/

He-hei! Se on jälleen tämä odotettu perjantai-ilta käsillä! Vaikka tätä viikonloppua usein kovasti odottaakin, niin pyrin kyllä tekemään arjestakin mukavaa ja odottamisen arvoista, sillä arkeahan tämä elämä enimmäkseen on. Ei elämää voi elää niin, että aina odottaa jotain muuta kuin sitä nykyhetkeä. Elämä on tässä ja nyt. Jos huomaa aina odottavansa viikonloppua tms. todella hartaasti, kannattaa pysähtyä miettimään, mistä se johtuu ja mitä asialle ehkä voisi tehdä!

Täällä on tähän perjantaihin herätty tänä aamuna klo 6.10. Puoli seitsemältä olimme koko perhe olohuoneen sohvalla, mies tosin jo töihin lähtöä tekemässä. Meidän yksivuotiaamme on päättänyt, että aamukuuden jälkeen ei välttämättä tarvitse nukkua, ikinä, eikä kenenkään tässä talossa. Aika karu muutos, kun esikoinen saattoi päästellä kymmeneenkin… Toki hän vastaavasti valvoi sitten illallakin pidempään. Tänä iltana pojat kävivät yöunille jo puoli kahdeksan maissa. Jännä nähdä, alkaako huominen päivä vielä aikaisemmin kuin tänään! Tällainen rytmi on kuitenkin mukavaa nyt, kun lapsia on enemmän kuin yksi: on tärkeää saada iltaan tätä omaa aikaa!

Tulin piipahtamaan blogissa ennen kuin istahdamme miehen kanssa sohvalle tämäniltaisen Vain elämää -jakson pariin. Katsomme kaikki sarjat aina tallenteina. Vältämme näin mainokset ja voimme katsoa ohjelmat omien aikataulujemme mukaisesti. Odotan kovasti illan jaksoa, sillä luvassa on Lauri Tähkän päivä, jei!

Tähkästä heiniin ja trendeihin, nimittäin olen lukenut ja havainnoinut, että heinät ovat kuulemma nyt kovin trendikkäitä sisustuksessa! Viime kuukausina olen ollut kyllä pihalla kuin lumiukko kaikista sisustukseen liittyvistä asioista, mutta toki oman kodin sisustuksen parissa hääräillyt ihan entiseen tapaani. Heiniä meiltä on löytynyt jo vuosikausia erilaisina rykelminä ja kokoonpanoina; niiden sävyt on tosi kauniita eikä niihin kyllästy varmaan koskaan! Loppukesästä mulla oli aikomuksena poimia kotiin vielä muutama osmankäämi, mutta harmillisesti se aina jäi. Esikoisellekin tuosta pienestä haaveestani kerroin ja takapenkiltä kuului lähes joka automatkalla: ”Äiti tuolla on niitä juttuja mitä sää halusit! Mää voin tulla sun kans hakemaan!” Bongaamamme kasvupaikat vaan oli aina suht haastavia, joten taisi jäädä nyt seuraavaan kesään meidän osmankäämireissut.

Heinät säilyvät hyvinä vuodesta toiseen eikä kimppuja välttämättä tarvitse uusia. Tuo yläkuvan kimppu on alkukesältä ja käytin sitä mm. esikoisen synttäreillä toukokuun alussa. Se hieman varisee, jos sitä liikuttaa. Olen kuullut mm. äidiltäni, että siihen voisi suihkia hiuslakkaa, niin ei enää varisisi – en ole vielä testannut tuon toimivuutta, oletteko te?

Valkoisessa pullossa oleva heinä on peräisin upeasta kimpusta, jonka eräs ystäväni toi reilu vuosi sitten toisen lapsemme syntymän kunniaksi ♥.

Mutta nyt pieni kierros keittiöön ja sitten kutsuukin sohva!

Ihanaa syyskuun viimeistä viikonloppua!

/

Perjantai-ilta! ♥ Onkohan tämä koko viikon ihanin hetki, en tiedä. Kyllä aika kärkisijoille yltää! Kun on tehty kotona jonkinmoiset viikkosiivoukset, saatu perhe ruokittua, käyty tekemässä viikonlopun ruoka- & herkkuostokset ja sammutettu työhuoneen valot. Sitten on aika sytytellä kynttilät ja napata villasukat jalkaan ja herkkukipot käteen! Nauttia yhdessäolosta ja perheen kesken touhuamisesta. Ei sitä kuitenkaan kovin pitkään ehdi perjantai-iltaisin tehdä, sillä tässä osoitteessa alkavat iltatoimet jo klo 19, oli arki tai pyhä. Silloin käydään iltapalapöytään, tosin joskus käydään suihkussa tai saunassa jo ennen iltapalaa, joskus vasta sen jälkeen.

Kuitenkin kun kello on iltakahdeksan (niin kuin juuri nyt), ovat molemmat pojat sängyissään unilla – joko jo nukahtaneina tai sitten vasta unta etsimässä. Iltakahdeksasta alkaa meidän aikuisten oma sekä parisuhdeaika. Usein puuhailemme omiamme ja sen jälkeen katsomme yhdessä esim. jotain sarjaa (viime aikoina Frendejä, ikisuosikki ♥). Nyt syksyllä on mukavaa tämä kotoilu, kun niin moni sarja alkaa taas pyöriä telkkarissa. Itse katson tv:tä tosi vähän, mutta nyt syksyllä seuraamme miehen kanssa yhdessä mm. Ensitreffit alttarilla -sarjaa. Odotamme myöskin innolla The Wallin uutta tuotantokautta!
Jos mies katsoo jotain omaa ohjelmaansa tai puuhastelee autotallissa, minä saatan kirjoitella ystävien kanssa tai (toivon ainakin ehtiväni) postailla silloin tällöin tänne blogiini. Saatan myös katsoa tabletilta Emmerdalea. Se on ollut vuosikymmeniä suosikkini. Se on sellainen ihana rentoutuskeino, kun saa uppoutua jonkin hyvän ohjelman pariin eikä tarvitse ajatella mitään muuta – ne hetket on tärkeitä!

Lisäksi teemme ehkä yhdessä iltapalaa ja herkuttelemme. Pointti on siinä, että iltojen täytyy olla rentoa olemista, akkujen lataamista, jotain, mistä molemmat nauttii! Se on myös ainoa aika vuorokaudesta, kun voimme jutella kaksistaan mistä vain ja ilman keskeytyksiä. Meidän rakas 5-vuotiaamme on mestarikeskeyttäjä… Onhan tässä jo yli vuosi harjoiteltu sitä oman vuoron odottamista, mutta kaikki aikanaan :D.

Joka tuutista toitotetaan pienten lasten vanhemmille, että ei saa unohtaa parisuhdetta! Ja olen samaa mieltä, kyllä tässä on saanut vuosien varrella seurata monta surullista tarinaa. Klassisin erimerkki on se, kun toisella on jatkuvasti omia menoja ja toinen jää useimmiten yksin kotiin. Ehkä tuota aikansa jaksaa, mutta kun lapset kasvavat, kasvavat myös vanhemmat – erilleen. On hyvin vaikeaa saada yhteyttä toiseen takaisin, jos on eletty vuosia yhdessä, mutta erikseen. Vuosien mittaan ehtii muodostua sellainen kuilu pariskunnan osapuolten väliin ja sitä ei hetkessä umpeen saakaan – useimmiten ei enää koskaan. Omaa aikaa täytyy toki olla, mutta myös sitä parisuhdeaikaa! Se ei ole yhtään vähäpätöisempää kuin oma aikakaan. On toki myös sellaisiakin suhteita, joissa ei niin välitetä viettää aikaa kaksin. Niistä usein tuleekin mieleeni, että puoliso täytyy valita siten, että hänen kanssaan haluaa viettää aikaa! Jos ei sellaista halua ole, on puoliso väärä. Näin mustavalkoisesti sanottuna, kaikkihan aina vaikuttaa kaikkeen…

Olen välillä puhunut ystävilleni näistä asioista. Olemme keskustelleet, että mitä pariskunnat tekevät yhdessä. Harrastavatko jotain, matkustelevatko yms. Hyvin yleistä tuntuu olevan, että kotona ollaan ja möllötetään, mutta jos se on molemmista mukavaa, niin miksi pitäisi tehdä jotain muuta? Etenkään arki-iltaisin! Joskus viikonloppuisin on toki mukavaa käydä kaksin vaikka syömässä tai leffassa, mutta ei sitäkään tule joka kuukausi harrastettua. Tuollaisista pienistä treffituokioista olisi kuitenkin hyvä pitää kiinni, vaikka edes joka toinen kuukausi! Piristää mukavasti arkea ja sitä maanantaiaamua, kun tietää, että tulevana viikonloppuna pääsemme miehen kanssa kaksin leffaan, kuten silloin joskus vuosia sitten ennen lapsia. Pieni tuokio riittää ja tuo potkua elämään! Ja siihen parisuhteeseen! Eikä sen aina tarvitse olla jotain ihmeellistä kuten Pariisin matka. Kahvilassa käynti naapurikaupungissakin on mukavaa vaihtelua! Tällaisen toteutimme miehen kanssa kesällä prätkällä ja pyörähdimme Pietarsaaressa. Muistan vieläkin sen helteisen päivän, kun mies oli käskenyt pukea päälle farkut ja hupparin ja mitä vielä. No paluumatkalla olin pelkällä topilla kyydissä ja se riitti, tuntui aivan ihanalta se lämmin tuuli, vaikka se meinasikin siinä vauhdissa irrottaa rintsikatkin mukaansa! :D

Minun piti tulla toivottamaan teille hyvät viikonloput, mutta juttu lähti hieman rönsyilemään… Olen tainnut kaivata tätä kirjoittamista aika paljon ♥. Tuntuu ihanalta kirjoitella täällä taas ja toivon, että löydän tälle aikaa säännöllisesti! Huomaan, että tämä on mukava keino ikään kuin nollata päätä ja uskokaa tai älkää, näinä päivinä sitä nollaamista riittää! :D

On kyllä niin ihanaa, että on viikonloppu! Ei sillä, että arjessa olisi mitään vikaa, mutta on viikonlopussa ihan oma tunnelmansa, kun voi viettää aikaa koko perheen kera. Huomenna meillä on aikomus vierailla isomummun (minun mummuni) luona ja sunnuntaina saamme joukon ystäviä kylään!

Miten teillä vietetään perjantai-iltoja ja ennen kaikkea sitä parisuhdeaikaa? 

/

Muistatteko kesälöytöni postauksestani Lundia Classicit olohuoneessa? Kyseessähän olivat Lundian lipastot/yöpöydät mitkälieovatkaan! Ne olivat mäntyiset ja kolhuiset, ihan alkuperäislookissaan. Mies hioi ne autotallissa, mutta sitten tulivat viikkojen helteet ja raskauden viimeiset päivät. Lipastot jäivät odottamaan, kunnes alkusyksystä saivat hieman pakkelia ja lopulta maalia ylleen. Sävyä mietin pitkään, vaihtoehtoina valkoinen ja ihan vaalea, helmenharmaa. Päädyin lopulta jälkimmäiseen:

Sävy erottuu näissä kuvissa hieman huonommin kuin luonnossa. Tosin kun aurinko paistaa, näyttävät lipastot aika lailla valkoisilta tuota valkoista seinää vasten :D. Ovat kuitenkin hennon vaaleanharmaat. Kuin tehdyt tuohon nurkkaukseen, joka syntyi, kun viime talvena remppasimme tuon käytävän umpeen. Käytävätila on nykyään työtilaani ja tuon lipaston takaisen seinän toiselta puolelta juuri nytkin näpyttelen!

Mietin, että tuo nurkkaus kaipaa valoa, ettei jää täysin mustaksi ja huomaamattomaksi! Koska siellä ei ole pistorasiaa, päätin hyödyntää takan päällä olevan pistorasian ja tunnelmanurkkauksen kruunaakin tätä nykyä Tom Dixonin Copper-valaisin. Vihdoin tällekin löytyi täydellinen paikka! Se ehtikin pari vuotta seilata sekä keittiössä että olohuoneemme ikkunanurkkauksessa. Pistorasian käyttö on valokatkaisimen takana eli ei suinkaan tarvitse aina kiipeillä, jotta tuohon saa valot. Tuo onkin tällä hetkellä lempikohtani olohuoneessamme; tuo ihanan punertavaa (jouluista?) tunnelmaa pimeisiin syysiltoihin!

Seinälle voisi lisätä vielä jonkin ison taulun tai sitten taulukollaasin… Ehdotuksia? :)