Aivan hir-ve-ä tauti! Ei todellakaan voida puhua mistään kevätflunssasta, ei samana vuonnakaan! Perjantai-lauantai-sunnuntai lähes kokonaan hämärän peitossa. Muistan vain miettineeni, onko tänään jo tämän taudin pahin päivä vai ei kai se ole vasta huomenna. Vaikka tauti oli mulla rajumpana kuin miehellä, selätin sen lyhyemmässä ajassa ja uskon syynä olleen sen, että maltoin levätä täysin kaksi kokonaista päivää vanhempieni huolehtiessa pojastamme. Nuo miehet kun ei oikein malta sairastaa, ehkä tiedättekin… Sitten tauti pitkittyy ja pitkittyy ja sen jälkeen vaarana on kaikki kamalat jälkitauditkin! Nyt olemme miehen kanssa kuitenkin jo voiton puolella, mutta voi että kun ei tuo meidän aarteemme tältä säästynytkään. Itki viime yönä yskänsä ja ilmeisesti kurkkukipunsa vuoksi lähes tunnin putkella sylissäni retkottaen. Aivan kamalan sydäntäraastavaa, kun ei voi mitään muuta kuin sylitellä, silitellä, halia, lohduttaa ja laulaa ja koko ajan toivoa, että tuo kamala kipu olisi lapsen sijaan itsellä :(.
Silti olen aivan valtavan kiitollinen siitä, miten terveenä poika on saanut nämä ensimmäiset kuukautensa elää. Nyt kuitenkin tuli tämä tauti, sillä tässä vaiheessa rintamaito ei enää anna samaa suojaa kuin jokunen kuukausi sitten. Mutta on imettämisestä ollut kyllä kiistattoman suuri hyöty monien tautien torjunnassa, siitä ei pääse mihinkään!
Hieman tuossa harmitti, sillä mies lomailee tämän viikon eikä lomasuunnitelmat nyt sitten toteudukaan… Mutta tuleehan noita lomia, terveys ennen kaikkea! Ja eipä se kotilomakaan aina mikään huono vaihtoehto ole, onhan täällä näitä projekteja, joita bloggaajien miehet epäilemättä aina niin innolla toteuttavat :).
Mutta nyt iltapalaa, sitten saunan mietoihin löylyihin ja loppuillaksi vaikka jonkin elokuvan pariin!
