Terkut meidän itsenäisyyspäivän vietostamme!
Aamulla saimme herätä melkoisiin paukkupakkasiin, kun mittari näytti lähes -20. Kun pari päivää sitten oltiin plussakelien puolella, tuntuu tämä taas melkoisen kirpeältä! Mutta en valita, äkkiä näihin taas tottuu. Toivon, että saamme nauttia lumisesta talvesta nyt ainakin maaliskuulle saakka; vesisade ja loskakelit eivät kuulu talveen. Aurinko paistelee ihanasti ja takassa palavat puut. Mies lähti pojan kanssa pienelle happihyppelylle ja minä alan tuota pikaa kuorimaan porkkanoita ja sipuleita, sitten lihapata uuniin muhimaan.
Tässä muutama kuva parilta viime viikolta:
Joulukorttitehtailua voisi tänään taas yrittää hieman eteenpäin, mutta uskon, että aika ei riitä kaikkeen… Päätin, että teen vain muutaman kortin itse ja loput tilasin kotimaiselta pienyrittäjältä. Tuntui niin hassulta eilen, kun oli maanantai, joka tuntui kuitenkin ihan perjantailta. Mietiskelin siinä, kun odottelimme pojan kanssa miestä töistä kotiin, että onpa mukavaa, kun hänellä on päivätyö ja aina viikonloput sekä pyhät vapaita. Itse vuosikausia vuorotyötä tehneenä arvostan tuota ominaisuutta työssä kyllä suuresti! Arvostan suuresti myös vuorotöitä tekeviä perheellisiä! On se arjen pyörittäminen kyllä ihan oma rumbansa; erityisesti, jos vanhemmista molemmat tekevät esim. kolmivuorotyötä. Tiedän tapauksia!
Eilen perjantaifiiliksissämme päätimme sitten katsoa jonkin elokuvan – en edes muista edellistä kertaa, jolloin olisimme katselleet jonkin elokuvan yhdessä! Itse kun yleensä nukahdan jo viimeistään kymmeneltä :D. Poika meni kuitenkin sen verran ajoissa nukkumaan, että iltaa jäi vielä hyvin jäljelle. Ja kyllä oli jännittävä leffa, huh! Kyseessä oli ruotsalainen elokuva Hämärän hetki.
Tuli tuosta mieleen, että osaisitteko suositella jotain hyviä joululeffoja? Olisi ihana tässä joulua odotellessa katsella aina silloin tällöin jokin jouluelokuva. Aion pakottaa miehen seuraksi, vaikka olisi minkälaista hömppää tarjolla :D. Onhan niitä jo monia nähty, osa useitakin kertoja, mutta jos teidän kauttanne tulisi vinkkaus jostain itselleni uudesta tuttavuudesta! Pienenä oli ihana katsella jouluelokuvia yhdessä koko perheenä; parhaiten muistan näistä Yksin kotona -leffat. Poikamme ei ole vielä siinä iässä, että jaksaisi mitään elokuvia tuijotella, mutta ehkä parin vuoden päästä tilanne on jo toinen.
Tämä postaus on hyvä lopettaa kiitokseen eilisestä perjantai-illan tunnusta – se on sotiemme veteraanien ansiota ja heidän ansiostaan vietämme tänään arvokasta Itsenäisyyspäiväämme. Istun täällä nenä vielä hieman punaisena ja nuhaisena, sillä ennen tätä postausta kuuntelin Veteraanin iltahuudon. Hyvin liikuttavaa.
Nyt jatkamaan itsenäisyyspäivän viettoa – Hyvää Itsenäisyyspäivää kaikille!
