/

 

Mainitsin täällä loppuvuodesta, miten upean joululahjan sain blogini lukijalta. Lahja sisälsi yhteensä neljä taulua (!), joista esittelen tässä postauksessa nyt kaksi. Tämä kyseinen lukija, taulujen tekijä, otti minuun yhteyttä loppuvuodesta ja kysyi, pitäisinkö tämäntyylisistä tauluista – kiitoksena blogistani hän haluaisi antaa minulle ja perheelleni joululahjan. No nämä meidän keskenämme vaihtamat lukuisat sähköpostiviestit johtivat sitten lopulta siihen, että aivan joululomani alla kotiin saapuessani minua odotti portailla valtava postipaketti. Innosta hihkuen availin pakettia ja huokailin ihastuksesta toinen toistaan kauniimmille tauluille. Nuorempi kissa puri pakettikääreitä minun siinä intoillessani enkä yhtään valehtele kun sanon, että taisi siinä pari kyyneltäkin poskelle vierähtää. Tuntui niin hämilliseltä, että ihanko totta tämä lukija halusi antaa nämä kauniit taulut minulle! Kaikista liikuttavin näistä tauluista on mielestäni tämä tussityö kissasta ja lankakerästä:

Pieni kisulainen on taulussa hieman kenossa, aivan kuten leikkivä kissa oikeastikin usein on. Varsinkin nuorempi kisuneitimme oli juuri tuollainen keinuva hassukainen pentuna, kuviakin noista huojuvista asennoista on muistona :).

Postauksen ensimmäisessä kuvassa näkyvä taulu on kokoa 50x50cm ja tuo ensimmäisenä mieleeni kotimme olohuoneen ja ruokailutilan ikkunoista avautuvat talviset pihamaisemat. Taulun tekijä, Pirjo, kirjoitti työstä näin:

Olen iloinen, jos voin taiteellani tuottaa elämyksiä. Olen itse yllättynyt lähes valkoisesta taulustani. Jännittävää miten ”vähän väriä onkin yhtäkkiä niin paljon”. Nimesin tämän lähes valkoisen taulun blogisi ja kotisi mukaan ”All you need is white” -työksi. Se muuttuu valaistuksen mukaan. Jos lähellä on kynttilä/kynttilöitä, työ on kauneimmillaan. Silloin sen pintastruktuuri tulee upeasti esiin.

Tämän olen huomannut taulusta jo itsekin! Jopa keskellä päivää se näyttää aina hieman erilaiselta valon määrästä riippuen: joskus tummemmalta, joskus lähes valkoiselta, joskus se sinertää, joskus se on täysin harmaa. Niin kaunis!

Olen niin riemuissani siitä, että lähdet rohkeasti kokeilemaan valkoisten seinien unohtamista. Oma tyylitajusi on niin kehittynyt, että voin jo nähdä sinut vaihtamassa taulua vaikkapa kukkien sävyyn sopivaksi. Kuitenkin niin, että yleisväritys on edelleen valko-harmaa-musta ja se jokin väriripaus on sitten taulun pikku mauste.

Katsotaan Pirjo ja muut, mihin tämä innostus vielä johtaa :). Täytyy kyllä sanoa, että ihan loistavasti Pirjo tunsi makuni ihan vain blogiani ja valokuviani lukemalla/katsomalla!

Ilouutinen! Pirjon loistavasta ehdotuksesta päätimme yhteistuumin järjestää pienen lukijakilpailun, jossa joku teistä voittaa omaan kotiinsa tuollaisen All you need is white -sarjaan kuuluvan taulun kokoa 50x50cm. Osallistut taulukisaan ihan vain jättämällä kommentin tähän postaukseen sunnuntaihin 20.1.2013 klo 21 mennessä. Muista jättää itsestäsi nimimerkki sekä mielellään myös sähköpostiosoite, jotta tavoitan sinut vaivatta mahdollisen voiton osuessa kohdallesi. Jos haluat tiedustella Helsingissä asuvalta Pirjolta jotain hänen tauluihinsa liittyen, voit lähettää hänelle sähköpostia osoitteeseen taidepouttu@gmail.com.

Arpaonnea!

/

 

En tiedä johtuuko vain musta, mut näyttää aika täydeltä tuo taso..? Onkohan tuo kello liikaa, tai toinen taulu… Ei, se on tuo valaisin, ihan varmasti!

Tästä ei sisustusasetelma enää paremmaksi muutu. Tätä näkyä katselisi mielellään vaikka aamusta iltaan. Aamuruuan jälkeen oli mukava käydä vähän patsastelemassa, kaksistaan.

Ensin sinne meni vanhempi kissa, sitten nuorempi. Hänellä kun on vähän taipumusta matkimiseen, asiassa kuin asiassa :). Voih, tuo nuorempi matikainen on kyllä niin yöeläin: aina ennen talvisin on nukkunut yöt rauhassa, keväästä loppukesään kun on yleensä yökukkuja, mutta nyt tuo yökukkuminen on jatkunut lähes koko syksyn ja tämän talvenkin. Herään siis joka yö 1-2 kertaa tämän kattimatin takia eikä siinä mitään, jos vain heräisin, mutta joudun myös nousemaan… Kun kissa saa yöllä hepulikohtauksen halutessaan ulos vipeltämään, se viedään kylpyhuoneeseen. Onneksi rauhoittuu sinne heti ja nukkuu tyytyväisenä niin kauan, että aamulla päästetään pois. Mutta oi miksi hän ei voi jo uskoa ettei yöllä pääse ulos, vaan tulee kylppäriarestia. Kohta täytyy tehdä niin, että kissa laitetaan kylppäriin jo illalla, kun käymme nukkumaan, jotta ei tarvitsisi yöllä nousta. Niin ja siinähän on vielä se, ettei hän anna yöllä ottaa itseään noin vain kiinni, vaan häntä kuuluu jahdata ympäri taloa :D. Työläs tapaus! Sanonkin usein, että meillä on kolme kissaa, koska tuo nuorempi vastaa vähintään kahden kissan pitoa. Vanhempi kisu on aivan erilainen: tänäkin aamuna nukkui tyynyni vieressä vaikka aamu hieman venähtikin, köh, ja heräsin vasta kun toisen maha murisi äänekkäästi tyhjyyttään <3.
Tänä iltana taidan kyllä sujauttaa suloisen pikkutyrannimme kylppäriin jo valmiiksi, kunnon yöunet tulee todellakin tarpeeseen, nyt jo haukottelen siihen malliin että hohhoijaa…

En tiedä huomasitteko, mutta päätin alkaa merkitä kuvani tästä päivästä eteenpäin. Ainakin suurimman osan kuvistani, sillä niinkin kiva kuin Pinterest on, olen törmännyt siellä yllättävän moniin omiin kuviini lähteinään ihan jokin muu osoite kuin blogini, josta ne ovat peräisin. Melkoisen holtitonta kuvien käyttöä! Minulle ainakin on eri asia törmätä kotini kuviin jonkin amerikkalaisnaisen Pinterest-boardilla ilman lähdemerkintää kuin nähdä ne omassa blogissani – oma blogi tuntuu kodilta ja tänne ne omat kuvat kuuluvat :D. Olen lähinnä laiskuuttani jättänyt aiemmin kuvani merkitsemättä, mutta nyt tähän tuli muutos. Kokeilen tässä lähiaikoina erilaisia merkitsemistapoja, jotta saan päätettyä sen parhaan. Yritän olla häiritsemättä itse kuvaa näillä merkinnöillä, mutta mihinkään aivan pieneenkään merkintään en aio tyytyä – siitä kun ei ole juurikaan hyötyä. Kyllä tähän varmasti pian silmä tottuu!

Pirteää perjantaita meille kaikille!
Taidanpas tästä hujauttaa kuppiini jonkin laittoman määrän kofeiinia :)

/

 

Tänään luvassa vähän laajempaa joulukuvaa meidän kodista, kuten eilen jo  lupailinkin. Postauksen kuvat muodostaa pienen kierroksen ruokailutilan ja olohuoneen suunnalla. Kuten mieheni viimeksi vieraiden saapuessa totesi: Meillä on jo täysi joulu täällä, joulumusiikki soi ja tonttuja on joka nurkalla.
(Todellisuudessa tonttuja löytyy vain kuusen juurelta ja takan päältä…)

Tämä kranssi on mun lempikranssi, niin kaunis ja herkkä! Tätä ei koskaan mikään kaupan kranssi korvaa eikä tämän arvoa voi mitata rahassa. Tämän kranssin teki mulle viime vuonna äiti. Tarkemmin olen esitellyt sen Kranssi-postauksessani.

Joulukuusi on koristanut kotiamme viikon ajan. Nyt kuusi on saanut jo muutamia koristeitakin ylleen. Valkoisia sekä mattahopeisia että -kultaisia. Muutaman vanhan, kiiltävän & kullanvärisen joulupallon spraymaalasin mattahopeiseksi ja ripustin kuusen oksille muiden koristeiden joukkoon. Hopean sävy on kauniimpi kuin kullan, kulta usein kellertää liikaa mun makuun. Mutta onneksi on myös ei kellertäviä kullansävyisiä joulupalloja ja juuri niitä joulukuusestamme muutama löytyykin.

Ruokailutilan ikkunassa on nyt kolmatta joulua samat koristeet: valkoinen pieni tähti sekä kaksi isoa hopeista joulupalloa. Vielä Valoa marraskuun pimeyteen -postauksessani ruokailutilan ikkunassa valaissut tähti siirtyi sisäänkäyntiämme lähinnä olevan makuuhuoneen ikkunaan, josta sen näkee heti kun pihaan saapuu ja ovelle astelee.

Jostain syystä kuvissa tuo takan valosarja näyttää huomattavasti todellista keltaisemmalta :O.
Tässä toisen amaryllikseni ensimmäinen kukkavarsi; tosi erikoinen kukka tuli tähän! Ei ollenkaan tyypillisen amarylliksen näköinen vai mitä sanotte :)

Aivan kuin tähti <3.
Tänään jo kolmas adventti, mihin nämä päivät oikein hupenee! Tahtoisin lisää näitä päiviä ennen joulua, täynnä ihanaa ja lämmintä joulunodotusta <3. Kunpa aika hetkeksi pysähtyisi… Mutta ei se pysähdy, pian on ilta ja kolmannen adventtikynttilän eli rauhan kynttilän sytyttämisen aika. Rauhaisaa sunnuntaita!