/

No mutta hei! En todellakaan ole ainoa jouluhöperö, sillä ei tarvitse kuin katsella eilisen postaukseni saamia tykkäyksiä, niin… ;) Hyvä näin!

Täällä on ihanan aurinkoinen sunnuntai ja päätimmekin heti aamusella, että lähdemme päiväksi mummuni luo. Vanhemmillani on siellä erään projektin jäljiltä valtava kasa polttopuita ja haimme sieltä nyt viikon sisään jo kolmannen polttopuukuorman. Kyllä nyt on takkapuita! Poika on ollut innoissaan mukana puukuormia purkamassa; niin kauan on kantanut yhtä puuta kerrallaan puuvajaan pinoon, että kärry on ollut tyhjä! Tokaisi vain ensimmäistä kuormaa viikko sitten purkaessamme, että M:lla on kauheesti puuhommia! :D

Tänään mummuni luona vedimme oikein tehopäivän, kun vanhempani tulivat sinne myös. Miehet kuskasivat puita mönkijällä latoon ja ajelivat ruohonleikkurilla, äitini teki ruokaa ja minä imuroin kun isomummu leikki pojan kanssa. Lopuksi vielä äitini kanssa haravoimme valtavan omakotitalotontin etupihaa siistimmän näköiseksi. Poika lastasi lapiollaan isoja lehtikuormia kottikärryn tai mönkijän kyytiin hokien huh huh, olipa raskas.

Tiesittekö, että viikko sitten vietettiin vanhustenpäivää ja nyt on meneillään vanhustenviikon viimeinen päivä! Vielä ehdit soittaa mummulle tai vaarille ja kysellä kuulumisia (ja mielellään tehdä niin jatkossakin)! Olen nuorten suusta kuullut, että joskus jännittää, kun ei tiedä mitä puhuisi, mutta voin luvata, että se isovanhempi siellä luurin toisessa päässä hyvin varmasti keksii puheenaiheita ;). Ja heille se soitto on hyvin todennäköisesti koko päivän kohokohta ja he muistavat sen hyvin pitkään!

Minä olen tällä viikolla vieraillut mummuni luona normaalin yhden kerran sijaan jo neljästi. Viime perjantaina mukanani oli MioSa. designin uusimpia tuotteita; ajattelin näyttää niitä samalla mummulle, joka on hyvin kiinnostunut tästä yrityksestäni. Hän on nyt puoli vuotta kysynyt joka viikko Vieläkö sulla on niitä tilauksia? Aina vaan ko niitä tilataan sulta? Tämä uusin tuote on magneetti ja ne nähdessään mummu tokaisi Tuleeko näihin vielä jotain kuvioita? Tee kirkkaammilla sävyillä, punaisia ja sellaisia! :D Nooh ehkä joskus myöhemmin, mutta tällä hetkellä valmistan itsekkäästi sellaisia tuotteita, joissa oma silmäni eniten lepää…

Oletteko huomanneet, miten kiven alla kauniit magneetit ovat? Siis sellaiset ihanat samaa sarjaa olevat, jotta jääkaapin ovi tai työpisteen ympäristö ei ole kymmentä eri sorttia täynnä! Ja tokihan käyttöesineet saavat (oikeastaan niiden pitääkin) olla silmää miellyttäviä ja aina plussaa siitä, kun ne sopivat sisustukseenkin! Näistä ajatuksista syntyivät nämä magneetit (osa syntyi jo huhtikuussa, mutta muut tuotteet ajoivat edelle…), jotka ovat nyt pari päivää olleet MioSa. designin Facebook-sivulla myynnissä. Aluksi kyllä mietin, raaskinko edes myydä näitä herkkunappeja ;D, mutta olen nyt muutamat jo kuoreen sujauttanut…

Magneetteja on kuutta eri sävyä: puuta, mustaa ja valkoista, minttua, hempeää roosaa ja nutriaa, joka on tosi kaunis harmaan ja ruskean sekoitus. Kokoja löytyy kaksi: pieni, jonka halkaisija on 35 mm ja iso halkaisijaltaan 50 mm. Magneettien maalipinta on hyvin peittävä, mutta puunsyynkuviot näkyvät kauniisti sen läpi tehden jokaisesta magneetista uniikin. Käyttämäni magneetit ovat erittäin voimakaspitoisia!

Tein tähän muutaman herkun sävy-yhdistelmän kuten esimerkiksi minttu-musta-valkoinen, musta-valkoinen-puu ja nutria-roosa-puu:

Magneetteja voi tietysti tilata vaikka vain yhtä sävyä ja minkä verran haluaa – hinnoittelu menee seuraavasti:

  • 3 kpl 10 €
  • 6 kpl 17,90 €
  • 9 kpl 23,90 € (hinnat sis. ALV 24 %)

Tilaukseen voi sekoitella sävyjä ja kokoja ihan oman maun mukaisesti. Esim. yksi iso ja kaksi pientä tai kaksi isoa ja yksi pieni. Tai isompien erien tilaukseen puolet ja puolet. Ilmoitathan nämä toiveesi tilatessasi! Kuusi magneettia menee vielä 1,50 € postimaksulla, tuosta suuremmat erät 2,50 euron postimaksulla. Maksutapana toimii tilisiirto ja näitä voi tilata sekä sähköpostitse allyouneediswhite@hotmail.com tai MioSa. designin Facebook-sivun inboxin kautta.

Kaunista syyssunnuntaita!

/

Ei kai se nyt jo tapahdu! Sanokaa, että tämä on väliaikaista ja pian palaamme taas normaaliin päivärytmiimme! Poika on nimittäin nyt näyttänyt vähän merkkejä siitä, että päivällä ei enää nukuta ja päiväunet tuntuvat olevan mennyttä aikaa. Ei vaikka mitä tekisi koko aamun ja aamupäivän, uni ei vain tule. Paitsi autossa… Eli tuntuu kyllä olevan väsynyt (tosin hän ei kitise, ei ole koskaan ollut sellainen), sillä haukottelee ja silmät näyttävät väsyneiltä, mutta kotona ei enää päiväunia suostu nukkumaan. Lähtee kyllä makuuhuonetta kohti eikä kapinoi vastaan ja haalii kaikki unikaverinsa mukaan, mutta päiväunitunti on pelkkää pyörimistä, laulamista ja höpöttelemistä; välillä sängyssä pomppimistakin. Parin viikon ajan on satunnaisesti käynyt näin, eilen oli sama juttu ja tänään taas. Pidämme hänet kuitenkin makuuhuoneessa sen tunnin ajan, jotta saa edes jollain tavalla levättyä eikä hän sitä vastaankaan kapinoi. Tänäänkin 50 minuutin kuluttua alkoi hokemaan Mennäänkö olohuoneeseen, äiti? Aika tarkka sisäinen kello!

Eilen hänen lepohetkensä jälkeen suunnistimme mummuni luokse ja poikahan nukahti autoon heti. Viime viikollakin nukkui päiväunet niinä päivinä, jolloin nukahtaminen tapahtui autossa kotimatkalla. Mutta omaan sänkyynsä ei nukahda, ei millään! Liittyyköhän tämä jotenkin uhmaikään? Sillä kaiken järjen mukaan ei nukahtaisi edes autoon, jos ei kerran sitä unta päivisin tarvitsisi. Ääh, ei näistä varmaan koskaan täysin perille pääse – samaa arvuuttelua vuodesta toiseen :D.

Olkoonkin sitten niin, että olen itsekäs tai muuta vastaavaa, mutta en millään olisi valmis luopumaan tuosta päivän ainoasta omasta hetkestäni! Se on sellainen akkujenlataushetki ja rauhoittumisen hetki (vaikkakin lähes aina töitä tehden) enkä osaa sopeutua sellaisiin päiviin, jolloin sitä ei ole. Ei ole sama asia istuttaa lasta lastenohjelmien ääreen ja nauttia se kahvikupponen siten, ei lähimainkaan! Se hetki vaatii hiljaisen talon ja hyvän omatunnon, että olen tämän hetkeni ansainnut. Miksi näistä ei tule mitään ennakkovaroituksia tyyliin Puolen vuoden kuluttua päiväunet loppuvat, nautithan siihen asti! Olin aivan varma, että M tulisi nukkumaan lähes kouluikään asti päiväunet, kuten kuulemma isänsäkin aikoinaan :D.

Ajattelin, että tässä voivat kissat näyttää hyvää esimerkkiä, mutta ei; ei tehoa sekään! Ja varsinkin tuo nuorempi kattimatti nyt nukkuisi, vaikka talo sortuisi, mutta vanhempi kisuneitinen näyttää häiriintyvän uudesta päivärytmistä ihan niin kuin minäkin… Eikä meitä kyllä innosta ajatus siitäkään, että poika kävisi yöunille jo seitsemän maissa, sillä sehän tietäisi melkoisen aikaista herätystä ja se nyt ei ole meidän kenenkään makuun se! Hänellä on jo pitkään ollut sellainen rytmi, että nukahtaa yöunille klo 20.30 – 21.00 ja herää klo 7 – 7.30.

Tehdäänpäs pientä galluppia: missä iässä teidän lapsenne on luopunut päiväunista – mitä niiden tilalle tuli vai tuliko mitään?

P.S. Huomasithan eiliset blogiuutiseni!

/

Viikon viimeinen päivä liittyy uutisiin, jotka koskevat blogiani. Olenkin pariin otteeseen blogini tulevaisuudesta jo maininnut eli muutoksia on luvassa ja ainakin omasta mielestäni isoja sellaisia!

Olen aloittanut blogini heinäkuussa 2010. Toukokuussa 2012 siirryin ensimmäistä kertaa blogini kanssa portaaliin: tuolloin avattavien Bella-blogien joukkoon. Syyskuussa 2013 pakattiin jälleen ja blogini siirtyi osaksi Indiedays-portaalia. Takana on siis yli neljä vuotta portaalissa bloggaamista, mutta eilen käynnistyi viimeinen kuukauteni tässä portaalissa.

Olen viihtynyt Indiedaysissa mainiosti ja siitä kertovat varmasti omalta osaltaan nämä reilut kolme vuottakin, jotka olen täällä viettänyt. Ajat kuitenkin muuttuvat, myös blogimaailmassa. Portaaleiden on muututtava mukana. Osalle bloggaaajista nämä muutokset sopivat, osalle eivät. Nyt tuli minun aikani hypätä pois kelkasta ja siirtyä itsenäiseksi bloggaajaksi. Tätä ajatusta olen kypsytellyt mielessäni hyvin pitkään, ensimmäistä kertaa mietin asiaa viime talvena. Eli tässä ei ole tehty mitään hetken mielijohteesta, vaan päätös on pikkuhiljaa ajan saatossa kypsynyt. Aluksi itketti, kovastikin. Sitten tuli tyyni vaihe. Sitten tuli varmuus, että juuri näin tämän piti mennäkin ja nyt lopputuloksena on hyvä fiilis. Hieman haikea myös, sitä en voi kieltää. Tämä on hyppy tuntemattomaan ja vain aika tulee näyttämään, millaiseksi tuo tuntematon osoittautuu.

Mitä muutoksia tämä sitten tuo? Ensinnäkin tästä eteenpäin tulen päättämään itse kaikista blogiini liittyvistä asioista, myös mainosmyynnistä. Olo tuntuu aika innostuneelta, sillä kyllähän tämän alan näkee taas ihan erilaisena! Hurjasti on asiat muuttuneet ja kehittyneet siitä, kun viimeksi portaalin ulkopuolella bloggasin. Tämä muutos tarkoittaa tietysti vapautta kaikessa; myös teknisessä tuessa… Valehtelisin, jos väittäisin, että en tule ikävöimään Indiedaysin huikean mahtavan ammattitaitoista IT-tukea. Kuinka monesti sähköpostini otsikkona onkaan ollut HELP! tai APUA! ja aina sieltä on tullut ammattitaitoisen rauhallinen viesti takaisin – homma hanskassa! Että voipi olla, että tulen vielä joskus ”vahingossa” kysymään sulta apua, Hannu! ;D

Toisena teille näkyvänä suurimpana muutoksena on tietysti blogin osoitteen muuttuminen. Blogini uusi osoite tulee olemaan allyouneediswhite.com ja suosittelisinkin laittamaan tuon ylös, sillä tästä osoitteesta blogi häviää heti loka-marraskuun vaihteessa eikä täältä tule mitään ohjausta uuteen osoitteeseeni. Googlekin tulee näissä kuukausien viiveellä mukana, joten jos haluatte pysyä muuttomatkassa mukana, onnistuu se varmimmin, kun seuraatte blogiani joko Facebookissa, Instagramissa tai Bloglovinissa – näissä uusi osoite päivittyy heti! Jälkimmäinenkin on ainakin parin aiemman blogimuuttoni aikana pysynyt hyvin kärryillä ja ajan tasalla, joten eiköhän tälläkin kertaa.

Viimeiset viikot minua on pitänyt kiireisenä tämän blogini ja MioSa. designin lisäksi uuteen blogiini liittyvät asiat. Voitteko kuvitella, että minä, joka en näistä jutuista mitään ymmärrä ja päässä alkaa jyskyttää jo näiden asioiden pienestä miettimisestäkin, siirsin kuuden vuoden blogitekstini uuteen blogiini tuosta noin vain! Olen vieläkin aivan äimänä, miten se kävi niin kivuttomasti… Blogin ulkoasu on jo aika lailla valmis, enää pientä viilaamista (onneksi minulla on eräs rautainen ammattilainen taustatukena!) ja 1.11.2016 pitäisi olla valmista ja sivusto auki teille kaikille. Toivon koko sydämestäni ja enemmänkin, että seuraatte mukanani, sillä ilman teitä tässä ei olisi mitään mieltä!

Muuttopäivän piti olla vasta joulukuun alussa, mutta Indiedays tuli pyynnöstäni vastaan ja näin sain tätä hommaa kuukaudella aikaistettua. Halusin nimittäin, että tämä rumba ei keskeytä joulufiilistelyitäni, vaan saan hoidettua blogimuuton hyvissä ajoin alta pois ja sitten voinkin keskittyä rauhassa tuohon ihanaan, edessä häämöttävään juhlakauteen. Toivottavasti te seuranani! ♥