/

Voi kuulkaas, viimeistä viedään! Ja tulipas tällainen täysin suunnittelematon viikon blogilomakin tähän kohtaan… Arki alkoi viime maanantaina jo siltä osin, että mies palasi töihin, kun taas minä jatkoin lomailua pojan kanssa. Meillä oli joka päivälle jotain mukavaa tekemistä; pääosin ystävien tapaamisia. Perjantain mies vietti kaveriporukalla Jyväskylän ralleissa ja meillä oli M:n kanssa niin touhukas päivä, että hän tokaisi jo viiden maissa katotaanko äiti vähän aikaa lastenohjelmia ja mennään sitten nukkumaan! Olimme olleet koko päivän ystävien kanssa meripuistossa, joten kyllähän se meri-ilma laittaa väsyttämään! Olimme kuitenkin sopineet toisten ystävien kanssa rantatreffit, joten suunnistimme vielä pariksi tunniksi rannalle. Oli tosi lämmin päivä ja kun kotoa lähdimme, oli täysin pilvistä, mutta matkalla aurinko alkoi taas paistamaan ja saimme nauttia ihan mahtavasta ilta-auringosta koko illan. Pienet nauttivat sydämensä kyllyydestä eivätkä olisi kahdeksaltakaan halunneet lähteä pois! ♥

Hassun varjoisen näköisen kuvan puhelimeni otti, vaikka aurinko paistoi eikä kellokaan ollut kuin seitsemän (kuvasta päätellen yö…). Poika on nyt nukkunut lähes joka yö reilut 12 tuntia, että varmaan aika touhua täynnä ovat kesäpäivämme olleet. Haluan järjestää hänelle mukavia lomamuistoja, joita on kiva yhdessä sitten talven mittaan muistella. Lomarytmi on vieläkin päällä ja se pitäisikin nyt suht pian kääntää arkirytmiksi, sillä päiväkotiarki alkaa tiistaina. Tänä aamuna perheemme miehet nukkuivat kymmeneen ja se ei kyllä tiistaina onnistu :D. Täytyy yrittää saada illalla aikaisemmin unen päästä kiinni, mutta se taitaa olla helpommin sanottu kuin tehty!

Eilen kävimme juhlistamassa pojan 12 vuotta täyttäviä serkkupoikia ja siellä saimme ex tempore -idean lähteä illaksi kesäteatteriin, sillä kuulimme, että viimeisiä näytöksiä viedään! Niinpä lähdimme synttärijuhlista kotiin vaatteita vaihtamaan, kun poika suunnisti serkkujensa kanssa fammon ja faffan kyydissä mökille. Parempaa säätä ei olisi kesäteatterissa voinut olla; aurinko lämmitti niin kivasti eikä Kahvila Sahan merimaisemissakaan moittimista ollut!

Kesäteatterista suuntasimme poikaa noutamaan ja siellä pieni olikin luomien lupsahdellessa jo todennut, että kohta mennään nukkumaan! Pakkasimme autoon hyvin väsyneen kolmevuotiaan ja juuri rantasaunasta tulleet 12-vuotiaat. Serkkupojat jäivät omaan kotipihaansa ja sekös pientä harmitti. Hän niin nauttii serkkujensa seurasta; ovat aina niin kilttejä ja huomaavaisia pientä kohtaan, että kukapa ei sellaisesta kohtelusta nauttisi! Automatkalla hoki väsyneenä, että haluaa äitin syliin ja kotona nukahtikin aivan samantien vähän ennen iltakymmentä. Mietin juuri, että en ikinä voisi elää lapsen kanssa ilman suht tarkkoja rytmejä, sillä niin paljon ne helpottavat elämää! Eikä lapsen tarvitse koskaan väsykiukkuilla, kun ruoka- ja uniajat pysyvät samoina. Nyt heinäkuussa rytmit ovat olleet meidän tapaamme enemmän tai vähemmän kesälomalla, mutta on tällainen huolettomuus näin kerran vuodessa ihan kivaakin! Jos ei muuta, niin maistuupa taas se arki himpun verran paremmalta! :)

Mutta, kuten alussa totesin: viimeistä viedään! Lomapäivää nimittäin! Mies sai juuri nurmikon leikattua (kasvoi melkoiseen lomapituuteen sekin) ja poika toi jo rantakassin jalkojeni juureen – seuraava ohjelmanumero on jo siis päätetty eli rannalle, ciao!

/

Heinäkuu lähestyy loppuaan ja ajattelin tehdä pienen yhteenvedon ja koota tähän muutamia tämän kesäkuukauden lemppareitani! Heinäkuu oli täysin erilainen kuin aiemmat, yleensä nimittäin tähän aikaan vuodesta on koettu helleaalto jos toinenkin… Itse en hellettä kaipaa, mutta aurinkoa olisi voinut näkyä enemmänkin. Mutta jos säät ovat mitä ovat eikä niihin vaikuttaakaan voi, täytyy hyvät puolet löytää muista asioista ja sehän on helppoa!

Heinäkuussa on herkuteltu tuoreilla marjoilla, oi että! Erityisesti minä ja poikani emme voi ohittaa marjakojuja ostamatta jotain… Yleisimmin mukaan tarttuu mansikoita, vadelmia ja herneitä – niitä mussutamme niin että napa paukkuu! Kirsikat minulta jää yleensä ostamatta, sillä en tykkää, kun sisällä on kivi eivätkä kirsikat suussani maistu juuri miltään. Joskus täytyy aina testiksi ostaa ja todeta juu ei, en maista mitään :D. Näinpä tuoreet marjat ja mansikkakakku pääsevät tälle listalleni!

Vuoden ympäri se päivän yksi kahvihetki on minulle erityinen, se katkaisee päivän aina kivalla tavalla ja siitä kupposesta nautitaan eikä sitä hörpätä ohimennen. Näin kesällä nämä hetket ovat erityisiä, sillä ne tulee usein nautittua ulkona joko taivasalla tai lasiterassilla!

Viimeisin lempparijuttuni tässä kuussa ovat nämä ihanat kengät, jotka ostin eilen Vaasasta (kiitos vinkistä Sinä!). Kenkäpari maksoi 15 euroa, mutta koska kahdellakympillä sai kaksi paria, ostin näiden suloisten vaaleanpunaisten lisäksi mustat. Eilen pojan kanssa puistoon lähtiessäni sujautin nämä kengät jalkaan ja ihana pieni herrasmieheni tokaisi Sulla on hienot kennät äiti! ♥

Heinäkuun kohokohtiin pääsee myös kesäloma ja sieltä ennen kaikkea oman perheen kanssa vietetty aika ja yhdessä tehdyt lomareissut. Tämän kuvan otin Kuopion kanavaristeilyltä; laiva oli juuri lähtenyt satamasta ja se pikkasen jänskätti niin, että täytyi ihan tuolia puristaa. Kuva tuo mieleen ihania lomamuistoja! ♥

Yksi heinäkuun lemppareitani oli uusi kello! Sain yhteydenoton Daniel Wellingtonilta ja valitsin uudeksi kellokseni tämän upean klassisen kaunottaren: Classic Petite Bondi*. Kellossa on valkoinen nahkaranneke ja kauniit, ruusukultaiset metalliyksityiskohdat. Pari muutakin kellovaihtoehtoa jäi vielä mieleeni pyörimään…

Sain ilahduttaa myös miestäni hänen heinäkuisena syntymäpäivänään! Juuri kun olimme nousseet synttäriaamiaispöydästä, toi lähetti paketin kotiovellemme. Ihan täydellinen ajoitus! Mies valitsi kellonsa toki itse, mutta jälkikäteen mua niin huvitti, sillä kellomme ovat hyvin samanlaiset; miehellä vain valkoiset kohdat mustina :D. Hänen valintansa oli upea Classic Sheffield*. Ja kyllä, olen testannut hänen kelloaan salaa omaankin ranteeseeni ja voipi olla, että sitä joku joskus lainaa…

Tässä vielä tällainen vertailukuva kelloistamme. Upeasti sopii ruusukulta mustankin kanssa!
Se, miksi oma käteni näyttää ehkä hieman omituisen vääntyneeltä johtuu siitä, että käytän oikeasti kelloa oikeassa kädessä, mutta koska oikeassa kädessä oli kamera, täytyi kello laittaa vasempaan ja se on minulle hieman luonnotonta :D.

Daniel Wellington tarjoaa blogini lukijoille – 15 % alennuksen kaikista tuotteistaan koodilla WHITE15. Koodi on voimassa 31.8.2017 saakka ja valikoimaa pääsette kurkkimaan täältä. Kannattaa pitää tämä mielessä, jos esim. kellohankinta on ajankohtainen!

Itse ostin vuosien tauon jälkeen viime kesänä uuden rannekellon. En raaskinut panostaa, vaan pihistin (eipä olisi taaskaan kannattanut…). Ihmettelin, kun siitä oli jo nyt patteri loppunut ja vaihdatin pari viikkoa sitten uuden. No eipä toimi edelleenkään, joten ei olisi voinut parempaan saumaan tämä uusi kello saapua!

Nyt ulos aurinkoon – suloista sunnuntaipäivää teillekin!

*Saatu blogin kautta.

/

Moi vaan tännekin! Täältä loman keskeltä istahdin tänään koneelle hetkeksi töitä tekemään ja ajattelinpas samalla tulla täällä blogissakin pyörähtämään. Olemme harrastaneet pientä kotimaan matkailua viime päivinä ja viikon sisällä olemme yöpyneet Oulussa, Tampereella, Jyväskylässä ja Kuopiossa, josta kotiuduimme eilen. Koko reissu oli aika lonkalta toteutettu eli yhtäkään yötä emme olleet etukäteen varanneet, sillä emme olleet suunnitelleet reittiäkään etukäteen. Aika tyyristä on kyllä lomailla kotimaassa, etenkin jos haluaa yöpyä hotellissa! Kallein yö oli Tampereella: lähes 200 euroa autopaikan kera.

Tampereella kävimme asiaankuuluvasti Särkänniemessä. Ostimme pojalle rannekkeen, mikä oli hyvä veto: näin hän pääsi samaan laitteeseen vaikka kuinka monta kertaa peräkkäin, jos joku oikein mieluinen löytyi. Saimme jonkin päähänpiston, että mennäänpäs porukalla Tukkijokeen; se on kiva laite, sinne voimme mennä kaikki yhdessä! Alkumatka sujui ihan iisisti ja selostimme M:lle kaikenmoista kyseisestä laitteesta. Pienen mäen jälkeen sanoin, että kohta tulee vähän isompi mäki, jolloin edestäni kuului En mää halua isoon mäkeen. Hmm… Tiedättekin varmasti, että se mäki ei ole mikään kovin pieni ja alas kun tulimme ja läpimäriksi kastuimme, pienin itki ja me isommat nauroimme. Tosin oma nauruni oli lähellä muuttua itkuksi, sillä en yhtään muistanut, että siinä oikeasti kastuu aivan täysin. Kuin saavista vettä kaataen! Reunoilla seuranneet ihmiset nauroivat – vahingonilo on paras ilo! Kirsikkana kakun päällä olimme halunneet oman vaunun, sillä olimme aikeissa ostaa meistä räpsäistyn kuvan lomamuistoksi. En yhtään muistanut, missä kohtaa kuva otetaan ja hyvä niin, tulipahan ainakin aitoja ilmeitä ja kyllä sille kuvalle onkin naurettu! Poikani katsoo kuvassa järkyttyneenä ja silmät lautasen kokoisina mäen alaosaan, itse nauraa kikatan hermostuneena ja mies ottaa takanani suht rennosti; ei ollut varmaan vielä hoksannut mitä tuleman pitää… Poika tuumaili jälkikäteen, että se mäki oli niin hurja! Uusinnasta ei kuitenkaan ollut puhetta…

Tampereelta oli aikomus suunnata Kuopioon, mutta matkalla päätimme jäädäkin yhdeksi yöksi Jyväskylään. Takapenkkiläinen tuntui nimittäin sen verran väsähtäneeltä, että parituntinen autossa riitti. Hänen ei tarvinnutkaan pitkään hereillä matkustaa, kun jo saavuimme Jyväskylään. Siellä nopeasti hotellin ravintolaan syömään ja sitten hotellihuoneen sängylle Haloo Helsingin Ruisrockin keikkaa seuraamaan. En olekaan tainnut kertoa, miten suuri Haloo Helsinki -fani pieni poikani on ♥. Lempparibiisi taitaa olla Hulluuden Highway ja sitä jammataan niiiiin rankasti!

Meillä oli tuuria, sillä koko lomamatkamme ajan paistoi aurinko! Pari sadekuuroa taisi tulla, yksi Särkänniemessä, mutta muuten paistoi ja lämmintä riitti. Halusin Kuopiossa jollekin pienelle risteilylle ja päätimmekin lähteä puolentoista tunnin kanavaristeilylle. Vinkkinä, että nämä liput saa usein hotellista edullisemmin kuin itse risteilyn järjestäjältä! Esim. meidän lippumme maksoivat 18 euroa/hlö (lapsi ilmainen), mutta hotellista ostettuna hinta oli 12 euroa/hlö. Laivasta näimme aivan upeita taloja ja vapaa-ajan asuntoja (toisessa kuvassa Kuopion tuomiokirkko eli ei liity risteilyyn):

Viimeinen kuva on otettu loman keskeltä: pieni väsynyt matkustaja ♥. Lapsi, joka yleensä aina haluaa kävellä itse, oli usein ihan ilomielin menossa rattaisiin :D. Oli kiva huomata, miten hyvin lapset oli hotelleissa huomioitu ja toki tämä on myös seikka, joka osaltamme vaikuttaa hotellivalintaankin. Iso plussa myös paikalla olevasta maskotista; eilen aamiaisella nähty Onni Orava kruunasi loman! Sitä piti jonkin matkaa seuratakin, vaikka tikkari oli jo saatu, heh!

Kuopio on kyllä niin ihana kesäkaupunki että! Myös Original Sokos Hotel Puijonsarvi osoittautui tosi kivaksi hotelliksi. Varasimme sieltä tilavan superior-luokan huoneen omalla saunalla, kyllä kelpasi ♥. Hotellin leikkitila oli poikamme mieleen ja erääseen leikkitilassa olleeseen peliin jäimme miehen kanssa ihan koukkuun…

Mutta nyt nuo mansikkalitrat jääkaapissa huutelevat sen verran voimakkaasti, että ei se auta kuin ryhtyä lättyjen paistoon! Mukavia kesäpäiviä teillekin! :)