Mietin, miten aika on voinut mennä näin äkkiä? Poikamme on jo kymmenen kuukauden ikäinen ja yksivuotissynttärit lähestyvät huimaa vauhtia! Ei se tämän kymmenen kuukauden aikana ole aina siltä tuntunut, että aika rientää, mutta näin jälkikäteen tarkasteltuna se on ollut yksi hujaus!

Mietin, miten hyvä huumorintaju tuolla pienellä on. Tosin silloin, jos oikein yrittää olla hauska, ei ilmoille raikaakaan ne makeimmat naurut – ne syntyvät vahinkotilanteista niin, että itsekin yllättyy sitä ihanaa kikatusta.

Mietin, olikohan hänellä vauvarokko 2-3 viikkoa sitten. Mitään muita oireita hänellä ei ollut kuin kolmen päivän suht korkea kuume. Yleensä vauvarokossa kuumeen laskettua ilmaantuvat näppylät; pojalle ei niitä tullut, mutta kuulemma kaikki eivät reagoikaan siihen mitenkään voimakkain iho-oirein. On nuo pienet kyllä niin reippaita, vaikka kuumetta oli yli 39 astetta eikä olo sen vuoksi varmastikaan kaksinen. Kuume ei juurikaan tahtia hidastanut! ♥ Onko teidän pienet sairastaneet vauvarokon? Millaisia oireet olivat?

017

Mietin myöskin vesirokkoa, joka tuli mieleeni tuosta vauvarokosta. Siihen liittyvä keskustelu tuntuu nyt taas olevan pinnalla; ottaako rokote sitä vastaan vai ei? Näin äkkiseltään ajateltuna en kyllä varta vasten lähtisi sitä tuttavaperheen luota pojalleni ainakaan metsästämään… Luin tämän artikkelin Ylen sivuilta ja jäin miettimään tuota asiaa. Se alkaa olla meilläkin kohta ajankohtainen pohdinta-aihe, sillä ensimmäinen rokoteannos vesirokkoa vastaan annetaan vuoden iässä (toinen kuuden vuoden). Oletteko te pohtineet asiaa; aiotteko ottaa vesirokkorokotteen?

Mietin, missä iässä lapset keskimäärin alkavat nukkumaan vain yksiä päiväunia… Täällä on päiväohjelmassa kahdet päiväunet ja tällä hetkellä tuntuvat sopivan pojalle vallan hyvin.

Mietin, miten tyytyväinen olen Stokken Steps-syöttötuoliimme (saatu aikoinaan blogiyhteistyöstä). Kerrassaan aivan ihana ja niin pitkäikäinen! Tuoli on myös helppo pitää puhtaana, kun taas vastaavaa en ole kuullut puisista syöttötuoleista.

053

Mietin, kuinka nopeasti hän oppiikaan uusia asioita ja temppuja. Käsipäivää oppi pari kuukautta sitten tuosta noin vain papan pari kertaa näyttäessä mallia ja high fivekin on hujautettu ilmoille jo kuukauden verran. Kova halu on puhua ja tapaileekin tavuja ja sanoja tämän tästä. On kova halimaan, pussaamaan ja aijailemaan. Otteet eivät ole mitenkään äärimmäisen helliä, mutta poikamaisia, tiedättehän :). Hänestä tuntuu kuoriutuvan vähän väliä uusia puolia eikä uskoisi, että tuo pieni on se sama, joka synnärillä tuhisi pienessä sängyssään. Hän ei edes näytä enää samalta! Parin ensimmäisen kuukauden jälkeen ulkonäkö muuttui huomattavasti.

021

Mietin, millainen projekti mulla vielä tämän jalan kanssa edessä onkaan… Pohjeluun murtumasta on jo 1,5 vuotta, mutta pari viikkoa sitten nilkka alkoi kipuilla ja vihloa vimmatusti. Varasin heti ajan erikoislääkärille, jonka vastaanotolla kävin eilen. Röntgenkuvat eivät paljastaneet mitään ongelmakohtaa, mutta käteen nilkka tuntuu erilaiselta kuin terve nilkka; on selvästi löysempi. Seuraavaksi jalasta otetaan magneettikuva, joskos se paljastaisi, mistä kipu johtuu. Jos sieltä jotain löytyy, on edessä todennäköisesti tähystysleikkaus. Jännitän magneettitutkimusta jo nyt ja mietin, joudunko sinne putkiloon päätäni myöten… Ahtaanpaikankammoisen hir-vi-tys! Osassa pohjeluun murtumatapauksia voi tosiaan kuulemma käydä näin, että ajan myötä nilkkaan tulee vaurioita – riippuu täysin murtumakohdasta.

Mietin, minkähänlainen lasten neuvolajärjestelmä ulkomailla on. Tämä meidän on aivan loistava! Kävimme pojan kanssa viime viikolla kymmenkuukautisneuvolassa. Tuoreet mitat olivat 9570 g ja 75,5 cm. Millaisia mittoja teillä? :)

030

Mietin, että tuleva kesä on varmasti aivan ihana, kun poika on jo pieni taapero. Niin erilaista viime vuoden kesään verrattuna; toki sekin oli ihanaa aikaa, mutta kuitenkin niin erilaista ihan pienen vauvan kanssa. Odotan innolla yhteisiä pyörälenkkejä, istuimen ja kypärän voisi oikeastaan ostaa jo.

Mietin, että tänään meillä taitaa olla saunailta ja nyt taidan käydä haukkaamassa jotain välipalaa. Tuumailevaa tiistaita teillekin!

 

 

Moi! Onko täällä ketään? Kaikki taitavat olla ulkona upeassa auringossa ja niin pitääkin! Sinne mekin suuntaamme heti, kun vauveli herää ensimmäisiltä päiväuniltaan ja on syönyt lounaansa. Lähdemme puistoilemaan, hän on kiikuista ja keinumisesta nyt niin innoissaan. Huomasin tuossa äsken, että kohta täytyy vaihtaa tuo poitsuun liittyvä tunniste; se kun on vielä vauva. Mutta ei hän kohta enää vauva ole, vaikka osittain minulle aina sellainen onkin :). Eilen halailutuokiossa sanoinkin hänelle, että äitille sinä tulet aina olemaan ihan pieni poika. Miehelle sanoin tippa silmäkulmassa, että miten voimme päästää hänet joskus muuttamaan pois kotoa. Mies järkevänä tuumasi, että ehkä se mieli vielä muuttuu…
Tiesittekö muuten, että ihmisiä ohjaa joku näistä kolmesta: järki, tunteet tai toiminta. Nuo on jokaisella, mutta eri järjestyksessä. Minulla ensimmäisenä on tunteet, sitten vasta järki ja toiminta. Tosin kahden viimeisen järjestystä en ole saanut pääteltyä… Miehellä ensimmäisenä on järki, ihan selvästi. Tunneihmisen puolisona se on hyvä asia, sillä kaksi tunneihmistä yhdessä on aika kaaosta. Varmaan aika yleistä, että miehillä järki on ensimmäisenä ja naisilla taas tunteet. En tunne montaakaan naista, jolla järki tulee ensimmäisenä. Jokusen tiedän ja jotenkin heistä tulee hieman kylmä vaikutelma, kun taas vastaavista miehistä ei. Hassua. Mikä tuo järjestys sinulla on?

koll

Viime päivien Instagram-otoksia. Kuvat syntyivät ensin, sitten tämä teksti tänne väleihin eikä tämä liitykään kuviin juuri mitenkään :D. Tunneihmisen piirre tuokin?

da

Olimme eilen niillä syntymäpäivillä, oli niin mukavaa nähdä tuon puolen sukulaisia pitkästä aikaa! Meidän M jaksoi istua kolme tuntia niin kiltisti, että äitiä vähän itkettää. Ei yhtäkään itkua eikä kitinää, vaikka ei juuri leluja tai aktiviteetteja tarjolla ollut. Katseli ihmisiä, kuunteli ihanaa laulua ja säestystä, hymyili, kikatteli ja nosteli kättä salin perälle mukavalle tätille. Terkkuja vaan! Sitten lähtiessämme aulassa yhteiskuvien oton jälkeen energia purkautui valtavana hihkumisena ja kiljumisena :D. Autoon sammahti lähes samantien.

Tämä kevät on kyllä niin ihanaa aikaa että! Päivät on niin aurinkoisia ja valoisia, illallakin riittää vielä päivänvaloa, mutta myöhempään voi kuitenkin vielä tunnelmoida. Meillä palaa iltaisin vielä kynttilät ja eilen nautiskelimme takkatulestakin pienen tauon jälkeen.

kol

Vielä loppuun näitä sydänkäpysiäni. Vanhempi kisu kiertää poitsun ja ennakoi tilanteita; vanhuus on tuonut mukanaan viisautta. Tämä nuorempi rämäpääkatti sen sijaan käy useita kertoja päivässä ”silitettävänä”. Tietää kyllä selvästi, että otteet on välillä aika kovia, mutta menee silti hellyyttä jakamaan ja saamaan. Usein nuolaisee pojan poskea, kaulaa tai niskaa; näkisittepä pojan nautinnollisen ilmeen tuolloin! Ihan rauhassa paikoillaan ja lähes jähmettyy karheaakin karheamman kielen voimasta.

koo

Vasemmalla alhaalla ihana arjen hetki. Vauva oli rinnalla, kun kisu hiipi viereen kehräten. Puski poskeaan vauvan takaraivoa vasten, joka havahtui ja ojensi kätensä kissaa kohti. Onneksi oli puhelin vieressä, jotta sain tuon hetken ikuistettua. Itseäni tuo kuva liikuttaa kovasti; kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Sissy-kisu on M:lle niin ihana ystävä ♥. Olen niin onnellinen ja kiitollinen siitä, miten kissat ovat poikaan suhtautuneet. Ei mitään protestointia eikä mitään. Ovat kuin M olisi aina ollut meillä, mikä huojentaa oloani valtavasti. Näillä fiiliksillä sunnuntain viettoon ja sitten pikkuhiljaa aloittamaan uutta viikkoa, joka varmasti tuo mukanaan yhtä ihania arjen hetkiä ♥.

 

 

Aika hyvin ehdin tulla sinuiksi tämän uuden koneeni kanssa jo eilisen illan aikana. Hieman uudenlaiset pikanäppäimet on jo hanskassa ja tutut ohjelmat löytyvät jo uudenkin koneen uumenista. Ainoa, mitä kaipaan, on delete! Siis sellainen delete, joka pyyhkii kirjaimet edestäpäin eikä sellainen, kuin tässä noilla parilla näppäinyhdistelmällä syntyy (pyyhkii taaksepäin sanan kerrallaan). Nooh, tottumiskysymys tuo kai vaan on. Olen vain niin ahkerasti käyttänyt deleteä, että jatkuvasti on sormi tuossa käynnistysnapilla, jossa on tottunut deleten olevan…

Olen tähän asti käyttänyt ilmaista Photoscapea kuvien nopeaan käsittelyyn ja tuon samaisen ohjelman latasin illalla Macillekin. Hieman järkytyin, miten erilainen se aluksi näytti olevan. Ja onhan se edelleen, mutta kyllä sillä jo perustoiminnot sujuu. Ilokseni huomasin kuitenkin, että se on myös huomattavasti laajempi ominaisuuksiltaan kuin Windowsin Photoscape! Vaikka mitä hauskoja lisäominaisuuksia kuvien käsittelyyn! Olen nimittäin välillä pohtinut, pitäisikö hankkia niin monen ylistämä Lightroom, mutta tässä elämänvaiheessa en kyllä millään ehdi siihen syventymään (välillä tuntuu jo aivan ihmeeltä tämän bloginkin päivittyminen :D), joten ehkä se menisi ainakin toistaiseksi kohdallani hieman hukkaan. Niinpä tämä uudenlainen Photoscape sopii minulle tällä hetkellä vallan mainiosti.

batch1525735_10152748909402642_6599552007225012317_n

batch_1525735_10152748909402642_6599552007225012317_n

Täällä on aivan upean aurinkoinen ilma ja heti kun vauva herää ensimmäisiltä päiväuniltaan, suuntaamme kaupungille uusien matkarattaiden kera! Olen niistä niin innoissani, että toinen joutuu varmaan pepun puuduksiin niissä istumaan… Poitsu herää uuteen päivään jo puoli kahdeksalta nykyisin; väsähtänyt äiti kiittää, että silloin on jo valoisaa… Ensimmäisten unien ajankohta on sitten puoli yhdentoista – yhdentoista aikoihin ja unet kestävät 90 minuuttia. Olen kuulkaas melkoisen onnessani tuosta! Enää meillä ei rinnalle nukahdella, muulloin kuin öisin, mutta ei nyt puhuta siitä… Toiset päiväunet hän nukkuu neljän – viiden aikoihin ja niiden pituus vaihtelee puolesta tunnista tuntiin.

Niin komeasti paistelee, että täytyy jotenkin huijata arskat poitsun nenälle. Käytetäänkö teillä aurinkolaseja ihan muina miehinä/naisina? Nyt tuntuu olevan sellainen vaihe, että kaikki, mikä on päässä, otetaan pois. Pipo saa onneksi ulkona olla päässä, mutta saapa nähdä, miten käy arskojen. Sisällä niitä ei todellakaan pidetä, mutta ei kai se ole tarkoituskaan :D.

batch1960114_10152301485447642_1868854511_n

Mitäs teille muuta tänä kauniina kevättalven päivänä?