Aurinkoista heinäkuista viikkoa! Hirmuista vauhtia tämä kesä mennä vilistää… Aamulla täyttelin tämän viikon kalenteria ja hoksasin, että heinäkuun viimeistä pariviikkoista viedään. Täytyy oikein pysähtyä hetkeen ja nauttia näistä kesäpäivistä, joita onneksi vielä jäljellä on! Miehen kesäloma on vasta edessäpäin ja jotain kesälomasuunnitelmiakin pitäisi tehdä, jotta aika ei mene vain kotona puuhastellessa. Kun itse olin työelämässä (siis kodin ulkopuolella, teenhän toki nytkin töitä), halusin aina heti kesäloman ensimmäisinä päivinä reissuun. Tuo oli tehokas keino, sillä siinä pääsi heti arkirutiineista irti ja suoraan lomamoodiin. Näin myös loma tuntui paljon pidemmältä, kun yksi reissu oli heti siinä alussa. Suosittelen lämpimästi muillekin vai onko teillä jo lomat tältä kesältä pidetty? 

Nappasin yhtenä päivänä keittiön ikkunan kautta kuvan tuosta ihanasta amppelikukastani. Kerrottu petunia, joka on jäänyt vähän vähälle huolenpidolle viime päivinä eikä kukkia ole enää noin runsaasti, mutta ehkä se tämänaamuisen hoitosession jäljiltä taas piristyy!

keittiön

Meidän etupihan timanttituijista suurin osa kärsi vaurioita tänä vuonna: toukokuussa ihan parin päivän aikana muuttuivat lähes kauttaaltaan ruskeiksi! Niin upean vihreinä ovat olleet jo usean vuoden ajan ja sitten yhtäkkiä kävi noin. Kuulin radiosta, että viime kesän ja talven jäljiltä tuo on ihan yleinen ongelma – harmi! Viime viikolla ostimme havupuubalsamia, jonka pitäisi elävöittää juuri tuossa kunnossa olevia tuijia, joten nähtäväksi jää, tepsiikö vai onko näiden osalta peli jo menetetty. Toivottavasti ei! 

Kissat nauttivat kesästä ja erityisesti näistä kesäpäivistä, kun auringonpaisteen lisäksi hieman tuuleekin. On niin ihana makoilla varjossa ja antaa tuulen tuivertaa turkkia! Tänään meillä on edessä kunnon harjausoperaatio tälle nuoremmalle kissaneidille. Jostain syystä hänestä lähtee ihan valtavasti karvaa! Yleensä karvanlähtöaika sijoittuu kevääseen ja syksyyn, mutta nyt keskellä kesää karvaa irtoaa ihan tuppoina. Mistähän tämä johtuu? Huomaa kyllä selvästi, mihin kisunen on oikaissut…

kissa

Loppuun vielä pari muistutusta: Dermosil Living -arvonta on käynnissä vielä reilun vuorokauden ajan täällä ja kiva alekoodi Kauneushoitola Alexandraan on voimassa aina tämän kuun loppuun saakka! Nyt vielä pientä nettisurffailua ennen kuin poika herää – aurinkoista päivänjatkoa! 

Muutaman päivän tauon jälkeen: moi! 

Toivottavasti teille kuuluu hyvää. Täällä on takana aika tapahtumarikas viikko, joka on pitänyt sisällään mm. syntymäpäiväjuhlintaa, töitä, mutta myös lomailua, ystävien tapaamisia, normiarkea ja extempore matkoja maakuntiin. Oikeastaan sellaiseen kesätyyliin, jossa päivä paiskitaan töitä ja ilta nautitaan rannalla – juuri kuten kesällä kuuluukin tehdä! Häitäkin ollaan ehditty tänä viikonloppuna juhlimaan. Häätkin kuuluvat kesään. Kesään kuuluvat valitettavasti myös ampiaiset ja erään äkäisen ampiaisen pistos onkin ollut riesanani nyt keskiviikosta lähtien. Säästyinkin näiltä pistoilta reilut 34 vuotta, joten kai sen oli joskus kohdalle osuttava. Taidan olla kuitenkin jonkin verran allerginen tuolle myrkylle, sillä jalka jatkaa turpoamistaan edelleen eikä mikään lääkekään tunnu auttavan. Olikin aika mielenkiintoista ajaa eilen yömyöhällä hääpaikalta puolentoista tunnin matka kotiin tennispallo nilkassa… Aamulla lääkäriin, jos turvotus ei laske. Jalkaa pitäisi pitää koko ajan koholla kylmän kääreen kera, mutta eipä se niin helppoa ole kuin äkkiseltään saattaisi vaikuttaa!

kuulumisia

Olen tämän viikonlopun aikana ehtinyt miettimään myös kotiin liittyviä juttuja. Sisustelukuume on mietintöjeni ansiosta hieman nostanut päätään… Suunnitelmissa olisi ainakin työhuoneeni säilytystilojen täysi muutos (säilytystilaa on tällä hetkellä täysin minimaalisesti ja arkeni takkuaa sen vuoksi aika suurestikin) ja olohuoneeseenkin on ollut mietinnässä eräs korkea kaappi tuon lipaston ja tauluhyllyn paikalle. Yksi parimetrinen valkoinen kaappi pyörii mielessäni… Osa kaapin ovista olisi kirkasta lasia, mikä olisi minusta tosi kiva ratkaisu! Tällöin osa kauneimmista esineistäni olisi siinä ihasteltavissa, mutta kuitenkin pölyltä suojassa. Välillä tuntuu kurjalta piilotella niitä kaapeissa eikä esilläkään halua kaikkea kerralla pitää, joten ehkä tuo olisi ratkaisu siihenkin. Löytyykö teiltä tällaisia kaappeja? Edellisessä kodissamme oli olohuoneessa tuollainen lasiovellinen kaappi, mutta siinä tosiaan ovet olivat ihan kokonaan lasia. 

Miehet ovat autoani pesemässä, minä ajattelin kirjoitella vielä parit sähköpostit ja sitten taas jalka ylös! Pieni poikani oli tänään(kin) niin ihana, kun makoilin iltapäivällä sohvalla. Hän tuumasi yhtäkkiä viereeni tullen äitiä harmittaa nyt. Voi rakkaus, miten he hoksaavatkaan jo niin paljon kaikenlaista tästä elämästä, ihan liikaakin ♥.

Eilen oli niin kiva ja erilainen päivä, pitkästä aikaa. Mitään hirmuisen erikoista päivä ei sisältänyt, normikivoja ja arkisia juttuja vain. Olin jo edellisenä päivänä päättänyt, että huomenna vietän ”äippälomapäivän” ihan perinteisen kaavan mukaan eli blogi pysyi hiljaa ja pojan päiväuniajan tein vain kaikenlaisia muita juttuja. Illalla maalasin puuhelmiä ja katselin tabletilta hömppäsarjoja.

Pojan suusta tulee päivittäin niin mahtavaa juttua, että täytyy siirtää jokunen helmi tännekin! Mietinkin yhtenä päivänä, että miten erilaista tämä aika vauvavuoteen verrattuna onkaan. Vauvathan ovat aina ihania, ihan vain olemalla ja möllöttämällä, mutta nyt kun tämä sanallinen vuorovaikutus on jo tätä luokkaa, niin kyllä saa joskus nauraa mahansa kipeäksi! Koskaan ei tiedä, mitä vastaukseksi saa, kuten tästä Instagram-videostani huomaa. Aivan mahtavaa aikaa! Lisäksi minusta on valtavan söpöä, kun poika puhuttelee itseään vielä etunimellä. M itse kävelee, M menee paapimaan jne. Missähän kohti tuo muuten korvautuu minä-sanalla?

pojansuusta

Eilen vierailin pojan ja äitini kanssa tätini ja hänen miehensä luona. Äitini kantaessa M:a sateessa autoon, tokaisi pieni äkkiä mummu, M kastuu!

Tällä viikolla eniten kuultu lausahdus on ollut tietyllä äänensävyllä lausuttu tota niiiin ja olen tunnistanut heti, keneltä moisen on oppinut… Tässä oppii kuulkaas niin hyvin, mitä itse tulee hoettua, kun ne kuulee lähes kaikuna tuon pienen suusta :D. 

Eilen isänsä tultua töistä koitti perinteinen painimatsi. Sen jälkeen poika tuumasi sormea leukaansa nojaten Hmm mitästäs sitten… tota niiiiin, sitten mennään kauppaan.

Syötetäänkö sun säästöpossua?, kysyin pojalta eilen, johon tämä vastasi Missä isin lompakko on? Nauroin varmaan puoli tuntia!

Illalla pyykkejä kuivumaan ripustaessani poika käveli ohi olohuoneeseen hokien kiitos päivästä.

Minä taas sanon, että voi kiitos maailma tuosta pojasta – on hän sellainen aarre ♥.