/

 

Ihanat te! Niin ihania viestejä jätitte eiliseen, kiitos kovasti. Kuten joku teistäkin kirjoitti, jo se auttaa hieman, kun ongelmasta puhuu ääneen (tai kirjoittaa tänne :D). Viime yö oli vähän parempi, herätyksiä 3-4. Koska en muista tarkkaan, jo se kertoo, että onnistuin käymään syvässä unessa jossain kohtaa. Ihan erilainen olo tänään, jo kahden tunnin yhtäjaksoisen ja sikeän unen jälkeen olo on pirteämpi.

023

Arvatkaas mikä toinen kiva juttu tapahtui tänään? Lähdimme vauvan kanssa päivällä vaunulenkille, tämän pienen Instagramiin tallentamani silitystuokion jälkeen. Puin vauvan kuin pienen Michelin-ukon: vielä reiluhkoon talvihaalariin, jalkaan lämpimät töppöset ja käteen tumput. Kypärälakki ja paksu pipo. En ole varma, oliko talvivarusteilla vaikutusta, mutta nukkui vaunuissa yhteensä 1h 15min (tuosta tunnin seisovissa vaunuissa)! Kävin muutamaan otteeseen kurkistamassa ikkunasta, että ihanko oikeasti… Hyörin täällä aivan ihmeissäni, oli hassua olla keskellä päivää ihan vain yksin, tehdä mitä huvittaa! Vaikka tuo ei toistuisikaan, muistan tämän päivän ja tuon hetken kyllä pitkään :).
Ja miten hyvältä tuntui, kun vauvakin näytti päiväuniensa jälkeen niin onnelliselta ja levänneeltä! Vaikka hän nukkuukin päivisin yleensä vain pieniä tuokioita, on hän niidenkin jälkeen hyväntuulinen. Nyt kuitenkin olemuksessa oli erilaista levollisuutta, joka toi kyllä itsellenikin niin hyvän mielen.

cats

Jännityksellä tässä odottelin, käykö iltavaunuilun kanssa samoin, mutta ei: tavoilleen uskollisena heräsi 35 minuutin unien jälkeen, vaikka päällä oli samat talvivarusteet, heh.

Kurkkukipuni on lähes kokonaan poissa ja perjantai-ilta käsillä. Takkapuut odottavat sytyttämistä, kynttilät jo palavat. Popcornit ja Pommac-pullo kaapissa, illan Vain elämää -jaksossa Elastisen päivä. Voisi olla huonomminkin, paljon paljon huonomminkin! Ihanaa viikonloppua blogimaailman ystävät! Olen todella onnellinen, että juuri te olette löytäneet tienne mun blogiin!

cats

EDIT: Voi apua minkä jättiyllärin bongasin juuri täältä! Blogini on päässyt jo top vitoseen, W-A-U! Jos koet blogini inspiroivana, voit antaa sille äänesi täällä kategoriassa inspiroivin sisustusblogi. Äänestysaikaa on sunnuntaihin saakka!

 

/

 

Vuorokauteni rauhallisin hetki, oman ajan hetki. Mietin pitkään sormet näppäimillä, miten tämän postauksen aloitan; mitä kirjoitan? Ja ennen kaikkea mistä aiheesta kirjoitan?

2144ebb1d32a49b6adf8c7f1d742a5c1

Elämässä pinnalla on nyt koko ajan vauva, nyt on käsillä hieman haasteellisempi vaihe, kausi tai miksi sitä nyt haluaakaan kutsua. Jännitän tästä aiheesta kirjoittamista kahdestakin eri syystä. Ensinnäkin siksi, että tiedän usean siellä odottavan sisustusjuttuja ja se aiheuttaa mulle tarpeetonta stressiä. Ei ole aikaa eikä energiaa juuri nyt sisustella, ehkä sen aika koittaa myöhemmin. Ainakin toivon niin, sillä se on itsellenikin mieluisaa puuhaa: valokuvata, sisustella ja blogata siitä. Toiseksi jännitän siksi, että pelkään antavani jotenkin negatiivisen kuvan äitiydestä. Sillä sitähän se ei missään nimessä ole. Tuo pieni lapsi on aivan koko mun maailma. Tässä kielessä ei ole edes tarpeeksi vahvoja sanoja, joilla tätä rakkauden tunnetta kuvailisi. Äitin rakas ja äitin kallein aarre tuntuvat aivan liian laimeilta. Joskus häntä katsoessani tunnen aivan pakahtuvani ja tekisi mieli haukata pieni palanen, ihan pieni maistiainen vain, vaikka poskesta. Nuuhkia oman pienen ihanaa tuoksua ja silittää hiuksia, kuiskutella aivan hiljaa korvaan, ihan vain siksi, koska hän niin pitää siitä.

a636769edab268aeba3d2f923de2e711

Toivon, että olen tuonut esiin myös äitiyden tuollaisia hetkiä, sillä sitähän tämä enimmäkseen kuitenkin on. Totta puhuakseni aina, eihän se koskaan mihinkään katoa. Mutta haluan kertoa myös haasteellisemmista hetkistä silloin, kun siltä tuntuu. Ja realistisesti. Tällä tavoin tästä saa parhaan vertaistuen: en ole yksin, monilla muilla on samanlaista tai on ainakin joku, joka tietää, mitä käyn läpi. Olen usein ilahtunut suunnattomasti, kun olen saanut kiitosta tuonkaltaisista jutuistani – antanut vertaistukea (ehkä tietämättäni) myös muille. Useat kommenttinne jäävätkin mieleeni pitkiksi ajoiksi ja niistä saa hyviä vinkkejä sekä tsemppiä!

e32ccf75932b8a0844d016d14a6726bd

Pohdinnat tänään juontavat juurensa huonoista öistä, joita on nyt takana 2,5 viikkoa. Kaksi hyvää yötä kahdella herätyksellä oli tuossa välissä viikko sitten, mutta sitten palasimme torkkumisöihin. Täällä ei siis nukuta öisin eikä päivisin… Muistelin tänään, että kiinteiden aloitus voi vaikuttaa yöuniin myös huonolla tavalla. Aloitimme kiinteät viime lauantaina varovaisesti, ehkä tämä johtuu siitä tai jostain muusta. Hampaat taitavat tehdä tuloaan taas, varmasti sekin vaikuttaa. Kunpa tietäisi varmaksi, niin osaisi auttaa.

Viime yö oli aika tuskainen, liikuin täällä yöllä kurkkukivussani kuin hitaasti käyvä kone. Vauva nukahti klo 21.15. Heräsi itkien klo 21.45 nukahtaen lopulta kymmeneltä. Itse nukahdin yhdeltätoista ja yöherätykset olivat seuraavat: klo 00.00, 01.00, 02.00, 3.30, 4.30, 06.00, 07.00 ja yhdeksältä heräsimme uuteen päivään. Vauva haluaisi nukkua koko yön rinta suussa (joku poikavauvojen juttu?), muuten heräilee jatkuvasti ja nukkuu muutenkin levottomasti. Ensimmäistä kertaa yöllä muodostui ongelmaksi oma nukahtamiseni, taisin olla valveilla lähes koko yön, vain silmiä lepuuttelin. Äitini oli täällä päivällä auttelemassa, oli parikin tilaisuutta nukkua päiväunet, mutta ei unta, ei millään!

9166b8764f86783e867052815b00f542

Jos tällaiset yöt tuntuvat vielä jatkuvan, tulee lempeä unikoulu ajankohtaiseksi. Ei kuitenkaan vielä, sillä on olemassa mahdollisuus, että nämä viimeisimmät uniongelmat johtuvatkin kiinteiden aloituksesta. Mielessäni on pyörinyt raskausaikana saamani viisas vinkki, jota onneksi ahkerasti toteutin: nuku aina kuin vain suinkin mahdollista! Vinkki lähtee täältä jakoon kaikille odottajille!

Palaamisiin! Toivotaan ensi yöstä rauhallisempaa – sekä minä että vauva olisimme molemmat sen tarpeessa. Tämä blogi on kyllä kätevä ja toimii mulle oivana henkireikänä; heti helpotti, kun sai kirjoittaa ajatuksia ylös! Kiitos sulle, että luit! :)

(Kuvat lainattu Ikea Livet Hemma. Photographer Ragnar Ómarsson.)

 

/

 

Karmaiseva herätys aamulla: pesäpallon kokoinen kaktus kurkussa. Vauva pirteänä vieressä, itseäni olisi hieman vielä nukuttanut… Ajattelin ensimmäistä kertaa ikinä, että nukun aamupäivällä, kun vauvakin torkahtaa. Aamupäiväunet kun ovat hänen pisimmät päiväunensa. Ei muuta kuin ylös, vaipanvaihtoon ja aamupalalle, kissoille murkinaa ja vauvalle aamupuuro! (Kyllä, kiinteät ovat kehissä, mutta tästä lisää jonain toisena päivänä!) Leikkimistä ja touhuamista, kunnes vauva alkaa näyttää ja kuulostaa väsähtäneeltä. Oih, vihdoin se hetki, minäkin taidan vähän ummistaa silmiäni, kerrankin päiväsaikaan. Vauva torkahtaa 20 minuutiksi (yleensä aamupäiväunet ovat noin 40-minuuttisia), osan tuosta ajasta syö. Tarvitseeko sanoakaan: itse en ehtinyt kuin uneksia unesta :).

Uusi suunnitelma päivälle: kaupunkiin erästä vauvakaverilla nähtyä lelua metsästämään ja sehän löytyi kuin löytyikin BR-Lelusta! Kyseessä on Fisher Pricen kaukosäädin, tuntuu kovin mieluisalta. Kaupungilla kävimme myöskin moikkaamassa mummua ja päivän vaunulenkki sijoittui keskustan kaduille. Kaunis aurinkoinen syyspäivä: oikein omiaan katsella kotikaupunkiaan hieman erilaisin silmin. Kokkolan viehättävässä pikkukeskustassa on paljon kauniita rakennuksia! Vauvan nukahdettua alkoi tehdä mieli jotain lämmintä juomaa, joten erään kahvilan kohdalla piipahdinkin sisälle lämpimään tunnelmaan. Join kaikessa rauhassa kaakaon ja herkuttelin daim-valkosuklaajuustokakun palasen. Viimeisillä lusikallisilla vauvakin heräsi katselemaan kahvilan menoa.

Kuvakansiot1

Kahvilasta kotiin kissojen seuraan! Nyt täältä sohvannurkasta torkkupeiton alta näppäilen, mies lähti vauvan kanssa päivän toiselle vaunulenkille. Jotain vinkkejä tämän kurkkukaktuksen nopeaan selättämiseen? Tuota luonnon omaa antibioottia hunajaa on tullut silloin tällöin teelusikallisia nautittua. Toivottavasti jäisi tähän eikä tulisi mitään ihmeempää flunssaa, varsinkaan vauvalle! Yhdessä ohjelmassa sanottiin, että väsymys näkyy monin tavoin, myöskin vastustuskyvyn heikentymisenä. Varmasti tähän sairastumiseen onkin osasyyllinen viime viikkojen olemattomat yöunet. Päivä kerrallaan eteenpäin ja tänään saunan jälkeen ajoissa yöunille! Eivätkö olekin ihania näin syksyisin tällaiset tunnelmalliset koti-illat saunan ja takkatulen kera? Niistä ei saa tarpeekseen! Niin ja mieltä piristää melkoisesti myöskin eräs miniloma, jonka tänään varasin, oi oi! Vaihtoehtoina kyseiselle ajankohdalle olivat kahden hengen perushuone yökerhon yläpuolelta tai sitten saunallinen ja poreammeellinen sviitti rauhalliselta puolelta. Jaa-a, kummankohan tämä äippä valitsi :D.