Tänään koitti vihdoin se päivä, kun löysin riittävästi kiireetöntä aikaa tarttua erääseen hankintaani: uusi kamera kädessäni nappasin muutaman testikuvan! Pimeällä testailu on juurikin parasta, sillä siinä näkee, miten kamera hämäräkuvauksesta suoriutuu. Pääsee ikään kuin heti tositoimiin! Hieman oli alkuun nappulat hukassa, erityisesti aukon säätönappi :D, mutta kun sekin sieltä lopulta löytyi, niin huomasin, että eipä tämä vaikeaa ollutkaan. Merkki kun pysyi edelleen Canonina, niin se auttaa huomattavasti uuden opettelussa.

Vanha kamerani on Canon EOS 550D, mutta koska nälkä kasvaa syödessä, halusin päivittää kameran. En ollut kuitenkaan valmis maksamaan kamerasta yli 2000 euroa, joten päädyin lopulta tähän malliin, joka on Canon EOS 6D. Olinkin oikeaan aikaan liikkeellä marras-joulukuun vaihteessa, sillä tämä kamera sattui olemaan Black Friday -tarjouksessa ja nappasin sen (sekä objektiivin) ihan kivalla alella! Olen ajatellut laittaa vanhan kamerani myyntiin kolmen objektiivinsa kera, kunhan pääsen hieman enemmän sinuiksi uuden version kanssa! Joskus nimittäin jonkin uuden kameran toiminnon (tai reitin sen luo) löytää vanhasta kamerasta etsien; kukapa nyt käyttöohjeita lukisi… :P

050

Tuossa yllä uusi kamera pääsi ensimmäistä kertaa testiin. Tällä pienellä testailulla ja muutamilla testikuvilla voin sanoa olevani hyvinkin tyytyväinen hankintaani!
Täällä on hiljainen talo: poika lähti isänsä kanssa harrastusten pariin. Kissat nukkuvat jossain omassa rauhassaan, kuuluu vain kellon tikitys ruokailutilasta. Onpa muuten äänekäs kello! No mutta nyt jotain musiikkia ja vielä hieman kameraa tutkimaan… Kivaa tiistai-iltaa!

 

Syksy ja koko loppuvuosi oli niin kiireistä ja työntäyteistä aikaa, että perheemme yhteinen aika (omasta ajastani puhumattakaan) oli hyvin kortilla. Niinpä tämä loppiaisen myötä syntynyt pitkä viikonloppu oli enemmän kuin tervetullut! Tässä viikonloppuna, kuten myös joululomalla, olen hieman paikkaillut noita viime vuoden puolella olleita kiireitä ja viettänyt aikaa perheeni parissa. Olemme viettäneet hyvin rentoja päiviä kotosalla: olemme tehneet paukkupakkasissa pari pikaista happihyppelyä/päivä, polttaneet ahkerasti takkaa sekä löytäneet ohjelman, jota voimme kaikki yhdessä seurata! Hoksasin nimittäin viikolla, että poika tykkää Hauskoista kotivideoista ja niinpä tallensin muutaman ohjelman digiboxille. Torstai-iltana istahdimme sitten kaikki sohvalle kotivideoita tuijottelemaan, viikonloppuherkkuinamme suolatikut. Poika hihkui moneen kertaan todella riemuisan äänekkäästi ja hoki ohjelman aikana ainakin kolme kertaa Minä tykkään tästä, äiti/isi! Sanoin miehelle, että tästä täytyy tehdä tapa; perjantai-iltojen yhteinen ohjelmanumero!

012

Pitkä viikonloppu on saanut aikaan myös sen, että on ollut aikaa lueskella lehtiä. Uusin Avotakka tupsahtikin viikolla juuri sopivasti postilaatikkoon. Olen tehnyt myös erään löydön: löysin Syke-sarjan. En ollut aiemmin siitä kovin paljoa edes kuullut, mutta tällä viikolla innostuin googlettelemaan sitä, kun etsin jotain sarjaa Emmerdalen taukoa paikkaamaan. Niinpä löysin tämän ja täytyy sanoa, että paras kotimainen sarja pitkiin aikoihin! Olen täysin koukussa ja harmittelen, että ensimmäiset kolme kautta ovat jo poistuneet Yle Areenasta. Katselen siis neljättä eli viimeistä kautta ja siitäkin on enää kaksi jaksoa katsomatta :D. Melkoinen maraton ollut siis iltaisin… Mies on katsellut tv:stä omia sarjojaan ja minä kuulokkeet korvilla tabletilta Sykettä. Eilen illallakin katsoin niitä puoli yhteen! Voitteko kuvitella; minä, joka olen nukahtanut viime aikoina lähes poikkeuksetta viimeistään iltakymmeneltä! Katsoimme ensimmäisen jakson miehen kanssa yhdessä, mutta sen päätteeksi hän sanoi, ettei pidä sairaalasarjoista, hahah! Niinpä se päätyi vain minun seurattavakseni. Ihmettelen, miten kukaan tuttu ei ole mainostanut sarjaa minulle… Aivan huippu, suosittelen! Sattuuko joku muuten tietämään, mistä saisin katsottavakseni ensimmäiset kolme kautta? 

Katsoin illalla mm. sen jakson, jossa hoitaja erehtyi luulemaan valkotakin napannutta eläköitynyttä (Alzheimeria sairastavaa) eläinlääkäriä sairaalansa lääkäriksi! Ja kun tämä entinen eläinlääkäri luuli potilasta koiraksi :D. ”Jaa 25-vuotias! No eipä tässä enää taideta mitään tehdä, piikille vain!” Olen yksinäni täällä hihitellyt tuolle kohtaukselle… Harmi, kun mies ei katso sarjaa, niin ei voi jakaa näitä juttuja, mutta onneksi te olette täällä ja teistä varmasti joku muistaa tuonkin kohtauksen? :)

olohuone

Eilen meillä oli tosiaan miehen kanssa vuosipäivä ja kävimmekin ulkona syömässä. Tällä kertaa tosin poika oli mukana :D ♥. Kun hän oli lopettelemassa ruokaansa, kysäisi Saanko minä kohta jäätelöä ja siihen laitetaan nonpalelleja? Ja se keskittynyt ilme, kun söi jäätelöpalloaan niiiiin hartaasti. Siinä me häntä katselimme ja minä mietin, voiko ihanampaa ollakaan ♥.

029

Tänään olisi ohjelmassa kauppareissua ja sänkykaupoilla pyörimistä. Ehdimme loppuvuodesta karsia vaihtoehdot kahteen ja niitä pitäisi nyt vielä vertailla ja testailla. Tuntuu jotenkin niin pöljältä ottaa hyvää nukkuma-asentoa kaupassa! Minä olen tykästynyt näistä vaihtoehdoista kalliimpaan (hintaeroa jopa tonni); en ymmärrä miksi mulle käy aina näin, että valitsen sen kalliimman, vaikka en edes tietäisi hintaa! Nyt täytyy enää kääntää miehen pää, hän kun ottaisi lähes aina sen edullisemman :D. Laatu maksaa -fakta on jo jonkin verran häneen juurtunut, mutta on mulla vielä työnsarkaa! Ei ole muuten helppo homma, kaksi jästipäätä vastakkain, mutta aina kannattaa yrittää… Tavoitteena on kuitenkin laittaa uusi sänky tilaukseen tässä kuussa, nykyinen on tullut meillä tiensä päähän ja lasken jo öitä vaihtoon. Uuden sängyn myötä saamme myös 20 cm lisäleveyttä sängylle, jei! Eivätkä nämä rahat todellakaan hukkaan mene: ihminen viettää sängyssä kuitenkin kolmasosan vuorokaudestaan ja sänky ei kuitenkaan ole sellainen hankinta, jota uusittaisiin parin vuoden välein!

Kaupunkireissun lisäksi meidät on kutsuttu veljeni ja hänen tyttöystävänsä luokse. Huomiseksi olemme kaavailleet pulkkamäkipäivää, kun pakkanenkin on lauhtunut ja lunta satanut yöllä hieman lisää. Aina sitä haluaa tuolle pienelle jotain kivaa järjestää ♥.

Ihanaa viikonlopun jatkoa teillekin!

 

Tänään tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että arki on tosiaan koittanut, sillä tänään täällä on meneillään ensimmäinen arkipäivä, joka sisältää kunnolla työntekoa. Ei vain tuntia tai paria, vaan kuusi-seitsemän tuntia töitä. Poika meni muutaman viikon tauon jälkeen hoitoon mummolaan – ihanaa vaihtelua kaikille osapuolille! Äidilleni, pojalle sekä minulle. Tuossa sähköposteja kirjoitellessani mietin, että kuinka nautinkaan tehdä töitä ja olla vain minä ilman mitään muuta roolia. Työnteko tuntuu ihan virkistykseltä! Ainakin näin vuoden alkuun ja loman jälkeen ;).

Täällä on soinut jazz kymmenestä lähtien ja välillä kuuluu, kun nuorempi kissa leikkii jollain pojan lelulla. Lähinnä vierittää lelua lattiaa pitkin ja juoksee perässä. Pakkaspäivän puuhastelut! Paukkupakkaset tulivatkin tähän vuoden alkuun aivan yhtäkkiä. Saa taas illan lämmitellä takkaa. Takkatulesta olemme oikeastaan nauttineet nyt joka ilta. Mies kysäisi toissailtana punaposkiselta pojalta, että onko M:lla lämmin? Poika siihen Ei mutta kuuma. :D Täällähän alkaa nykyään jokaikinen lause sanaparilla ei mutta. Ja ihan joka asiassa on vain periaatteesta oltava eri mieltä kuin äiti ja isi. Se on selvä. Uudenvuodenpäivänä isomummolasta lähdettyämme poika kysyi heti alkumatkasta, ollaanko jo perillä. Kun vastasin, että ei me ihan vielä olla perillä, kun vasta lähdettiin, niin takapenkiltä kuului Eipäs! Ja kolmen sekunnin mietinnän jälkeen Joopas! Kuulostaa usein jo niin koomiselta, että ei voi kuin (salaa) nauraa!

053

Huomaatteko, kävi aika klassinen… Kun vihdoin on se oman (työ)ajan päivä, minä mietiskelen täällä lastani :D.
Minulla on vielä kahvitauko pitämättä, joten sen pariin seuraavaksi. Tänään on ollut mietinnässä myöskin loppiainen, sillä meillä on miehen kanssa aina silloin merkkipäivä. Tämän vuoden loppiaisena juhlistamme 11 yhteistä vuottamme. Joku saattaa ehkä ajatella, että pitääkö moisia nyt sen erikoisemmin juhlistaa, mutta minun mielestäni ehdottomasti. Elämään kuuluu tuollaiset kivat arjenkatkaisukeinot ja niistä on pidettävä kiinni! Yleensä olemme käyneet kaksin syömässä, mutta nyt huvittaisi tehdä jotain muutakin. Mielessäni pyörii elokuviin meneminen, keilaus jne. Millä tavoin te juhlistatte tällaisia vuosipäiviä vai juhlistatteko mitenkään?

Tällainen arkipäivä täällä siis tänään! Nyt cappuccinon kimppuun ja sitten vielä viimeinen rutistus, ennen kuin mies ja poika kotiutuvat. Kivaa keskiviikkoa!