Toivoitte postausta meidän arjesta, joten sellaista tänään! Ihan mitään Päivä meidän kanssa -postausta en ole vielä saanut aikaiseksi toteuttaa (niiden toteuttaminen kun on niin aikaavievää = koko päivä kamera kaulassa yms. ja aikani on edelleen niiiin kortilla…), mutta eiköhän senkin aika vielä jonain päivänä koita. Tiedän nimittäin itsekin, että niitä on tosi mukava muiden blogeista lukea! Olen kuitenkin aina silloin tällöin jakanut ajankohtaisia paloja arjestamme ja tässä tulee nyt taas yksi sellainen ja ainahan voitte kysyä mitä ikinä mielessä pyöriikään!

Poikamme unet kiinnostavat, voi kunpa hän itse tietäisi, miten usein multa hänen unistaan kysytäänkään :D. Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että yöunille meno on aikaistunut. Eilen hän esimerkiksi nukahti yhdeksältä. Erikoista ja viime viikoista poikkeavaa on myöskin se, että kun hän on parina viime päivänä yöunille nukahtanut, hän ei ole herännyt kymmenen tai kahdenkymmenenkään minuutin kuluttua, vaan nukkunut levollisesti ainakin pari tuntia. Usein viime aikoina iltamme ovat nimittäin olleet sellaisia, että olen saanut ravata hänen luonaan ainakin pari kertaa ennen kuin olen itse käynyt nukkumaan. Miehen rauhoittelu/nukutusyritykset eivät tehoa, vain äiti tuntuu kelpaavan. Nukahtaa edelleen enimmäkseen rinnalle, mutta myös ilman, jos vain maha on täynnä. Silloinkin kuitenkin vaatii, että makoilen vieressä. Silityksellekään ei missään nimessä sanota ei; kelpaa sekä hiusten että selän silitys :D.

Kirjoitinkin aiemmin, että meillä se 6-7 viikon yöherätysputki tuossa viiden ikäkuukauden tienoilla johtui suurimmaksi osaksi ensimmäisestä hampaasta. Heti kun se puhkesi, yöt rauhoittuivat. Tosin vain viikoksi, kunnes pukkasi jo kaveria viereen… Toinen hammas tuli hieman helpommin: heräiltiin 4-7 kertaa yössä vain viikon verran. Nyt ikenet pullottavat yläetuhampaiden kohdalta, joten univelkoja luvassa taas pian? Näiden vuoksi emme ole toteuttaneet vielä mitään unikouluja ja muutenkin vauvalla on ikää vasta puoli vuotta (sitä ennenhän ei mitään unikouluja edes suositella). Ajattelimme, että hampaiden vuoksi unikoulut menisivät ikään kuin hukkaan… Tuloaan tekevät hampaat aiheuttavat ikeniin makuuasennossa voimakkaimmin painetta, jonka vuoksi kipuilevat ja kutiavat vaihtelevasti juuri öisin. Ainoastaan rinnan imeminen tuntuu siihen auttavan. Olen oppinut nukkumaan (tai ainakin torkkumaan) tuossa samalla ja se kyllä helpottaa itseäni jaksamaan. Lääkettä emme halua antaa muuten kuin täysin satunnaisesti ja silloin, kun vauva vaikuttaa oikeasti kipeältä. Että sellainen päivä ja yö kerrallaan -taktiikka täällä tällä hetkellä!

Vauva nukkuu perusyönään 11 tuntia, joskus saattaa nukkua 12 (viime yönä porskutti 13). Kun hampaat eivät vaivanneet, heräsi yöllä syömään kaksi kertaa. Tätä tutkailin siis silloin, kun hammas nro 1 oli puhjennut aina siihen saakka, kunnes hammas nro 2 alkoi ilmoitella puhkeamisestaan. Huomasin, että noista kahdesta yösyötöstä oikeastaan vain toisella taisi oikeasti olla nälkä; toinen syöttö oli vain unimaidon siemaisu ja tutittelua. Itseäni ei haittaisi yksi yöherätys, pääsisimmepä pian edes siihen! Nimittäin olen päättänyt, että sitten jos/kun unikoulu tulee ajankohtaiseksi, lopetan siihen myös yöimetykset. Silloin täytyy sitten olla varma, että vauvalla ei ole öisin nälkä, joten ihan vielä en senkään vuoksi tuota halua toteuttaa. Tosin virallinen kantahan asiaan on se, että yli puolen vuoden ikäisellä vauvalla ei enää öisin ole nälkä eikä häntä tarvitsisi enää öisin syöttää. Itse kuitenkin ajattelen, että jos nukkuu 11 tuntia, voi kerran aamuyöstä olla vielä nälkä? Mutta sitten kun hampaat eivät enää vaivaa (puhutaankohan kouluiästä? :P) ja puuromäärät ovat suurempia, uskallamme ehkä ottaa lempeän unikoulun ohjelmistoomme. Sitten tuhti puurotankkaus illalla, imetys ja nukkumaan! Aamulla sitten taas imetystä ja puuroa ja oi niin levänneenä uuteen päivään! Noinhan se alkaa sitten sujua eikö totta? :)

Ja sitten päiväunet. Päiväunet, päiväunet, päiväunet! Jep, 35 minuuttia, vaikka tekisin mitä! Nyt olen kutistanut vauvan kolmet päikkärit kaksiin ja siten saanut ensimmäisille päiväunille pituutta tunnin! Tosin ei sekään aina mikään automaatio ole, poikkeuksia todellakin löytyy… Nuo päivän ensimmäiset päikkärit vauva on tottunut nyt nukkumaan sisällä, mutta toiset päikkärit nukutaan ulkona rattaissa lämpöpussin uumenissa. Niissä unissa se 35 minuuttia on todellakin sääntö eikä poikkeus. Siinäkin olen kokeillut pariakin kikkaa: piiiitkää lenkkiä, juuei. Herää sen 35 minuutin jälkeen, sama missä vaiheessa lenkki on ja sitten saakin juosta kotiin ennen kuin pääsee kaaaamee huuto! Joten itseämme ajatellen olemme miehen kanssa päätyneet siihen, että lyhyt lenkki (kun vauva nukahtaa, kurvaamme tuhattajasataa kotipihaan) ja vauva nukkuu seisovissa vaunuissa. Näin saamme edes sen pienen hetken omaa aikaamme, jos siis emme välttämättä tahdo itsekin silloin ulkoilla!

Oma aikani on siis viime kuukausina ollut erittäin vähissä. Koska vauva on nukkunut huonosti öisin, en jaksa nousta aamulla aikaisin omaa aikaani viettämään, vaan hyvällä omatunnolla minäkin nukun. Päivisin omaa aikaa ei juurikaan ole, sillä hän ei ole päivänukkuja, vaan -torkkuja. Iltaisin hän saattaa kukkua klo 23 saakka, jolloin joskus minäkin väsähdän ennen häntä. Tuollaisia kukkumisiltoja ei ole viime aikoina ollut kuin täysin satunnaisesti, joten nyt iltamme taitavat muistuttaa muidenkin lapsiperheiden iltoja. Kerron näistä tosiaan siksi, kun kysyitte; on varmasti mielenkiintoista lukea, miten muilla! Kertokaahan tekin ihmeessä omia tarinoitanne, luen (ja varmasti te luette muiltakin) niitä suurella mielenkiinnolla!

Mutta sen mä sanon, että vaikka kuinka raskas ja pitkä päivä olisi ollut ja vauva vihdoin parin tunnin nukutusmaratonin jälkeen yöunille nukahtanut, kun palaan olohuoneeseen ja näen sen yksinäisen, sohvapöydälle unohtuneen minisukan edessäni, meinaa itku päästä. Ikävästä! <3 <3 <3