Äitienpäiväviikonloppu tuli ja meni enkä ehtinyt tänne ollenkaan! Harmittaa, mutta koska mies oli töissä pitkää päivää, valitsin tärkeimmän ja pidin seuraa pojalleni. Neljäs äitienpäiväni oli hieman erilainen kuin aiemmat. Heräsin aamulla pojan söpöön ääneen joka sanoi vierestäni Hyvää äitienpäivää. Heräsin tosi väsyneenä, sillä olin valvonut kahtena edellisenä yönä enemmän kuin nukkunut. Pojalla on kova yskä ja hän yski kaksi yötä ihan taukoamatta. Mies nukkui sohvalla ja minä yritin silmät ristissä korjailla pienen asentoa, kohottaa jatkuvasti tyynyltä valuvaa päätä, tarjota milloin vettä ja milloin hunajaa oloa helpottamaan… Tuollaiset yllättäen ilmaantuvat valvotut yöt tuntuvat melko rankoilta!
Poika oli kattanut isänsä kanssa aamiaisen pöytään ja niinpä mussutin siinä paahtoleipää tuorepuristetun appelsiinimehun kera. Mies kysyi aamiaistoiveitani edellisenä päivänä ja sanoin, että en halua mitään ihmeellistä: leipää ja tuorepuristettua appelsiinimehua – jälkimmäinen on niin herkkua! Silti pöydästä löytyi jogurttia, pala suklaakakkua ja sulatettuun suklaaseen upotettuja vadelmia. Siitä sitten melko pian mies lähtikin töihin ja minä jäin pojan kanssa kaksin. Makoilimme sohvalla ja katselimme lastenohjelmia, kunnes oli aika alkaa laittautumaan. Meillä oli varattuna äitienpäivälounas naapurikaupungista ja sinne suunnistimmekin puoliltapäivin. Saimme seuraksemme vanhempani sekä veljeni ja hänen avovaimonsa. Lounaan jälkeen veljeni ja avovaimonsa hyppäsivät autoni kyytiin ja suuntasimme vielä mummuani moikkaamaan. Itse olin käynyt siellä pojan kanssa jo paria päivää aiemmin. Veimme tuolloin mummulleni äitienpäiväruusun. Annoin ruusun pojalle auton luona ja sanoin, että vietkö isomummulle ja toivotat samalla hyvää äitienpäivää. Poika antoi ruusun mummulle keittiössä, halasi ja sanoi korvan kohdalla hyvää äitienpäivää. En ole pappani kuoleman jälkeen nähnyt mummuni liikuttuvan, mutta nyt 16 vuoden tauon jälkeen näin ja siinä me yhdessä nyyhkytimme. Mummu sanoi muistavansa tuon ihanan hetken ikuisesti.
Mummun luota suuntasimme äitienpäivänä matkamme vielä vanhemmilleni ja illaksi palasimme pojan kanssa kotiin. Mies kotiutui juuri ennen pojan nukkumaanmenoa ja äitienpäiväni päättyi Leijonien peliä seuraten.
Mieheltä sain kymmenen keltaista ruusua. Itse olin ostanut itselleni nuo pinkit pionit – ensimmäiset tälle vuodelle! Nauratti kun otin näitä kuvia, sillä vanhempi kisuneitinen mietti samanaikaisesti taustalla, että mitähän tuolta takan päältä löytyy… Ei kuitenkaan hypännyt, mutta kauan se sitä mietti. Ketterä 14-vuotias! ♥
Poika oli askarrellut päiväkodissa ihanan keltaisen kukkakortin ja istuttanut taimen, voi niisk! Runokin kortista löytyi ja itkin jo kolmannen sanan kohdalla sitä lukiessani :D. Mieheltä sain lahjaksi kaksi uutta helaa Pandoran rannekoruuni. Joskus törmää keskusteluun siitä, miten puolisoiden ei tulisi/kuuluisi ostaa toisilleen isän- tai äitienpäivälahjoja, mutta itse olen eri mieltä. Ensinnäkään pieni lapsi ei kunnolla ymmärrä päivän merkitystä, jolloin vanhempi voi hieman opastaa asiassa. Yhtä tärkeää kun on muistaa omaa äitiään, on tärkeää muistaa myös oman lapsensa äitiä. Se on kunnioituksen osoitus omalle puolisolle, ikään kuin kiitos, että olet niin hyvä äiti/isä lapselleni. Olen yleisestikin sitä mieltä, että elämässä täytyy juhlia aina, kun siihen pienikin aihe on.
Nyt vielä hetki töitä cappuccino kourassa – näin iltapäivästä tämä työtahti aina hieman hidastuu… Ja sitten poikaa hakemaan! Ajattelimme grillata tänään päivällisruuan, sillä aurinko paistaa niin ihanasti. Illalla on sitten luvassa MM-lätkää. Pelit ovat menneet näissä kisoissa vähän niin ja näin, mutta jospas Leijonat illalla yllättäisivät! Pitkistä työpäivistään johtuen mies on nukahtanut iltaisin usein samaan aikaan kuin kolmevuotiaamme, mutta tänään olisi tarkoitus katsoa peli yhdessä – saapa nähdä miten käy ;).
