään, että viikonloppuna silloin ja silloin on sitten minun oma aikani. Laitatte vaikka kellonajankin kalenteriin ylös, jos se muuten meinaa jäädä muiden menojen jalkoihin tai unohtua!

Me teemme miehen kanssa usein siten, että jaamme viikonlopun toisesta päivästä omat ajat molemmille ja silloin voi sitten tehdä jotain sellaista, mistä nauttii. Viime lauantaina meillä oli ohjelmassa tuollaiset tuokiot. Mies vietti ensin puolitoista tuntia omissa jutuissaan, sen jälkeen teimme yhdessä pizzaa ja kun olimme syöneet, alkoi minun puolitoistatuntinen ennen lauantai-illan saunaa. Suosittelen lämpimästi!

/

Otsikkoon tuli sana arki, koska se tuntui vaativan jonkin sanan lounaan eteen :D, mutta meillä näitä on syöty hyvin myös viikonloppulounaiksi! Vaikka joskus haluammekin tehdä viikonloppuisin jotain parempaa ruokaa, on lounas oltava perheessämme suht helppo ja nopea. Etenkin nopeus on valttia, sillä lauantai- ja sunnuntaiaamupäivät ovat aina touhua täynnä ja touhut on suht aikataulutettuja, jotta ehdin tehdä myös yritykseni työt alta pois ennen seuraavaa viikkoa.

Joulun aikaan perheessämme maistui riisipuuro! Esikoinenkin tykästyi nyt ensimmäistä kertaa tähän puuroon; sitkeä ”maista, aina on pakko ainakin maistaa” alkoi vihdoin tuottaa hedelmää! Samalla hänelle alkoivat maistumaan muutkin puurot kuten kaurapuuro ja mannapuuro. Puuroja tuleekin tehtyä aina silloin tällöin lauantai- tai sunnuntailounaiksi! Mutta ei joka, eikä joka toinenkaan viikonloppu, muuten tulee puurot korvista ulos… Pakkasesta löytyy vielä muutama rasia viime kesän mansikoita ja puuro onkin parasta marjoilla! Tai jonkin sopan kera. Joulun jälkeen olemme tehneet pari kertaa riisipuuroa (viimeksi toissapäivänä päivälliseksi) ja nauttineet sen mansikoilla. NAM!

Toinen lounasruoka, jota tykkään välillä tehdä, on napostelulautanen! Tätä syötiin pari viikkoa sitten: kokosin lautaselle kurkku- ja porkkanatikkuja, paprikaa, kukkakaalta, pähkinöitä, hamppunäkkäriä ja ne meidän viisivuotiaallemme vastahakoisimmin alas menevät: kirsikkatomaatti ja avokadon palanen. Näin tulee hyvin kuin huomaamatta siinä sivussa maisteltua uusia makuja. Maistelukertoja tarvitaan useita ennen kuin osaa sanoa, tykkääkö jostain! Tällaiset lautaselliset maistuivat hyvin lounaaksi meille aikuisillekin! Näiden naposteltavien kylkeen vielä siivu tai pari lämmintä patonkia:

Yksi suosikki ja koko perheelle maistuva ruoka on kasvissosekeitto. Useimmiten teen sen sekoittamalla perunaa, porkkanaa, kukkakaalta ja sipulia. Myös bataatti sopii hyvin joukkoon. Loppuvaiheessa lisään keittoon vielä koskenlaskijajuustoa lisämakua tuomaan. Oletteko muuten ikinä tehneet kasvissosekeittoa pakastejuureksista? Luin jostain vinkin, että niiden joukkoon kun lisää perunaa ja sipulia, pitäisi tästä helpostakin versiosta tulla ihan herkullinen keitto. Meillä tuo versio on vielä testaamatta; olen aina tähän mennessä käyttänyt tähän tuoreita aineksia. Raejuuston kera maistuu myös molemmille pojille! Millä reseptillä teidän kasvissosekeittonne valmistuu?

Maanantaina vietin vapaapäivää lasten kanssa ja silloin tein lounaaksi kanaa ja makaronia. Tuli jokunen kuukausi takaperin täyskyllästyminen riisiin (kaikkiin riisiversioihin), joten siitä asti meillä on korvattu riisi täysjyvä- tai vähintään tummalla makaronilla. Perunakin sopii kanan kanssa ja silläkin lisukkeella saa kanaruokiin kivaa vaihtelua. Pilkoin kanan rintafileet paloiksi, maustoin ne suolalla, pippurilla, paprikamausteella ja currylla. Sen jälkeen laitoin ne ruokakerman ja kanafondin kanssa uuniin. Tämä on ihan hyvä kanaversio, mutta enemmän meillä tykätään hunajamarinoidusta kanasta. Miten teillä maustetaan kanaruuat?

Kuvissa näkyvät myöskin arkiruokalautasemme, joita tuli ennen hankintaa mietittyä tovi jos toinenkin! Kriteereinä olivat valkoinen väri (kyllästyn värillisiin), kiva ja käytännöllinen muoto, ei liian iso koko, monikäyttöisyys ja helppo aseteltavuus tiskialtaan yläpuolella olevaan kaappiin. (Meillä nimittäin tuo kaappi on ja pysyy, niin käytännöllinen ja tarpeellinen se on!) Nämä kriteerit täyttyivät sitten Arabian KoKo-lautasissa ja lähes parin vuoden käytön jälkeen olen kyllä todella tyytyväinen!

Tällaiset torstaiterkut tällä kertaa! Saa jakaa omia hyviä ja helppoja ruokareseptejä :)

/

Tänään meidän pieni N täytti 1,5 vuotta! Toisaalta tuntuu, että tämä aika on ollut pari silmänräpäystä, mutta toisaalta tämä aika tuntuu ainakin viideltä vuodelta. Ne ensimmäiset viikot, kun hän oli syntynyt, tuntuvat järkyttävän kaukaisilta!

N lähti kävelemään vuoden ja kolmen kuukauden iässä – kuukautta aiemmin kuin isoveljensä. Sen jälkeen ei ole juuri paikoillaan pysynyt. Kuvaa on hankala saada, kun kaveri on niin liikkuvainen… (Postauksen ensimmäinen kuva on otettu joulukuun lopussa ja silloinkin oli vauhti päällä.)
Puhumaan hän alkoi hieman myöhemmin kuin esikoisemme. Sitten kun puhetta alkoi tulla, tuli uusia sanoja kuin sieniä sateella ja nyt hänen sanavarastossaan on jo 30-40 sanaa. Lauseista on kuultu ensimmäisinä: ”Hyi, kakka!” Heti perään tuli kolme muutakin lausetta: Ei oo täällä. Ei mennä. Ja kissoille sanoo usein Pois täältä. Jälkimmäisin tainnut tarttua tilanteista, kun olemme hätistelleet kissoja pois keittiön tasoilta…

Ensimmäinen sanansa taisi olla isoveljen nimi, joka liikuttaa mua kovasti ♥. Se kertoo siitä, kuinka valtavan tärkeä M hänelle on! Ovat niin läheiset ja myöskin taistelevat sen mukaisesti useita kertoja päivässä… Ajattelin, että näinkin iso ikäero (neljä vuotta) ehkäisisi riitoja, mutta e-hei! Kaksi melko temperamenttista kaveria vastakkain, niin lopputuloksen voi arvata… Eikä meidän pikkuveli ole mitenkään periksiantavaa sorttia – kuka mulle sanoikaan, että kuopukset antaa helposti periksi?! Ei tämä kuopus ainakaan :D. Sanoinkin eräänä päivänä yhdelle ystävälleni, että osaapahan ainakin pitää puolensa päiväkodissa ja lisäsin, että ehkä huolettaa ne muut lapset, että miten he siellä pärjäävät, heheh!

Vierailimme tänään poikien kanssa mummuni luona ja siellä sanoin mummulle, että tämä nätti naama on vain hämäystä: pinnan alla kuohuu, sillä siellä on kunnon tulisielu! Mummu tuumasi siihen N:lle: Ookko sää tullu äitiin? Toki mummu sanoo näin, sillä hän ei tunne miestäni yhtä hyvin kuin tuntee minut… Että kyllä on ainakin osa tulisielusta tullut isänkin puolelta! ;)

Tämän kuvan otin tänään aamupäivällä, kun ulkoilimme ennen lounasta. Yllättävän kylmältä tuntui -10 asteen pakkanen näin yllättäen ja tämän omituisen lämpimän talven keskellä!

N puhuu jo hyvin useita sanoja ja ilmaisee tosi hyvin tahtoaan. Vettä halutessaan kuuluu pettä. Vettä on niin mukava hörppiä oikeasta lasista! Maito-sanan oppi sanomaan tänään hyvin selvästi. Mammaa on osannut pyytää jo kuukausia… Se kuuluu kyllä useimmiten dramaattisesti venyttäen näin: ma-ha-ha-mmmaaammaammmaaaah. Miehen mielestä siksi, koska se on niin tunnepitoinen asia :D.

Syliin tahtoessaan hokee kädet ojossa liii, liii. Ruokaa pyytäessään sanoo namnam, namnam. Myöskin sanat täällä, pallo, pöllö, kuu, mummu, pappa, paita, hei, peitto, kukka, kirja kuullaan päivittäin. Juuri ennen iltapesuja halusi kirja kädessä isänsä syliin sanoen: Kiija, liii, kala. Halusi siis lukea kirjaa sylissä ja kyseisestä kirjasta haluaa aina ensimmäisenä etsiä kalan!

Viimeisen kuukauden aikana sanavarastoon on tullut hauska ”Niin!” Kun joku sanoo, että lähdetäänkö ulos, tuumaa hän Niin! ja on jo menossa. Tai jos joku kehuu ruokaa, komppailee hän heti Niin! Se on monikäyttöinen sana ja sopii lähes minkä tahansa lauseen perään! :D Tässä kuulkaas huomaa hyvin, mitä itsellä tulee usein hoettua, kun ne kuulee tuon taaperon suusta…

Yksi hänen uusimmista sanoistaan on äitiä tarkoittava täiti ♥.
Syvälle sydämeen talletan tuon sanan muiston.
Ihan kuten esikoisenkin ensimmäisen äiti-version: äääwihh.