Uuden viikon äärellä ollaan – juhlat juhlittu! Viikonloppu oli niin täynnä kaikkea puuhaa ja tohinaa, osittain suunnittelematontakin, että en ehtinyt blogin pariin ollenkaan. Jossain vaiheessa huvitti tulla postailemaan, mutta koska tekemistä oli yllin kyllin muutenkin, en lopulta enää yrittänytkään mahduttaa sitä viikonlopun ohjelmistoon. Päätinkin sitten pitää ihan kokonaan tietokonevapaan viikonlopun!
Perjantaina teimme pieniä synttärijärjestelyjä ja ostimme kaupasta herkkuja kahvipöytään. Ei huvittanut leipoa, joten ei leivottu suklaapiirakkaa lukuunottamatta mitään. Mentiin sieltä, mistä aita oli matalin, sillä joskus sekin on täysin sallittua! Olimme koko perhe flunssassa ja mehut oli senkin vuoksi normaalia vähemmässä. Torstain ja perjantain vaihteessa aikani meni myöskin kylpyhuonetta jynssäten, sillä nuorempi kissamme oli päästänyt sinne hajun perusteella parit(kymmenet) pisut, mutta jälkeäkään ei näkynyt. Hinkkasin ja kuurasin, pesin ja huuhtelin, mutta haju vain oli ja pysyi! Jopa poreammeen roudasimme pois paikoiltaan ja pesin lattian senkin alta. Kun kylpyhuoneesta oli pesemättä enää katto, alkoi ikävä haju hävitä eikä sitä lauantaiaamuun mennessä onneksi enää ollut. Aikamoinen mysteeri ja kissalle epätyypillinen tempaus! Jännitänkin nyt, että paljastuukohan tämän syyksi joku sairaus…
Perjantaina oli toisenlaistakin pesemistä… Poika villiintyi isänsä kanssa leikkiessään hieman liikaa; hihkui ja juoksi, jonka seurauksena sai valtavan yskänpuuskan, joka taas johti kaaressa lentävään oksennukseen. Osumaa ottivat sekä minä että sohva. Ei muuta kuin koko poika suihkun alle ja itse perässä! Tuo olikin helpoin osuus, samoin vaatteet, mutta sohvaapas ei niin vain pesukoneeseen nakatakaan! Eikä sohvamme istuintyynystä saa päällisiä pois vetoketjua rikkomatta (liian kireä päällinen), joten siinäpäs olikin urakka. Ja koska en omannut mitään aiempaa oksennuspesukokemusta, ei minulla ollut aavistustakaan siitä, kuinka vaikeaa sitä oksennuksen hajua on saada tekstiilistä pois! Sehän puski läpi vaikka ja mistä! Pesimme sohvan kaksi kertaa tekstiilipesurilla ja jopa toisen pesun jälkeen lauantai-iltana sohvalla istuessani oksennuksen lemu leijui nenääni. Hyvä ystävä Google tiesi kertoa toimivan konstin (laittakaahan ylös mahdollista myöhempää tarvetta varten!): sumuttelin sohvan jonkin verran kosteaksi sumutinpullolla ja sen jälkeen kaadoin siihen reilusti ruokasoodaa. Niin reilusti, että sohvatyyny oli ihan valkoinen. Annoin ruokasoodan olla siinä yön yli, kunnes se oli täysin kuivunut ja aamulla imuroin soodan pois. Miehen mielestä nenäni on epänormaalin tarkka ja se haistoi oksennusta edelleen jonkin verran, joten päätin toistaa käsittelyn. Toisen käsittelyn jälkeen en enää oksennusta haistanut, wo-hoo! Ruokasooda on kyllä niin huippu aine, sitä löytyy kaapistamme aina. Ostankin sitä yleensä sellaisen suhteellisen kookkaan purkin kerrallaan ja käytän sitä usein myös valkopyykin pesemisessä.
Että tällainen pala arkea tähän viikon alkajaisiksi! Nyt on juhlat juhlittu ja koska noista lemuista on onneksi päästy eroon, niin taidankin tänään poltella hieman pidempään kaikkia ihania tuoksukynttilöitäni – kyllä, ehkä jopa kaikkia kerralla :D.
Synttäreideni kahvikattauksessa näkyi jo keväisiä sävyjä kuten keltaista, vaaleanvihreää ja vaaleanpunaista. Syntymäpäiväni on itselleni usein sellainen merkkipaalu, josta pikkuhiljaa aloitan kevätkauden.
Loppuun vielä kiitos kaikille teille, jotka jaksatte ja viitsitte raapustella blogikommentin aina silloin tällöin! Sillä on minulle tämän blogin kirjoittajana hirmuisen iso merkitys ja jokainen kommentti piristää arkeani isosti! Tämän viikon aikana saatattekin törmätä erilaisiin ”kommentti ilahduttaa”-kuviin blogeissa, sillä päätimme erään bloggaajaporukkamme kesken viestiä tällä tavoin pienimuotoisen kiitoksen blogeissa käytävästä vuorovaikutuksesta ja keskustelusta. Tästä söpöstä kuvasta kiitos Pilkkeitä-blogin Piialle!
Ihanaa alkanutta viikkoa!
