Täällä voidaan kaikin puolin jo niin hyvin, että tänään lähdimme pojan kanssa pienelle lelukauppakierrokselle, ikään kuin joulunodotusta vielä entisestään nostattamaan! Poika hoki lähtiessämme, että nyt me äiti mennään leikkikalukauppaan! :D Hän niin rakastui siellä liikkuvaan ja röhkivään porsaaseen, puheli sille, vei sitä syömään ja muiden liikkuvien kamujensa luo. Pakkohan se oli pukinkonttiin hommata. Possulle sanottiin vielä erikseen heipatkin, kun liikkeestä poistuimme… Possun kanssa yhtä mieluisa, tai varmasti jopa vähän mieluisampi, oli porakone. En ikinä unohda pojan katsetta, kun hän ojensi surisevaa porakonetta minua kohti ja huudahti Katso äiti, polakone! Minulla alkoikin sitten kuumeinen kaupan kiertäminen, että missäs hyllyssä näitä myynnissä onkaan… Poika on saanut välillä hieman testata isänsä porakonetta ja onhan se mielenkiintoinen! Nyt joulupukki tuo hänelle oman ♥. Varmasti melkoinen hittilahja, niin kauan hän porakone kädessään kaupassa kulki. Lähtiessämme kysyi vielä, että saisinko äiti ottaa tämän kotiin. Vastasin sitten, että heti kotona kirjoitamme joulupukille kirjeen ja kerromme, että toivot lahjaksi porakonetta. Niin hän laski koneen kädestään ja jätti sen kaupan hyllylle. Voi kuinka monesti se on tänään puheissa ollutkin! Hän vielä tarkensi, että vihreä porakone, ei punainen! Pillahdan varmaan aattona itkuun, kun hän avaa tuon kyseisen paketin :D.

Oivalsin tuosta porakone-episodista, kuinka joulu todellakin on lasten juhla. En voi sanoin kuvata, miten äärettömän onnelliseksi tulen, kun näen lapseni innostuneena jouluaattona. Availemassa lahjojaan ja leikkimässä. Emme ole hukuttaneet häntä lahjoihin eikä hän ole tottunut saamaan uusia leluja muulloin kuin synttäreinä ja jouluina, joten senkin vuoksi tämä tuntuu niin kivalta. Ja poikakin osaa pitää sitä erityisenä! Silti toivon, että lahjamäärä ei olisi täysin överi. Meillä oli miehen kanssa aikomuksena ostaa pojalle vain yksi lahja, jokin lelu ja sen lisäksi vaatteita joulun jälkeen ja kerhoreppukin on hankintalistalla. No nyt on käynyt niin, että olemme ostaneet hänelle jo kolme lelulahjaa ja mies aikoi ostaa vielä jääkiekon ja jääkiekkomailankin… Onneksi jouluun ei ole enää montaa päivää, niin ei ehdi kovin monta ostosreissua enää tekemään, heh!

Kotona sitten tosiaankin kirjoitimme joulupukille kirjeen ja siihen poika listasi lahjatoiveitaan. Mm. sen porakoneen, jonka lisäksi listalle päätyi kaksi kilpa-autoa sekä iso nalle :D. HUOM! Jälkimmäisille ei todellakaan ole tarvetta, sillä hän mahtuu nipinnapin enää itse omaan sänkyynsä sen pehmolelumeren joukkoon… Kun olimme saaneet kirjeen valmiiksi, rullasimme sen ja sidoimme narulla kääröksi. Poika sai päättää, mihin käärö jätetään (itse oletin, että ulos) ja hän halusi jättää sen eteisen lattialle. Sitten teimme vielä vessapaperirullista kiikarit ja tutkailimme, näkyykö sitä tonttua jo takapihan metsiköissä… Yllättäen parin tunnin päästä käärö oli hävinnyt eteisestä ja voi miten poikaa alkoikin jännittämään! Hän hihkui innoissaan, että tonttu vei sen kirjeen joulupukille ja huusi vielä perään joululahjatoivelistaansa kaksi Väpää. Väpä on hänen rakas unikaverinsa jo vauvakuukausilta ja nyt hän tokaisi lisää Väpöjä ja nauraa hekotti päälle! :D

Otimme päivällä myöskin kokonaisen tonttuarmeijan esille (ovat kuvassa vielä ruokailutilan kaapin päällä) ja poika päätti, että niillehän täytyy keksiä nimetkin. Meillä on entuudestaan isohko Viljami-tonttu ja näistä tuli sitten Valtteri & Verna, Hiippa, Aatto ja Mörri :).

Tämä on kyllä niin ihanaa aikaa ♥. Katselimme tuossa sairastellessamme videokameralla kuvattuja pätkiä pojan kahdelta ensimmäiseltä joululta ja toistan kyllä taas itseäni mutta sanonpa kuitenkin: videokamera on lapsiperheessä niin kullanarvoinen juttu! Ei muistaisi läheskään kaikkea pojan kehityksestä, jos ei olisi näitä tallenteita, jotka ovat niin mittaamattoman arvokkaita. Valokuvat ovat toki tärkeitä, mutta liikkuva kuva ja ääni tekevät niin paljon lisää! Mahtava nähdä pojan ilmeet ja kuulla hänen äänensä, huomata, miten vähän hän loppujen lopuksi viime jouluna vielä puhuikaan ja verrata nykyhetkeen. Aikaa on kulunut vasta vuosi, mutta niin paljon on tapahtunut! Videokamera hyrrää meillä tulevanakin jouluaattona. Vietämme jouluaattoa tänäkin jouluna meillä ja saamme vieraiksemme sekä minun että miehen vanhemmat, mummuni, veljeni sekä hänen tyttöystävänsä. Joulupukkikin on aiemmilta vuosilta tuttu; sama pukki, jota veljeni ei ole vielä kertaakaan onnistunut tapaamaan ;).

Huomenna tämä joulufiilikseni kohenee entisestään, sillä huomenna meillä on joulusiivouspäivä. Täytyy sanoa, että olin kyllä kaukaa viisas, kun ostin tämän palvelun eikä meidän tarvitse itse tehdä muuta kuin pieni imurointi aatonaattona ja joulusiivoukset on sillä selvät. Nyt kun sairastelin ja aika on muutenkin kortilla, käytän nämä tunnit sata kertaa mieluummin nautiskeluun. Aivan parasta joulunodotusta! ♥