Tänään olen alkanut odottamaan viikonloppua ja juhannusta. Voimakkaasti. Viime viikonloppuna väliin jääneet lepohetket tuntuvat kropassa nyt. Nyt huvittaa nukkua. Poika porskuttaa toista tuntia unta onnellisena omassa sängyssään, minulla ei tällä kertaa ollut aikaa oikaista sohvalle. Eilen päivällä sen sijaan oli ja voi miten sikeäunisen tunnin siinä vietinkin! Heräsin pojan huhuiluihin ja olin aivan tööt: noustessani kiireesti sohvalta ylös luulin, että joku nainen oli poikaa hoitamassa ja mun piti mennä päästämään hänet makkarista kotiinsa; olin muka nukkunut pommiin. Ei yhtään pallo hukassa, juuei! :D

Tänään klo 19.30 mennessä olen saanut isoimmat työhommat pakettiin ja sitten alan himmailemaan kohti juhannusta. Huomenna voisi tehdä suurimman kauppareissun, sillä torstaina ostoksilla taitaa olla eniten ihmisiä. Tällä kertaa ajattelin, että ostamme ruokaa ihan hillitysti, sillä kyseessä on kuitenkin vain pidennetty viikonloppu ja aina sitä ruokaa jää kuitenkin yli… Torstaina voisi sitten kipaista hakemassa lähikaupasta loput puuttuvat pikkujutut, jos niitä edes on, ja pestä sekä täyttää palju valmiiksi. Ajattelimme pitää paljuveden lämpimänä läpi juhannuksen, jotta sinne voi pulahtaa joka ilta ja miksei vaikka aamuisinkin! Paljun ansiosta mahdollinen kolea sääkään ei häiritsisi pyhien viettoa. Mutta nyt tähän väliin ruokaa ja ehkä aivan lyhyt terassipötköttely!

HUH mikä päivä! Monenlaista muuttujaa matkassa, melkoista kiirettä, mutta selvisin ja vieläpä kunnialla. Onnistuneen päivän jälkeen tuntuu aivan mahtavalta peitellä kylvystä tullut pieni poika omaan sänkyynsä levollisille yöunille ja istahtaa itse alas sohvalle. Nostaa jalat sohvapöydälle ja huokaista, antaa mielen tyhjentyä ja levätä. Rupatella miehen kanssa päivän kuulumiset ja katsella sitten jakso tai pari Emmerdalea. Eilen jaksoin vain yhden jakson, kunnes oikaisin sohvalle. Uni taisi tulla parissa minuutissa. Kiireet vaativat veronsa. Olen huomannut, että mulla on aina kaikenlaisia kiireitä tässä alkukesästä. Huomaan sen siitä, että usein oikein odotan Emmerdalen jäämistä kesätauolle, koska rästissä on niin hirmuisesti jaksoja. No, tänä vuonna sarjaa näytetään läpi kesän, joten rästijaksopino vain kasvaa, heh! Mutta nyt sinne sohvalle, öitä! (Tai no ehkä kuitenkin ensin katkon noista liljoista nuo sottaavat heteet…)

Niiiin kiva päivä! Monenlaista mukavaa on odotettavissa oikeastaan tämän viikonlopun molemmille päiville. Huomenna isoa kirppistapahtumaa Kirkonkylä-Isokylä -akselilla, toivottavasti ei sada. En ehtinyt myyjän rooliin, mutta ostoksille ajattelin kyllä lähteä.

Tämän lauantain puolestaan aloitti eräs uusi työtehtäväni, jonka itse itselleni vanhempainvapaani ratoksi kehittelin :D. Katsotaan, miten se tästä lähtee rullaamaan – alku on ainakin ollut erittäin lupaava ja olen niin innoissani! Tällaiset mielekkäät asiat tuovat kyllä paljon lisäpotkua päiviin.

Kaiken hyvän lisäksi tänään on vieläpä minun ja mieheni merkkipäivä ja sitä ajattelimme juhlistaa menemällä johonkin kivaan ravintolaan syömään, ihan kaksistaan. Mietiskelin tuossa, että ensi tammikuussa tulee kymmenen vuotta siitä, kun löimme niin sanotusti hynttyyt yhteen. Ajatella! Lähes yksi kolmasosa elämästäni tämän ihmisen kanssa. Tuntuu hassulta ajatella, että meillä voisi olla vaikka jo kouluikäinen lapsi! Jos olisi, elämä olisi varmasti kovin erilaista. Emme varmaankaan edes asuisi tässä talossa. Ja ennen kaikkea: silloin meillä ei olisi tuota maailman ihaninta söpöliini-hurmuria ♥. Eihän siitä mitään tulisi, joten onneksi on näin!

Valitettavasti taivas ei ole noin kauniin värinen kuin tuossa kuvassa, mutta ehkä taas huomenna! Oikein mukavaa viikonloppua teillekin!