/

Heipparallaa! Vein pojan aamulla vanhemmilleni, sillä olimme päättäneet, että tänä torstaina pidän oikein tehopäivän siten, että ehkä tänään ei tarvitsisi puolilleöin asti tuotteita väsäillä. Täällä on siis melkoinen päivä meneillään MioSa. designin parissa! Käyn tilauksia läpi, teen puuttuvia tuotteita, pakkailen ja kohta pikalounaan jälkeen toimitan pari kassillista tuotteita postiin. Tällä viikolla on lähtenyt jo kolme erää tuotteita (pääasiassa äitienpäivälahjatilauksia) matkaan ja tänään lähtee neljäs. Hyvin olemme aikataulussa!

Olen tässä viime viikkoina huomannut sen, että itse tuotteiden suunnitteleminen ja valmistaminen ei olekaan se suurin työnosuus, vaan tilausten vastaanottaminen, maksuliikenne, tilausten pakkaaminen ja postiin kuskaaminen – se vie aikaa!

026

Tässä samalla olen valmistanut ison erän tuotteita jälleenmyyntiin erääseen keskisuomalaiseen liikkeeseen. Nämä tuotteet pakkasin sellofaanipusseihin, joihin pakkaan/tulen pakkaamaan myös valmistamani korut. Mielestäni kauniita tuotteita ei todellakaan tarvitse peitellä, joten läpinäkyvyys toimii paremmin kuin hyvin!

016

Blogipostausaiheitakin olisi mielessä vaikka ja kuinka, mutta nyt on sellainen hetki, että täytyy hieman priorisoida ja hoitaa kiireellisimmät asiat ensin. Pojan synttäreitäkin mietin tämän tästä; hän täyttää kaksi vuotta äitienpäivänä, juhlat meillä on sitä edellisenä päivänä. Tarjoiluista vasta osa on lyöty lukkoon, täytyy päättää loput viikonlopun aikana. Voitteko kuvitella, että mieheni tokaisi voihan ne tehdä itse! Joo morjens… Ne tunnit, jolloin minulla olisi aikaa leipoa, ajoittuvat klo 00-06 välille ja tuolloin haluan jatkossakin nukkua. Viime päivien tohinat nähtyään mieskin on tullut täysin toisiin ajatuksiin, joten pitopalvelu it is! :D Ehdottakaapas muuten jotain herkkuja, jos lisäisin niitä vielä tarjoilulistaan! 

Touhukasta torstaita teillekin!

/

Tulipahan erilainen päivä, mitä olin etukäteen kaavaillut! Olimme pojan kanssa lähdössä tänään joka tapauksessa mummuani moikkaamaan, mutta saimmekin lähteä sinne melkoisella kiireellä: mummu oli aamupostia hakiessaan kaatunut pyörällä ja sen seurauksena röntgenkuvissa näkyi olkaluun murtuma. Puoli päivää istuin hänen kanssaan päivystyksessä kirurgin mielipidettä odotellen: leikataanko vai eikö leikata. No hän lopulta päätti, että ei leikata, mikä oli tietysti iso helpotus mummulle itselleen. 

Nyt sitten valtava stressi siitä, miten 84-vuotias pärjää yksin omakotitalossa, kun käsi on siteessä vähintään viisi viikkoa eikä sitä saisi liikuttaa yhtään… Ja kun yksi yö terveyskeskuksessa tuotti hänelle jo ajatuksena valtavaa tuskaa eikä häntä saisi sieltä päästää kotiin ennen kuin kotisairaanhoito on saatu järjestettyä! Siinäpä haastetta hoitohenkilökunnalle, voi apua… :D

Onnettomuus sattui aamulla viiden maissa, mummu oli soittanut minulle ennen seitsemää ja minä tulin katsoneeksi puhelintani vasta kahdeksan aikoihin pojan herättyä. Mummu oli kaatunut niin pahasti, ettei ollut meinannut päästä ylös, mutta onneksi naapuri oli nähnyt hänet ja päässyt auttamaan. Kun mummu oli kävellyt siitä pienen matkan kotiinsa, oli hetken päästä pihaan kurvannut ambulanssi. Tässä tulee erikoisin ja sydäntälämmittävin yksityiskohta: läheltä menee junarata ja veturinkuljettaja oli nähnyt mummuni maassa kaatuneena ja soittanut hätäkeskukseen. Mua vieläkin itkettää ajatella tuota! Jotenkin tänä päivänä saa lukea ja kuulla niin paljon päinvastaisia tarinoita, että on aivan ihana saada todeta, että tällaistakin toimintaa vielä löytyy!

Joten kiitos, se oli meidän rakas mummu ♥.

Toki ambulanssilla oli kestänyt oma aikansa löytää oikea paikka ja talo, sillä veturinkuljettaja ei ollut tietenkään osannut kertoa osoitetta. Ajattelin heti, että lapsuudenystäväni kautta saan tämän tiedon ja kiitoksen jakoon! Nimittäin tämä yksi Suomen harvoista naispuolisista veturinkuljettajista lukee blogiani ja ehkä hän saa välitettyä tämän kiitoksen töissään eteenpäin! ♥

Jos ambulanssia ei olisi paikalle hälytetty, mummuni tuskin olisi suostunut lääkäriin edes lähtemään. Hän ei nytkään ambulanssin matkassa sinne lähtenyt, vaan soitti minut kuskiksi :D. Sydäntä riipaisi nähdä mummu niin kovissa kivuissa. Toivottavasti hän saa terveyskeskuksessa hyvää hoitoa ♥.

mummolassa

/

Sellainen olo on ollut kyllä niin vahvasti läsnä tänä viikonloppuna – onnellinen! ♥

Onnellinen siitä, että on taas terve ja voimissaan. Onnellinen siitä, että on perhe. Vieläpä niin ihana ja auttavainen sellainen.

Onnellinen siitä, että saa valmistaa lapselleen hyvää kotiruokaa, joka maistuu hänellekin ihan eri tavalla kuin viikko sitten. Lounastakin syötiin kahdella lusikalla ja kun lautanen oli tyhjä, kuului lisää! :D. 

Onnellinen siitä, että saa tehdä sitä mitä rakastaa. Saan kirjoittaa tätä blogia ja saan valmistaa omin käsin kauniita tuotteita ja suunnitella koko ajan lisää. Tai olla suunnittelematta, kaikki on oman itsensä päätettävissä. 

031

Onnellinen siitä, että on uudessa yritystoiminnassa kannustava mies. Mies, joka ei jätä kannustamista pelkkään kannustamiseen, vaan auttaa myös, sillä tilauksia on aika pino (kiitos teidän ♥). Tiedättekö, miten vietimme lauantai-iltaa pojan käytyä yöunille? Mies vei pojan nukkumaan ja sillä aikaa minä pystytin pienen käsityöpajan ruokapöydän ympärille. Siinä me sitten yhdessä valmistimme avaimenperiä ja pannunalusia. Minä painoin tekstejä ja viimeistelin tuotteet, mies kokosi niitä mallieni mukaan. Ihanana muistona mieleeni jäi se hetki, kun jäin tuijottamaan keskittyneesti pieniä avaimenperiä kokoavaa miestäni ja hän käännähti katsomaan, että eikö sun pitänyt painaa siihen i eikä u. Ai katoppas, no nyt siinä on molemmat! :D

Onnellinen siitä, että hän ei tuskastu tarkkuuteeni eikä ole moksiskaan, jos joku puuhelmi lentää hylsyläjään, kun sydämestä ei tullutkaan aivan täydellisen muotoinen. Onnellinen siitä, kun hän kyselee, tilasinko niitä ja niitä tarvikkeita kuinka monta – on kiinnostunut ja perillä asioista. Tästä on hyvää vauhtia muodostumassa pieni perheyritys! ♥

034

Onnellinen siitä, että kaikki tilaukset on nyt ajan tasalla siten, että kaikille on vastattu. Jos jostain syystä et ole vastausta minulta vielä saanut, laitathan uudestaan viestiä! Kiitos teille aivan mahtavasta vastaanotosta, jonka eilisessä Lahjaksi äidille, mummille, isomummulle… -postauksessani esitellyt tuotteeni saivat. Otamme edelleen tilauksia vastaan; tuotteet ehtivät vielä äitienpäiväksi perille. (Tilausohjeet löydät eilisestä postauksestani.)

Onnellinen siitä, että nyt on kahvitauko ja hiljainen talo. Kissa sipsutteli juuri keittiöstä olohuoneeseen, kynsistä ja laminaatista muodostuu pieni ääni. Taidan sipsutella seuraksi! Suloista sunnuntaipäivää! ♥