/

Kaupallinen yhteistyö Bigbank & Indieplace

Nyt siellä taisi parikin lukijaa kurkistaa kalenteriin – onko nyt aprillipäivä? Ei, nyt ei ole aprillipäivä. Nyt eletään syksyä! Juhannuksena tuli kuluneeksi 11 vuotta siitä, kun tämä rakentamamme koti valmistui. Tuo 11 vuotta tuntuu aikana arvioituna ehkä 5-6 vuodelta – ei ikinä uskoisi, että siitä on yli vuosikymmen!
Aika ajoin kotia tulee silmäiltyä hieman kriittisemmin ja toki maku ja mieltymyksetkin muovautuvat jonkin verran erilaisiksi vuosikymmenessä. Peruspohjaan olen edelleen erittäin tyytyväinen eli siihen, että valitsimme kotiimme niin paljon valkoista pintaa. Mm. se yhdessä valoisuuden, isojen ikkunoiden ja korkean huonekorkeuden kanssa saavat mielestäni kotimme näyttämään edelleen ”tältä päivältä”.

Koti muuttuu elämäntilanteiden mukana

Tapettiseiniä kodissamme oli alunperin neljä, joista on jäljellä enää kaksi (isommassa vessassa ja esikoisen huoneessa). Maaliseinät ovat selvästi enemmän makuumme! Muutaman seinän maalausta isompaa remonttia ei olla vielä kodissamme tehty, vain pientä uudistusta perhekoon kasvaessa ja arjen tarpeiden sitä mukaa muuttuessa. Muistattekin varmasti, miten kuopuksen odotusaikana työhuoneeni muutti. Entinen työhuoneeni muutettiin vauvanhuoneeksi ja minulle tehtiin työhuone yhdelle aulan käytävälle eli käytävä umpeen! Nykyään tuo entinen työhuoneeni toimii meidän vanhempien makuuhuoneenamme ja meidän entinen makuuhuoneemme kuopuksen huoneena. Tilanteet ja tarpeet muuttuvat ja on ihanaa, että on koti, jota voi pienen tai isommankin pähkäilyn päätteeksi muuttaa ja muokata muuttuvien tilanteiden mukana!

Välillä puntaroimme uuden talon rakentamista, erityisesti se joskus aiemminkin mainitsemani neljännen makuuhuoneen tarve jyskyttää edelleen aika ajoin takaraivossa! Nimittäin tällä hetkellä työhuoneeseeni kuljetaan kuopuksen huoneen kautta ja tämä on kyllä toiminut näin oikein hyvin reilut kolme vuotta. Uskaltaisin kuitenkin väittää, että jossain iässä asia alkaa häiritä lasta… Puhumattakaan siitä, että tila yksinkertaisesti loppuu jossain vaiheessa työhuoneestani kesken.

Mutta palataanpas vielä otsikon aiheeseen, sillä olemme välillä makustelleet ajatuksella laajentaa kotiamme olohuoneen päädystä! Saa heittää arvauksia, kumpi tämän loistoidean keksi! :D Näen siellä niin selvästi meidän vanhempien makuuhuoneen! Sinne kuljettaisiin lasiovesta, jossa olisi ohuet mustat karmit ja vaakalistat. Makkarin päädyssä, sängyn molemmin puolin, olisi kaksi lattiasta lähtevää, kapeaa ja korkeaa ikkunaa, joista avautuu kaunis takapihamme metsämaisema. Toinen noista ikkunoista olisi vastapäätä huoneen lasiovea, jolloin näkymää voisi ihastella myös olohuoneen sohvalta käsin:

Mustan vitriinin avulla voi jo hieman kuvitella, miltä makuuhuoneen mustakarminen lasiovi sen paikalla näyttäisi ;)

Kun jollekin tällaiselle isommalle remontille ilmenee tarvetta, täytyy rahoituksen olla kunnossa. Näin isoja summia harvemmin makaa tilillä ”tyhjänpanttina”, mikä olisi toki se helpoin tie, mutta onneksi on vaihtoehtoja. Lainaa kannattaa tietysti hakea vain vakaasti harkiten ja ainoastaan silloin, kun sille todella on tarvetta. Mikäli tarvetta ilmenee, on Bigbank harkitsemisen arvoinen vaihtoehto. Bigbank tarjoaa tällä hetkellä lainaa projekteihin kiinteällä 7,9 % korolla ilman avausmaksua. Lisäksi he tarjoavat ilmaisen 60 päivän tyytyväisyystakuun – lainan voi siis palauttaa veloituksetta, mikäli suunnitelmat sattuisivat syystä tai toisesta muuttumaan.

Koronaviruksen aiheuttamien poikkeusolojen vuoksi kulutusluottojen koron enimmäismäärä rajattiin tilapäisesti kymmeneen prosenttiin. Bigbank linjasi vastuullisen luotonmyönnön nimissä, ettei nosta väliaikaisen lain aikana myönnettyjen lainojen korkoja sopimuskaudella. Omaan tilanteeseen tarvittavaa lainasummaa ja -aikaa voi kokeilla Bigbankin nettisivujen lainalaskurilla ja sovittaa näin lainan takaisinmaksu omaan talouteen sopivaksi. Remontin rahoittaminen vakuudettomalla kulutusluotolla on hyvä vaihtoehto, jos haluaa hajauttaa remontin kustannukset pienempiin eriin.

Mutta nyt minua kiinnostaisi ihan valtavasti kuulla, miltä teistä kuulostaa idea kotimme laajennuksesta? Ja onko täällä kenties muita, jotka ovat laajentaneet kotiaan ja millä tavoin?

/

Kesä oli niin lämmin ja aurinkoinen! Heinäkuun lopussa kävimme vielä päivittäin uimassa – takaraivossa ajatus, että ehkä tämä kerta on kesän viimeinen uintikerta. Esikoisen kanssa kahlasimme syvälle. Hän sukelteli uusilla snorklauslaitteillaan ja minä kelluin ilta-auringossa. Näkökentässä vain omat pinkit varpaankynnet, tyyni meri ja laskeva aurinko. Sanoin M:lle, että nyt nautitaan täysillä, jotta muistetaan nämä hetket sitten talvellakin! Olisin viihtynyt uimassa vaikka kuinka pitkään. Nämä ilta-auringon aikaansaamat sävyt oli jotain niin kaunista ettei sanat riitä:

Päiväsaikaankin tuo ranta on niin ihana, mutta kesäillan sävyissä on jotain ihan ainutlaatuista taikaa. Kuopus nautti rannalla myös ihan täydestä sydämestään! Vajosi siellä heti johonkin omaan rantaleikkikuplaansa ja itsekseen höpötellen olisi viihtynyt leikkiensä parissa ties kuinka pitkään! Hän on hieman viluisempi eikä niinkään välitä uimisesta, mutta toki kahlailee ja rakentelee hiekkalinnoja sitten uimisenkin edestä.

Vierailimme kesälomallamme myös Keuruulla, josta nämä seuraavat kuvat ovat. Hotelliltamme aukeni aivan upeat näkymät, joihin me emme ole täällä Pohjanmaan rannikolla tottuneet. Kaunis, monipuolinen ja niin ainutlaatuinen Suomi! ♥

Keuruullakin vierähti ilta uiden tai siellä lähinnä lapset uivat. Kuinka lämmintä olikaan vielä iltakahdeksalta! Ei sitä enää näin syyskuun sateilla meinaa muistaakaan.

Koska kesä oli suht pitkä ja lämmin, on tuntunut ihan mukavalta tämä siirtyminen syyskauteenkin. Toki lapsia harmittaa, kun täytyy ulos lähtiessä pukea enemmän päälle, sillä lippis ja crocsit -kombo on vain niin nopea ja helppo! Lämminverinen esikoinen vetelee usein vieläkin ulkona sisävaatteilla, jos vain silmä välttää, eli vähän väliä saa olla ovella tarkistelemassa, missä kamppeissa sitä ulos lähdetäänkään… Ja se pipo, oi elämä miten vaikeaa se onkaan pukea! Muutos lippiksestä pipoon on radikaali, siitä ei pääse mihinkään. Siirtymävaihe on myös pitkä…

Edessä häämöttävän joulun ansiosta nämä loppuvuoden kuukaudet eivät tunnu ankeilta, vaan päinvastoin! Joulu pelastaa tämän pimeimmän ajan, siitä ei ole epäilystäkään. Aina täytyy olla jotain, jota odottaa ja tässä vaiheessa se on aina joulu ♥.

Jokos siellä ollaan valmiita syksyyn?

/

Kaupallinen yhteistyö: vertaalainaa.fi

Asuntolainan ottaminen vuonna 2009 jännitti, sillä meillä ei ollut aiemmista lainoista mitään kokemusta. Muutimme vuokralta suoraan rakentamaamme omakotitaloon ja rakennusvuotta edeltäneenä vuonna olin vasta valmistunut PIRAMK:sta. Mies oli työelämässä ja olin toki itsekin (aloitin työt opiskeluiden ollessa vielä kesken), mutta työllisyystilanne oli tuolloin hyvin epävarma maailmanlaajuisesta finanssikriisistä johtuen. Alunperin suunnittelimmekin rivitalo-osakkeen ostamista. Ajattelimme, että silloin lainaa ei tarvitsisi heti kerralla ottaa niin paljoa. Asuisimme rivitalossa, remppaisimme sen mieleiseksemme ja myisimme sen parin vuoden päästä eteenpäin – mielellään voitolla.

Kovin varteenotettavia rivitalo-osakkeita ei tuona kevättalvena löytynyt, vaikka ahkerasti näytöissä kävimmekin. Alkoi tontin metsästys. Ratkaisevin alkuajatus oli se, että päätimme asettaa lainan kuukausilyhennyserän sellaiseksi, että emme olisi pulassa, jos toinen jäisi yllättäen työttömäksi. Maksoimme tuolloin rivitalokaksiostamme vuokraa 590 euroa – ei mikään ihan hirveän pieni summa sekään (ja nyt kymmenessä vuodessa tuo vuokra on noussut jo sata euroa)! Ottaen huomioon, että sitä ei makseta itselle, vaan tuota rahaa ei enää takaisin saa. Täytyisihän tuollaisesta vuokrastakin selvitä, oli sitten töissä tai työttömänä, joten eiköhän se lainanlyhennyskin hoituisi.

Asetimme lainanlyhennyserän hieman korkeammaksi kuin vuokramme oli ja sellaisena se on pysynyt nyt reilun 11 vuoden ajan. Mitään korkokattoa emme asuntolainallemme ottaneet, vaikka pankki sitä kovasti kauppasikin (heille hyvin tuottava tuote), vaan otimme riskin ja luotimme siihen, että korot pysyvät matalalla. Ja niin ovat pysyneetkin. Lainanlyhennyserän olemme pitäneet vakiona, mutta pari kertaa olemme keränneet säästöjämme kasaan ja lyhentäneet lainaa kerralla isomman erän.

Pidän tärkeänä sitä, että lainanlyhennyserä ei ole liian suuri, sillä laina-aika on helposti 15-20 vuotta ja elämästä pitää tuonakin aikana ehdottomasti voida nauttia! Kulut eivät saa vetää taloutta liian tiukille. Vanhempiemme sukupolvi on elänyt lainojen suhteen rankempaa aikaa korkojen ollessa hyvin korkealla, mutta meidän kohdallamme tilanne on eri ja voimme sen ansiosta toimia toisin.

Raha ei tuo onnea, mutta rahan puute aiheuttaa valtavasti stressiä. Ei ne suuret tulot. vaan pienet menot – tämän on varmasti jokainen kuullut ja itse allekirjoitan tuon täysin! Ja miten niitä menoja voi entisestään pienentää – yksi seikka on kilpailuttaa laina! Oli se sitten mikä tahansa laina, voi kilpailuttamalla saada kivan potin säästettyä esim. vuositasolla ja käyttää sitten ne säästetyt eurot vaikka siihen kuuluisaan ”pahan päivän varaan” tai johonkin mieluisaan säästökohteeseen. Asuntolainan perusteellinen kilpailuttaminen vaatii lähes aina asiointia pankissa, toisin kuin vakuudettomat kulutusluotot, jotka voi kilpailuttaa kätevästi kotoa käsin esimerkiksi kotimaisessa VertaaLainaa.fi -palvelussa.

En uskaltaisi elää sillä tavalla, että laittaisin kaikki säästöni lainanlyhennykseen. Kotoa opittua on se, että pahan päivän vara tulee olla! Jokaisen oma päätös on sitten se, kuinka suuri tuo pahan päivän vara on – mikä summa sitten kenellekin tuo mielenrauhaa! Se on tarkoitettu esimerkiksi sellaiseen, jos kotona yllättäen joku isompi asia menee rikki tai sattuu jokin isompi vahinko. Viime talvena meillä hajosi kuivausrumpu ja heti perään astianpesukone. Kuivausrumpu piti korvata uudella, mutta astianpesukoneeseen riitti korjaus. Useamman sadan euron yllättävä kuukausikustannus ei tuntunut arjessamme – kiitos pahan päivän varojen olemassaolon! Koska juhannuksena tuli täyteen 11 vuotta tässä kodissa asumisestamme, alkavat kodinkoneemme olla myös aika iäkkäitä. Nykyajan kodinkoneet eivät yleensä enää kestä vuosikymmeniä, joten tässä on hyvä varautua siihen, että niitä alkaa muitakin posahdella lähivuosina…

Huomaanko sitten jotain eroa siinä, maksanko kuukausittain vuokraa vai lyhennänkö asuntolainaa? Onko asuntovelallisena eläminen ollut erilaista kuin vuokralla eläminen? Mielestäni ei. Eroa ei juurikaan huomaa. Toki vuokralla asuminen on yleisesti ottaen ehkä huolettomampaa, mutta siitä puuttuu se motivaatiotekijä. Kun koko ajan näkee pankin omistaman osuuden talostamme pienenevän, kyllähän se motivoi lyhentämään lainaa entisestään!

Onko teillä kokemusta jonkin lainan kilpailuttamisesta?