Tänään maistui kuulkaas ensimmäistä kertaa (viikon tauon jälkeen) cappuccino! Ja onpas se vain herkullista! Sitä tässä hörpiskelin ja katselin vanhoja kuviani… Huomio kiinnittyi tuohon kuvaan kisusta ja pojasta. Jotenkin tosi herkkä kuva! Ja voi noita M:n hiuksia; täydellinen sävy ja pieniä kikkaroita siellä täällä. Nyt hänellä on paljon lyhyemmät hiukset ja tuntuu kuin ikääkin olisi sen vuoksi huomattavasti enemmän. Aarteeni täyttää äitienpäivänä kaksi vuotta ♥.
Näissä kuvissa näkyy monia arkihetkiä, joita näin kotiäitinä koen. Tosin näissä ei ole niitä arkisotkuja, vaan lähinnä niitä siivouksen jälkeisiä ohikiitäviä hetkiä… Oi miksi ne hetket on niin ohikiitäviä? Täällä on tänäänkin sellainen sekamelska, ettei tiedä mistä huoneesta oikein aloittaisi! Lisäksi pojalla on jokin sellainen vaihe, että koko lelukokoelma lähtee aina mukaan joko syömään, lastenohjelmia katsomaan tai mitä milloinkin… Tänäänkin lounaalla keittiönpöytä oli täynnä palloja, traktoreita ja maatilan eläimiä :D. Hyvästi pöydän kattamiset!
Olemme viettäneet tänään kotipäivää, sillä oma flunssani on vielä sen verran päällä ettei viitsi kummoisia suunnitelmia tehdä. Olen pitkin päivää hekotellut sille, miten poika eilen postista lähtiessämme heilutti autosta novascotiannoutajantapaiselle hihkuen heippa lammas ja äänteli sen jälkeen tarmokkaasti lampaan tapaan :D. Koira olisi varmasti tykännyt, jos olisi kuullut, että häntä lampaaksi luultiin…
Tuntuu, että pojan jutut vain paranevat päivä päivältä – mahtava vaihe! Hän on muuten melkoinen papupata, jutustelee ihan koko ajan. Yhden kerran olen autossa sortunut sanomaan, että välillä voidaan olla ihan hiljaakin… Tuli heti huono omatunto, mutta ei sitä hiljaisuutta kestänytkään kuin neljä sekuntia :D. Hän hokee usein jotain tiettyä lausetta niin kauan, kunnes toistan sen tai reagoin siihen jotenkin. Että kyllä kuivaa suuta välillä! Tänään on kuultu aika paljon tarinoita uimahallista, miten siellä on paljon vettä ja kaloja. Ja että uimahalli on kiinni (äitin valkoinen valhe flunssaiselle pojalle) ja että menemme sinne sitten, kun se aukeaa ja yskä helpottaa.
Poika on myös kova laulamaan ja muistaa aivan hämmästyttävän hyvin sanat kaikista vähänkään enemmän laulamistamme lauluista. Hän laulelee lauluja myös yksinään ja ne on kyllä heti sävelestä vieraankin tunnistettavissa. Hän muistaa, mitä laulua lauletaan aina värikylvyssä ja mitä laulua seurakunnan kerhossa. Laulaa niitä ja hihkuu innoissaan. Silittelee ja halailee kovasti ja on todellinen ilopilleri ♥.
