Pikkujouluviikonloppu takana. Viikonloppuun kuuluikin monenlaista pientä kivaa, mm. sellainen mahtava juttu, että meidän terassin pöydältä löytyi pikkujouluyllätys: oli glögiä, joulumakeisia ja iiiiiso laatikko, joka kätki sisäänsä hartaasti odottamani Luhta Homen Vakka-korit. Ne oli juuri niin täydelliset kuin olin ajatellutkin, suuret kiitokset tontulle! :)
Divaani siirtyi jo aiemmin olohuoneen ikkunanurkkaukseen, joten ajattelin tuoda aulasta tämän pienen (alunperin makuuhuoneessamme majailleen) Ikean Rörberg-lepotuolin tähän kulmaukseen, takkaa vastapäätä. Se saa olla tuossa nyt siihen asti kunnes joulukuusi saapuu. Vakka-koreista suurin löysi heti paikkansa tuosta pienenä laskutasona, päälle pieni pöytätähti ja viereen taulu viimeistelemään pienen joulunurkkauksen.

Ihana Ursula-huopa sopii tähän kokonaisuuteen myös mainiosti. Tästä tulikin niin kiva nurkkaus, että aloin jo hiukan miettimään uutta paikkaa joulukuuselle… En kuitenkaan keksinyt sille parempaa paikkaa, joten eiköhän se tähän tule. Tämän kokonaisuuden voin sitten siirtää vaikka takan puutilan viereen, taatusti ihana sielläkin!

Niin ehtikö joku luulla, että minä tai mies tässä päästäis tunnelmoimaan? Niinhän minäkin hetken luulin, mutta mutta…

Kissat otti oikein asiakseen pitää vahtia tässä tuolilla (vuorotellen, ei missään nimessä yhtä aikaa), aamusta iltaan! Tällaisena pakkasviikonloppuna oli takassa tuli tämän tästä, mutta sehän ei haittaa: tulikuuma turkki on talvella tosi jees juttu! Jos siis tuolille haluaa, täytyy ensin siirtää kissa. Ja ainakin kaikki kissanomistajat tietävät, millaista on siirtää nautiskeleva kissa; ilmoille kaikuu heti pieni vastalause ja syliin ei ehkä hetkeen tullakaan…

Olisin tulossa syliin tästä, kun ehdit…

 Joulunpunaiset sukat jalassa toivotan teille ihanaa ja lumista ensimmäistä joulukuista viikkoa!

 

Oon jo hiukan mielessäni suunnitellut uutta järjestystä olohuoneeseen. Ihan pientä sellaista koskien vain tuota kulmaa, missä divaani alemmassa kuvassa on sekä olohuoneen ikkunanurkkausta. Niihin on luvassa muutoksia. Divaani on jo siirtynyt ikkunanurkkaukseen ja Soihtu tuohon divaanin vanhalle paikalle. Pientä valmistautumista jo nyt joulukuusta varten… Ei me toki vielä marraskuussa joulukuusta esiin oteta, mutta ehkä kuukauden päästä ;). Viime vuonna oivalsin, että kyllä kauniista joulukuusestakin saa nauttia enemmän kuin vain muutaman päivän! Kamala homma hakea se säilöstä ja kasata vain nähdäkseen saman vaivan parin päivän päästä uudestaan! Ei mitään järkeä sanon minä! Niinpä kuusi saakin koristaa kotiamme ainakin pari viikkoa ennen joulua. Viime vuonna toimme kuusen sisään itsenäisyyspäivänä, muistaakseni, ei paha idea sekään :P

Ruokailutilassa on valkoiset verhot, samoin tällä hetkellä olohuoneessa. Näyttää ihan kivalta, kun molemmissa on valkoiset verhot, lähes samaa tilaa kun ovat… Silti taidan lisätä olohuoneen valkoisten verhojen kaveriksi ne harmaatkin, tuovat huoneen valkoisuuden keskelle mukavaa ryhtiä näin talviaikaan, kun ikkunoistakin avautuu kaunis valkoinen talvimaisema. Tumma sohvakin saa verhoista väriparin. Jos nyt lisäisi ne harmaat verhot ja viikon päästä ikkunatähdet!

Tällaisten kevyiden ja huolettomien mietteiden keskeltä lauantaiterkkuja! Nyt kissat mukaan ja ulos reippailemaan, ajattelin että tänään on sopiva päivä laittaa ulos vähän tunnelmavaloa: portaille valaistu puksipuu ja terassille jotain muuta. Ulkoilun jälkeen on ihana mennä iltapäiväsaunaan ja myöhemmin ravintolaillalliselle!

Melko mukava lauantai, toivottavasti teilläkin! :)

Ehtisitkö tekemään postauksen olohuoneen verhoista? Muutimme juuri uuteen asuntoon, joka on ihanan valoisa, mutta olohuoneeseen täytyisi saada suojaavat verhot vastapäisen kerrostalon takia. Valkoiset verhot olisivat parhaat mielestämme, malli ja pituus vielä mietityttää!
Olohuoneemme ikkuna on samanlainen kuin ensimmäisessä kuvassa Kodikkaan tunnelmallinen olohuone -postauksessasi, erona vain se, että kahden ikkunan välissä on lasinen ranskalaisen parvekkeen ovi, joka ulottuu siis aivan lattiaan saakka. Ikkunoidemme alla on paksut, ulkonevat patterit, aivan kuin postauksesi kuvassa. Päivisin verhot olisivat auki/ikkunoiden sivuilla, jotta valoa pääsisi sisään mahd. paljon, mutta iltaisin verhojen tulisi antaa näkösuojaa ja pimentää tila. Asumme kuudennessa kerroksessa, joten asunto on valoisa.
Millaiset verhot itse laittaisit, roikkuvat suorat verhot vai pimentävän rullaverhon? Antaisitko tehdasmaisten pattereiden näkyä vai olisiko verhot lattiaan saakka?

Näin kirjoitteli tässä taannoin eräs blogini lukija. Ja jos totta puhutaan, tuo hänen kuvauksensa heidän olohuoneen ikkunoista sai minut heti haaveilemaan erilaisista vaihtoehdoista. Näin mielessäni isot, valoa tuovat ikkunat ja paksuhkot patterit, jotka mahdollistaisivat ihanan ikkunalauta-järjestelyn! Mielestäni nämä on juurikin niitä kerrostaloasumisen parhaita puolia: kauniit, ehkä vähän vanhahkot ikkunapuut, syvällä olevat ikkunat, leveä ikkunalauta… Tiedättehän ;).

 Tässä vielä kuva lukijan olohuoneesta, johon pyydeltiin vinkkejä:

Paljolti riippuu siitä, millaista sisustustyyliä lähtee kotiinsa tavoittelemaan. Kannattaa miettiä, haluaako pelkistettyä, modernia lookia vai hieman romanttisempaa ja runsaampaa tyyliä. Koska kysymys kuului, että mitä minä valitsisin niin vastaan omasta näkökulmastani. Minä teettäisin pattereille suojukset puusta, ne olisivat joko vaaleaa puuta tai valkoiset. Suojuksilla tarkoitan tällaista kivaa ritilämäistä yksityiskohtaa, mikä tässäkin makuuhuoneessa näkyy:

Patterisuojushan voi olla minkälainen tahansa, vaihtoehtoja on toki erilaisia:

Laittaisin suojuksen jatkumaan tasona/ikkunalautana syvyydeltään aina ikkunaan saakka, jolloin siihen tulisi kiva paikka jollekin valaisimelle, kynttilöille, kirjapinoille… Ja mikä ettei siitä olisi vaikka kahvikupposen tai viinilasin laskutasoksikin, jos esim. sohva/nojatuoli on siinä lähettyvillä ;). Tuo suojus olisi myös patteria syvempi/ulkonevampi, jolloin sen voisi laittaa jatkumaan oikealle seinustallekin itse patterinkin sinne asti jatkuessa. Eli laskutilakin jatkuisi ikkunan yli, aivan kuten patterikin jatkuu ikkunasta oikealle seinän päällä vielä jonkin matkaa. Suojushan voisi jatkua ihan seinään saakka.
Tämä tietysti jonkin verran rajaa verhovaihtoehtoja eli pitkät verhot eivät oikein soveltuisi tilaan, jos siinä on tuo patterisuojus & taso. Tällöin tilaan sopisi upeasti erilaiset rulla-/pimennysverho- tai sälekaihdinratkaisut. Etsiskelin tähän muutamia kuvia, joissa on näitä kyseisiä vaihtoehtoja toteutettu.

Tässä mielestäni aivan ihana puusälekaihdinvaihtoehto! Miten kivalta näyttäisikään tuollainen lämmin ja kodikas puukaihdin ikkunan suojana, mitään muuta verhoa ei mielestäni enää kaipaisikaan. Jos valitsisin tällaiset kaihtimet, tekisin patterinsuojuksista valkoiset. Näen jo mielessäni ratkaisun toteutettuna ja useita Kivi-kynttilälyhtyjä patterisuojuksen päällä tunnelmaa luomassa <3. Toki puukaihtimet voisivat olla myös valkoiset.

Pinta-asennetut putket saisivat näiden puisten kaihtimien rinnalla olla näkyvissä, ne ikään kuin täydentäisivät toisiaan: puiset kaihtimet tuo lämpöä ja kodikkuutta, putket puolestaan ripauksen kylmyyttä.

Tässä hyvä esimerkki siitä, miten ilman verhojakin voi näyttää kodikkaalta ja tunnelmalliselta eivätkä näkyviin jätetyt patteri ja pinta-asennetut putket häiritse näkymää laisinkaan:

Mutta silloin, kun on tarve saada ikkunat iltaisin peittoon, on mielestäni paras ratkaisu huomaamaton pimennysrullaverho. Ratkaisu näyttäisi päiväsaikaan jotakuinkin tältä:


Valkoinen on huomaamaton ratkaisu, kun taas tummilla verhoilla saa tilaan vähän särmää:

Jos haluaa jättää patterit näkyviin tuollaisenaan ilman mitään patterisuojusta, voi tilaan laittaa pitkät sivuverhot, jotka illan pimentyessä voi vetää ikkunoiden eteen suojaksi. Tällaiseen ratkaisuun jos päätyy, kannattaa muistaa, ettei verhokangas ole liian paksua, jotta patterista huokuva lämpö läpäisee sen. Kovin ohut kangas ei taas tarjoa kummoistakaan näkösuojaa, mutta tämäntyyliseltä näyttäisi tuollainen pitkä sivuverho -ratkaisu:

Tässä nyt jonkinlaisia mietteitä! Toivottavasti näistä oli jotain apua ideanpoikasen syntymiseen :)

 

Kuvat lainattu Alvhem/Fredrik Karlsson.