Nyt kun perheessämme on tuo pieni ihminen, on moni asia hyvin erilaista. Tuntuu, että monelle asialle täytyy oikein erikseen järjestää aikaa, jotta ne saa kunnolla tehtyä. Yksi tuollainen juttu on ollut varaston siivoaminen! Olen koko talven ”haaveillut”, että kesällä sen siivoamme, sillä edellisestä siivouksesta on jo kolmisen vuotta aikaa, kääks! Näinä viime vuosina varastoon onkin jemmattu yhtä sun toista (lapsenkin myötä sinne on päätynyt vaikka ja mitä säilytettävää) ja nyt viimeiset kuukaudet siellä ei ole kunnolla mahtunut edes tavaroita penkomaan… Että kun joku joskus pyysi kuvaa varastostamme, pyyhin ensin otsahikeä ja vastasin sitten kommenttiin, että ei ehkä ole tulossa, kiitos vain ideasta :D. 

Varastossa metallihyllyt kiertävät seinää U:n muotoisesti ja nyt lattiapinta-ala on täysin tyhjä, kun se vielä aamulla oli täynnä kaikenlaista laatikkoa, pussia ja purnukkaa… Eniten innoissani olen siitä, että sain omat hyllyt pihalyhdyille ja -ruukuille eikä niitä aina tarvitse etsiä sieltä sun täältä! Muutamasta lyhdystä taidankin luopua, sen verran monta niitä on vuosien mittaan ehtinyt kertymään… Pari aikoinaan Hemtexistä ostamaani lyhtyä pääsee uudelleenmaalaukseen, sillä niiden mustat osat ovat niin haalistuneet. Mattamustaa spraytä löytyy jo valmiina, joten äkkiäkös ne suhauttaa! Nuo lyhdyt taitavatkin olla lemppareitani yhden aikoinaan blogini kautta saamani Leino Designin -lyhdyn lisäksi. Tuo viimeisin on muuten ruostumatonta terästä eli on tänäkin päivänä kuin uusi!

Toinen asia, josta olen tämän varasto-operaation jäljiltä onnessani on se, että nyt kaikki samankaltaiset tavarat löytyvät samasta paikasta eikä samankaltaisia juttuja ole ripoteltuna siellä täällä. Myös pojan kaikki tavarat ovat keskitetysti omilla hyllyillään. Mm. vauvasängyn sekä syöttiksen vauva-ajan osia, vaatteita – etenkin jälkimmäisiä riittää, sillä voitteko kuvitella, en ole myynyt pois vielä mitään! Olen ajatellut, että jos meille joskus toinen lapsi suodaan, on se taatusti poika, joten… :D

koti

Poika on viettänyt tätä tiistaipäivää mummunsa kanssa, jotta olemme miehen kanssa voineet täysipainotteisesti keskittyä raivaushommaan. Nyt autotallissa odotteleekin kiva tavarakuorma kuljetusta – osa päätyy lahjoitettaviksi ja osa hyötykäyttöasemalle. Näiden lisäksi varaston hyllylle jäi kolme laatikollista kirppiskamaa. Nuo mun kirppislaatikot on hieman sellaisia, että niihin jotenkin kummasti aina ilmaantuu uutta täytettä kodin kaapeista, vaikka tasaiseen tahtiin niitä onneksi uusiinkin koteihin päätyy. Kuten jossain aiemmassa postauksessanikin mainitsin, niin onhan se vähän eräänlainen harrastuskin tuo kirppistely! 

Nyt hörpiskelen tässä ansaittua cappuccinoa ennen kuin lähdemme poikaamme noutamaan. Tänään on tapahtunut paljon erilaisia asioita myös MioSa. designin rintamalla! Olen saanut pari uutta jälleenmyyntitiedustelua ja postissa tuli eräs hartaasti odottamani tarvike (tai sen mallikappale) syksyn uutuustuotteeseen. Tämä tuote tulee olemaan osa lastenhuoneen sisustusta enkä malta odottaa, että pääsen esittelemään niitä teillekin! On niin valtavasti erilaisia tuoteideoita, mutta kaikkeen ei millään aika riitä… Nooh pikkuhiljaa, ei kai tässä mikään kiire näiden kanssa olekaan!

Maanantaimoi kaikille ja ihanaa uutta kesäviikkoa! Tämä viikko onkin jälleen alkanut mitä mahtavimmassa auringonpaisteessa. Kyllä nyt kelpaa, kesä tuli vihdoin tännekin!

013

Huomaan pienimuotoisen lomastressin nostavan päätään… Talven mittaan sitä ajattelee, että no kesällä ja kesälomalla ehtii tehdä tuon ja tuon ja tuonkin jopa! No sitten kun se kesä lomineen koittaa, sitä oikeasti haluaa enimmäkseen lomailla. Etenkin näin aurinkoisilla ilmoilla! Takkapuita ehtii tehdä pilviselläkin säällä, samoin sisäsiivouksia… Silti osa asioista on sellaisia, joita voi tehdä vain kesällä ja kun tämä kesä on niin lyhyt niin väkisinkin meinaa sellainen stressinpoikanen puraista. Tunnistatteko samaa itsessänne? Mietin, että pitäisikö tehdä oikein joku kalenterin tyylinen, että merkkaisi sinne, mitä olisi milläkin viikolla ohjelmassa, jotta koko lomaa ei tulisi haahuiltua… Että olisi jokunen ns. hyödyllinenkin päivä viikossa. Ja ainahan sellaisenkin päivän iltana on aikaa lomailla! Puhun tässä siis lähinnä miehen lomasta, sillä onhan se tavallaan minunkin lomaani :D. 

liljat

Tänään olikin jo kivan rento ja lomantuntuinen aamupäivä, kun lähdimme yhdessä kaupungille. Mies kävi ostamassa moottoripyöräänsä uudet jarrupalat ja minä tarvikkeita MioSa. designin tuotteita varten. Sen jälkeen päädyimme torille ja päätimmekin lounastaa siellä auringonpaisteessa. Jälkiruuaksi iso kippo mansikoita! 

Viikonloppua vietimme mm. Pietarsaaren Jaakon Päivillä, josta ostimme pojalle kävelevän ja haukkuvan koiran. Sitä on kuljetettu sen jälkeen joka paikkaan! Milloin se on kissa, milloin Tessu-koira, mutta mukana sen on oltava. Vaikkakin se aluksi hieman pelotti äänillään… Tessu oli tänään mukanamme myös torilla! :D Nauroin tänään taas niiiin makiasti poikamme jutuille! Hän katseli Suntin vettä ja tuumasi: Likaista vettä, ei saa mennä sinne, ei saa kastella päätä. Sitten tulee pipi ja tulee patti päähän. Tässäpäs hyvä varoitus meille kaikille: nauttikaamme kesästä, mutta varovaisesti! :D

P.S. Koska täällä bloggaaja lomailee, kamerakin on aika lailla lomaillut… Tästä syystä uusia kuvia ei ole hetkeen syntynyt; nämäkin kuvat ovat toissaviikolta, kun vietimme miehen synttäreitä. 

Voi kuulkaas! Mun piti kirjoitella tänään ihan muista aiheista, mutta sydän sanoo toisin. Nyt tuntuu tältä, joten nyt kirjoitan näistä. 

Meillä on meneillään aivan ihana viikko! Olen tarkoituksella pitänyt tässä pientä blogiloman tapaista ja ajattelin sitä vielä jonkin matkaa jatkaakin. Haluan omistautua lapselleni ilman, että mieleni palaa välillä blogitöihin liittyviin asioihin. Haluan painia hänen kanssaan (silloin kun äiti painikaveriksi kelpaa…) enkä ajatella samalla jotain muuta. Haluan kävellä ja haahuilla hänen kanssaan metsäpolkua pitkin ja keräillä käpyjä ja kiviä. Syödä eväsrasiasta mansikoita ja katsoa pientä rakasta mansikkaista nassua, miten se kipristyy itikan kohdalla ja lausuu sanan yäk. Miettiä samalla korkeintaan sitä, että kun hän nukkuu päikkärit, niin minäkin nukun päikkärit. Mennään yhessä paapimaan, kuten tuo rakas pieni sanoo. 

tämän päivän iloja

Tänään mietin sitä, kuinka ihania ystäviä meillä onkaan ja kuinka monet heistä olemme ehtineet tällä viikolla jo tapaamaan. Hieman haikeaa, kun yksi heistä palaa työelämään eikä arkiaamupäivätreffimme jatkossa enää onnistu. Mutta sehän on vain järjestelykysymys, milloin jatkossa nähdään! Tänään saimme seuraksemme ystäväni 15 vuoden takaa. Hän tuli Oulusta asti kyläilemään 3-vuotiaan poikansa kanssa ja lounasta syödessämme sanoinkin, että tuntuu ihan epätodelliselta, että olette nyt täällä! Olemme nimittäin useimmiten tavanneet Oulussa. Tuntui myös hassulta, että vastahan me siellä koulussa istuttiin, ns. työpariksi päädyttiin ja ystävystyttiin. Nyt meillä on nuo pienet pojatkin jo ♥. Hieman heidän lähtöä tehdessään suretti, kun seuraavista treffeistä ei ole tietoa, mutta äkkiäkös Ouluun ajelee! Samalla mietin myös kuinka iso rikkaus on, että saa kokea noita surkutunteitakin; elämässä on ihmisiä, joita kaivata.

Poikaa ”nukuttaessani” satuin törmäämään Maaret Kallion kolumniin, tämän päivän otsikko kuului Lähtöjen ja tulojen hetkillä tiivistyy rakkaus. Hyvin kirjoitettu. Tuli mieleen tämänpäiväiset vieraamme. Kun he tulivat, halasimme. Kun he lähtivät, saatoimme heidät pojan kanssa pihalle asti. Heilutimme ja sanoin poikani toistamana tosi kiva ku kävitte!

Tämän päivän onnenhetkiin (ja itkuihin) kuuluu vahvasti myös sähköposti, jonka sain yhdeltä teistä. En ehtinyt hetki sitten edes puoliväliin, kun silmät olivat niin kyynelissä, että täytyi lopettaa lukeminen. Olen niin valtavan ylpeä teistä lukijoistani! ♥♥♥ Blogini äärelle on vuosien mittaan päätynyt joukko aivan upeita, sydämellisiä, huomaavaisia, kilttejä, kultaisia ja huikean mahtavia ihmisiä! Kiitos valtavasti Jaana, sain sähköpostisi ja vastaan siihen ajan kanssa vielä tänään. 

058

Tänään iloa on aiheuttanut myös niinkin arkinen asia kuin siivotut keittiönkaapit (tai homma on paria kaappia vaille valmis)! Mies antoi mulle tiistai-iltana aikaa siivota kaappeja rauhassa jazzia kuunnellen samalla, kun hän puistoili pojan kanssa. Kuinka ihanaa olikaan tänään kokkailla, kun kaapit olivat pölyttömät/jauhottomat/kissankarvattomat :D. Jokainen astia omalla paikallaan siistissä rivissä/pinossa. Siinä tuota näkyä silmät sydänemojina ihastellessani ajattelin, että jep, on mussa kyllä aika pahastikin Frendien Monicaa :D. Erään lapsuudenystäväni mukaan raja menee kuitenkin siinä, että minä en sentään imuroi imuriani, mutta mistäs hän sen tietää, hahah!

Tänään saamme vielä toisetkin vieraat ja hekin ovat oululaisia! Joten taidanpas keräillä hieman leluja täällä ennen kuin makuuhuoneesta kuuluu äiti tänne -käsky. Ihanaa lomaa tai kesäistä arkea teille, palataan taas! ♥