Järjestin viime viikolla ensimmäiset vauvatreffit kotonamme. Saimme pojan kanssa seuraksemme neljä äitiä tyttöineen; kyllä M:n kelpasi ainoana poikana! Oli niin herrasmiestä että! Silitteli tyttöjä kasvoista ja hieroi päitä aai, aaai -äänillä säestäen. Näitä treffejä voi järjestää erään paikallisen facebook-ryhmän kautta. Liityin ryhmään viime syksynä erään blogini lukijan toimesta, kiitokset hänelle! Olemme osallistuneet tässä tasaiseen tahtiin erinäisille kahvitteluille ja kutsuille ja M on näin saanut nauttia pienten seurasta.

006

Ryhmä toimii siis sellaisella periaatteella, että kuka vain voi kutsua muita äitejä lapsineen kotiinsa kahvittelemaan/syömään/kutsuilemaan ja mitä vain keksiikään. Kutsuja saa itse määrittää, montako henkilöä haluaa kotiinsa kutsua, kutsujen keston, mennäänkö nyyttäriperiaatteella ja jopa mahdollisesti jonkin teeman kutsuille. Esim. minä toivoin äitejä ja alle 1-vuotiaita lapsia. Koen tällöin saavani parasta vertaistukea, koska yhdistävä tekijä on niin samassa iässä ja vaiheessa oleva lapsi. On myöskin mukava nähdä, miten M käyttäytyy niin pienten kanssa; vanhempien lasten seurassa kun jää usein hieman jalkoihin vauhdin ollessa sen verran eri :).

Kutsuille ilmoittaudutaan sitten ihan vapaasti ja ensimmäisinä ilmoittautuvat mahtuvat mukaan. Usein kutsuilla on ihan tuntemattomiakin, mutta sillä tavoinhan sitä sitten toisiinsa tutustuu. Nostan kyllä hattua tämän idean keksijöille! Sekä äiti että lapsi saavat viikkoonsa mukavaa ohjelmaa ja vaihtelua. Järjestän näitä treffejä kotonamme kyllä toistekin! Huomasin, että se on myös tehokas porkkana saada kotona paikat ojennukseen ihan keskellä viikkoakin ;).

cats

Tässä jokunen kuva, jonka nappasin ennen treffejä, astioita pöytään kantaessani. Astioissa(kin) ihastuttavat nyt kaikki pastellisävyt; onneksi näitä löytyi kaapista jo valmiina. Nämä Arabian KoKo-astiat olen saanut aikoinaan blogin kautta. Vaaleansinistä, vaaleanpunaista, minttua… Nuo kupit on mielestäni parhaimmillaan teen juomiseen. Kerran valmistin kahvikoneella herkkukahvin tuollaiseen; jännä miten kahvi ei maistunut ihan samalta kuin Iittalan Ego– tai V&B:n New Wave -kupista. Jotenkin koko ajan ajatus keskeytyi ja etsin kupin korvasta parempaa otetta :D. Korvien välissähän tuo on, se on selvä, mutta kyllä näissä eroja on! Samoin muuten piperrän myös kahvien välillä: cappuccino täytyy juoda Ego-kupista ja mocha New Wave -kupista. Tulipa sanottua tuo ensimmäistä kertaa ääneen… Muilla samoja omituisia tottumuksia? :)

004

Paljon melua kupeista! Mulla on tänään jotenkin ihan hattarainen mieli, johtunee näistä kuvista sävyineen. Mutta mikäs tässä; on kevät ja aurinko paistaa ja linnut laulaa ja poika nukkuu öisin. Taas yksi kiva viikko edessä – onhan sinullakin!

 

Kaunis ja herkkä kukkanen, jaloleinikki. Menee samaan sarjaan pionin kanssa, ihania molemmat!

077

Ihanaa on myöskin se, että aurinkoa näkee päivä päivältä enemmän ja valo on lisääntynyt viimeisen kuukauden aikana jo huomattavasti! Kohta vietämme yöttömiä öitä. Onneksi olen ennakoinut nuo ajat ja hankkinut makuuhuoneemme ikkunaan vihdoinkin ne pimennysverhot. Tosin makuuhuoneen pikkuikkunassa niitä ei ole, mutta ehkä se ei haittaa. On kyllä ollut niin mukavaa öisin, kun neljän-viiden maissakin saa nukkua vielä melkoisen pimeässä.

084

Olimme aamupäivällä vauvauinnissa; viimeisiä kertoja viedään. Saimme veljeltäni action-kameran lainaan, jonka ansiosta saimme muistoksi vedenalaista kuvaa – myöskin videokuvaa. Tuota materiaalia alamme tarkastelemaan seuraavaksi! Kamera ei näytä ollenkaan perinteiseltä kameralta tai videokameralta, on vain sellainen pieni, kulmikas kappale. Alkuun piti hieman miettiä, mitenpäin kamera oikein kuvaakaan… Ajatella, jos olisinkin kuvannut sillä koko ajan itseäni :D. Ahhahaa, eipä sitä tiedä mitä matskua siltä löytyy – toivotaan parasta! Mukavaa lauantaipäivää!

 

 

085

Tämän sunnuntaipäivän fiilikset aistii kuvista. Rento kotoilupäivä; torkahduksia silloin tällöin, päikkäreitä ja hyvää ruokaa. Illalla ajoissa nukkumaan.

Meidän vauvelin ensimmäinen yökyläily on takana ja odotan kuin kuuta nousevaa, että hän herää päiväuniltaan ja saan hänet kotiin ja syliini ♥. En ihan heti päästäkään pois! Niin hienosti oli kuulkaas sujunut! Kyllä se niin taisi olla, että minulla oli vaikeinta. Yritin kuitenkin illalla pitää mielessäni äitini sanat olet kyllä vapaailtasi ansainnutJa niin olinkin! Miehellä on tässä ollut vapaailtoja tasaiseen tahtiin, mutta minulle tämä oli ensimmäinen. Koko eilinen päivä meni poikaa pusutellessa ja rutistellessa ja hoin hänelle, että illalla M menee mummun ja Väpän (unikaveri) kanssa nukkumaan. Itkuhan siinä silti pääsi (minulta siis), kun pojan vanhempieni luo jätimme. Tiesin kuitenkin, että myöhemmin en olisi siihen yhtään valmiimpi ja joskushan se ensimmäinen kerta olisi edessä kuitenkin.

076

Meillä on yöt sujuneet viime aikoina vaihtelevasti. Viikon verran tuossa pääsiäisen tienoilla oli jo niin hyvää unipätkää: jos heräsi yöllä kerran tai pari, rauhoittui selän silittelyyn. Aamupuolella nostin vasta viereeni rinnalle, jonka jälkeen jatkoi vielä unia lähes kaksi tuntia aina aamuyhdeksään asti. Nyt tällä viikolla on yöhulinat taas alkaneet ja poika vaatii rinnan 1-2 kertaa yössä. Koska ei viime yönä rinnalle päässyt, toivon, että tästä alkaisi nyt rauhallisemmat yöt. Koska faktahan on, että 11 kuukauden ikäinen vauva ei todellakaan mitään yömurkinoita tarvitse (ei ole tarvinnut kuukausiin); se tissuttelu on vain tapa. Lisäksi alan hieman huolestumaan omista unistani, sillä vaikka poika nukkuisi kuusikin tuntia putkella, minä en todellakaan… Heräilen vähän väliä ja joskus en meinaa enää saada unen päästä kiinni, jolloin saatan yöllä valvoa parikin tuntia. Olen aina ollut todella hyvä nukkumaan ja nukahtamaan, joten tuo on mulle tosi vierasta. Yöimetysten lopetus olisi nyt siis oikeinkin ajankohtaista, sillä en koe, että siitä on enää hyötyä kenellekään; ainoastaan haittaa. Täytyisi vain jostain saada voimaa tuon toteuttamiseen ja siinä päätöksessä pysymiseen. Sillä sitten, kun yöimetykset lopetan, on siinä päätöksessä pysyttävä. Sen jälkeen ei voi enää lipsua, koska sitä lapsi ei ymmärrä ja siten vain suotta hämmentyy. Päiväimetyksiä olen ajatellut kuitenkin vielä jatkaa, jos vain maitoa yöimetysten lopetuksen myötä riittää ja poika edelleen rintamaitoa haluaa.

088

Odottelemme nyt kotona, että poika herää päiväuniltaan. Sen jälkeen syöksymme hakemaan hänet kotiin. Tuntuu, että jotenkin arkikin sai aivan uuden ulottuvuuden tämän yhden yön erossaolon vuoksi ja taidamme halitella ja sylitellä entistä enemmän (jos se edes on mahdollista…) aamusta iltaan. Voi ette arvaa miten kissat nauttivat, kun täällä on tällä hetkellä hieman normaalia hiljaisempaa :D. Erityisesti vanhempi kissarouva on tästä oikein onnellinen. Nyt Tigru makoillaan niin ku ennen vanhaan kuului äsken miehen suusta ja olen varma, että näin yhden kissahymyn. Taidan mennä jonon jatkoksi! Levollista sunnuntaipäivää teillekin!