/

Kun on kaksi pientä lasta, jotka saavat vapaasti leikkiä kotonaan omia leikkejään ja viedä leluja mukanaan sinne tänne, on suht hankalaa ottaa kotikuvia ennen massiivista raivausoperaatiota! Ja minä kun tykkään kirjoitella tätä blogia suht spontaanisti postauksia etukäteen suunnittelematta. Monesti tulee fiilis, että huvittaisi kirjoittaa, mutta kuvat on ottamatta… Elän muutenkin niin hetkessä, etten oikein osaa ajatella, että seuraavana viikonloppuna otan viikkosiivousten jälkeen kotikuvat paria seuraavaa postausta silmälläpitäen! Mutta ehkä pitäisi, jos haluan kotikuvia silloin tällöin postailla..? Nimittäin kotimme on harvoin joka paikasta sellainen, että huvittaisi kaivaa kameraa esille kokonaiskuvia ottaakseen :D. Sen vuoksi rajatut kuvakulmat on usein aika pop!

Nämä kuvat otin kuitenkin viime viikolla, kun siivooja oli käynyt. Hän käy meillä kerran kuukaudessa ja tuon yhden päivän ajan kotonamme on kaikki omilla paikoillaan ♥. Siitä hetkestä nautimme (mies tykkää järjestyksestä lähes yhtä paljon kuin minä :D)! Aina puhumme, että yritetään nyt säilyttää tämä järjestys ja kas kummaa, seuraavana aamuna näyttää jo ihan toiselta! Aiemmin ihmettelin, että kuka täällä sotkee, mutta vuosien mittaan olen huomannut kerääväni aina joko omia siellä täällä lojuvia tavaroitani tai pyydän esikoista keräämään omiaan… Toivon, että kuopuksemme tulisi tässä isäänsä eikä juuri jättäisi tavaroitaan lojumaan!

Tältä näyttää kotonamme tänä syksynä ennen kodin maltillisesti alkavaa pukeutumista jouluun! Ennen joulujuttujen saapumista haluan hieman karsia tavaraa, sillä nyt esillä on vähän sitä sun tätä, jotka ovat vain kiireessä ajautuneet paikoilleen sen kummemmin asiaa miettimättä. Lopputulos on sitten sellainen, että tavaraa on omasta mielestäni esillä hieman liikaa. Makuasioita; joku saattaa ajatella, että ei ollenkaan liikaa ja toinen ajattelee päinvastoin. Huomaan, että meillä on tavaraa esillä kuitenkin paljon enemmän kuin vaikka neljä vuotta sitten. Maku aina muuttuu ja välillä tykkää tällaisesta runsaammasta ilmeestä ja välillä karsitummasta. Nyt haluan hieman karsia, sillä joulun aika on yleensä niin kovin runsasta, että jos ne tähän vielä lisäisi, tulisi ihan tavaraähky!

Sain tuon keittiössä tällä hetkellä nököttävän huonekuusen miehen äidiltä jokunen vuosi takaperin. Yllättävän hyvin olen saanut pidettyä sen hengissä! Tuo on toinen huonekuuseni; ensimmäinen kuoli käsiini alle vuodessa. Tämä on tainnut kestää jo kolme tai jopa neljä vuotta! Kasvaa maltillisesti, mutta hyvinvoivana. Ihana ympäri vuoden, mutta etenkin näin joulun lähestyessä tosi kiva!

Viherkasveja meille on muuttanut parin viimeisen vuoden aikana pikkuhiljaa lisää… Nyt niitä taitaa olla lähes 15 ja tämä määrä on tällä hetkellä ihan riittävä. Löytyy pari-kolme peikonlehteä (olen istuttanut yhden lisää, kevättä odotellessa!), kaktuksia, jukkapalmua, kilpipiileaa, palmuvehkaa ja eräs kookas viikuna, joka ei näissä kuvissa näykään.

Tähän näkymään olen erityisen tykästynyt kotonamme:

Puolitoista vuotta sitten laitoimme tuon käytävän umpeen ja teimme sinne työhuoneeni. Nyt tuntuu siltä, ettei tuossa olisi ikinä mitään tyhjää käytävää ollutkaan! Väliseinän rakentamisella saimme neliöt tuostakin tilasta hyötykäyttöön ja bonuksena olohuoneeseen yhden tunnelmanurkkauksen lisää.

Nyt on pienet pojat syöneet iltapuuron, sämpylät sekä smoothiet, hihkuneet & lilluneet poreissa (pienempi ensimmäistä kertaa elämässään eikä hirmuisesti tykännyt :D) ja käyneet yöunille. Minä ajattelin sukeltaa joululehtien kautta Frendien maailmaan! Kivaa torstai-iltaa! 

/

Näistä kuvista ja fiiliksestä tuli ensimmäisenä mieleeni sana hämäränhyssy, joten se päätyi myös otsikoksi. Sanana on niin hupaisa, että täytyi oikein tutkia, mitä sillä virallisesti tarkoitetaan! Päädyin lukemaan viiden vuoden takaisen mielenkiintoisen artikkelin Kotiliedestä. Siinä lukijat olivat saaneet kertoa, miten heidän lapsuudessaan tunnelmoitiin tänä vuodenaikana. Oliko pihalla lyhtyjä ja tunnelmoitiinko sisällä kynttilänvalossa?

”Lapin perukoilla ei 1950-luvulla todellakaan poltettu kynttilöitä tai pantu lyhtyjä pihalle. Siinä oli tunnelmaa tarpeeksi, kun pimeässä menit ulkohuussiin taskulampun kanssa!”

Vastauksia oli monenlaisia ja niitä lukiessa saa kyllä nopeasti oivalluksen siitä, mitkä asiat ovat tänä päivänä paremmin! Eräs vastaus oli mielestäni jotenkin ihanan liikuttava ja tämän vastauksen kaltaista soisi tänäkin päivänä vielä enemmän olevan:

”Maalaistalossa 1950-60-luvuilla oli ”hämäränhyssy” aika, joka jäi päivänvalon ja pimeyden väliin. Silloin istuskeltiin, juteltiin ja isovanhemmat ehkä kertoivat tarinoita. Voitiin juoda kahvit tai mummo keitti kupillisen teetä (mieluiten vadelma- tai merimarjateetä kesällä poimituista marjoista).”

Tuosta viimeisestä vastauksesta jotenkin heijastuu sellainen elämän mutkattomuus ja yksinkertaisuus, hetkestä nauttiminen, kiireettömyys ja yhteisöllisyys; useamman sukupolven yhteiselo. Koko artikkelin pääset lukemaan täältä. Hämäränhyssy taitaa siis olla aika, joka jää päivänvalon ja pimeyden väliin. Juuri kuten näissä eilen ottamissani kuvissa.

Vietimme eilen kotipäivää ja päivä tuntui aivan lauantailta, vaikka olikin perjantai. Mies on ollut isyysvapaalla, joten hänkin oli eilen koko päivän kotona. Tein aamupäivän töitä samalla kun siivooja siivosi kotonamme ja sen jälkeen hääräilimme keittiössä koko perheen voimin. Teimme nakkikeittoa ja leivoimme kolme pellillistä sämpylöitä. Vanhempani piipahtivat ohikulkiessaan kahville ja mutustelimme kaikki yhdessä lämpimiä sämpylöitä. Kun vanhempani jatkoivat matkaansa, innostuimme leipomaan sämpylöitä vielä kolme pellillistä lisää! Näin saimme kaapissa vallinnutta jauhokaaosta hieman taltutettua; siellä kun oli avattuna kolmen viljan sämpyläjauhojen lisäksi grahamjauhoja, ruisjauhoja ja pari pussillista vehnäjauhoja. Kaikkia tuli tehokkaasti käytettyä ja osa sämpylöistä päätyi pakastimeen odottelemaan tulevia aamiaishetkiä. Oli jotenkin niin harmaa päivä eilen, että kynttilät saivat palaa aamusta iltaan!

Nyt lähdemme tästä pikkuhiljaa veljeni osoitteeseen kyläilemään, joten ei muuta kuin seuraavaan kertaan! Tyypillisesti nyt, kun meillä on jotain menoa, pikkumies nukkuu ulkona rattaissa hyvin pitkään. Juuri tuli kaksi tuntia täyteen ja täytyi käydä jo tarkistamassa, hengittääkö hän. Tää on niin tätä! Mukavaa viikonloppua! :)

/

Selailin yhtenä päivänä vanhoja kuviani ja bongasin jokusen olohuonekuvan, jotka oli otettu suht samasta kuvakulmasta vuosien varrelta. Täytyi kerätä kuvat kasaan ja tehdä pientä vertailua. Sohva, lipasto ja pöytävalaisin ovat pysyneet samoina, mutta muut asiat ovat kuvissa vaihtuneet. Hassua, miten näiden kuvien myötä tuli ikään kuin ikävä joitain sisustusesineitäni; onneksi ne odottavat kaapissa uutta kauttaan! Esimerkkinä tuo valkoinen maljakko tässä ensimmäisessä kuvassa:

Olen ollut siihen ihan kyllästynyt ja se onkin ollut kaapissa jo pitkään. Onneksi en ole kuitenkaan laittanut sitä kiertoon, sillä tuon kuvan nähtyäni tykästyin siihen taas! Se sopiikin erinomaisesti pionikimpulle, joten ei muuta kuin ensi kesää odotellen… Hmm, mitkähän muut kukat näyttäisi siinä kivalta?

Tässä hieman värittömämpi look muutaman vuoden takaa. Liian väritöntä nykyiseen makuuni, mutta tuolloin tykkäsin. Näistä kuvista tuli kaipuu myöskin noita Juhani Melenderin taulujani kohtaan! Mulla on ollut tässä jo tovin käynnissä sellainen taulurumba ja taulut ovat seilanneet siellä täällä. Vaihtelua täytyy saada, ettei pääse kyllästymään! Mutta nyt pitkäksi venähtäneen kesätauon jälkeen on noiden aika palata taas olohuoneeseen, se on selvä! Ostin nuo taulut ollessani viimeisilläni raskaana esikoisestani. Vierailin Suvin kanssa hänen isänsä eli kyseisen taiteilijan työhuoneella ja kylläpäs siellä olikin toinen toistaan upeampia teoksia! Vielä kolmatta haaveilen, mutta sen aika tulee myöhemmin. Ensin täytyisi saada aikaiseksi tehdä pientä karsintaa nykyisen taulukokoelmani äärellä. Missä muuten säilytätte tauluja, jotka eivät juuri sillä hetkellä ole esillä? Vievät valtavasti tilaa, vaikka jokaiselle ei omia kehyksiä olekaan (se vielä puuttuisikin :D).

Tämä on vanha kuva (ja siksi hieman epätarkka), joka henkii joulunodotusta ♥. Ja selvästi nuo kaksi taulua kaipaavat sen kolmannen kaverikseen, näytti liian tyhjältä kaksistaan! Tuo punainen ”joulutaulukin” on tällä hetkellä kaapissa, ehkä sille löytyisi tänä vuonna joulukodistamme paikka parin vuoden tauon jälkeen! Kuvan Eamesin tuoli on jo pitkään ollut työtuolinani, sillä se on matalampaa istumakorkeutta ja on siksi juuri soppeli työpöytäni ääreen.

Neljäntenä tähän vielä olohuoneen nykyinen lipastolook! Taulut ovat vaihtuneet ja mukaan on päässyt koivuinen kello. Lähivuosien aikana olen kaivannut mustavalkoharmaaseen sisustusmaailmaan pysyviä, lämpimämpiä sävyjä. Kausittain vaihtuvat sävyt eivät ole enää riittäneet. Ensimmäinen tuohon sävymaailmaan viittaava hankintani jokunen vuosi takaperin taisi olla tuo Cooee Designin hiekan sävyinen maljakko. Ihan lemppari ollut jo pitkään! Sen kaveriksi sopii niin hyvin paitsi puuteriroosat sävyt, myös vaalean persikkaiset! Sitä löytyy Marimekon tyynynpäällisestä, joka pilkistää hieman kuvan vasemmassa reunassa:

Tuon kyseisen tyynynpäällisen löysin nettikirppikseltä; oli ihan uusi ja laput paikoillaan. Myös nojatuolissa oleva Tine K Homen tyyny on kirppislöytö, samoin viereinen torkkupeitto. Niillä sain kivasti lisää tuollaisia lämpimiä ja maanläheisiä sävyjä kotiin!

Huvitti oikein, kun tätä edellistä kuvaa katsoin: Marimekon tyynyn vieressä on myöskin kirppistyynynpäällinen! :D Annon ihana hiekan sävyinen tyyny, joka on tosi pehmoinen ja kiva käyttää sohvalla makoillessa! (Kuka ikinä sitä sitten ehtiikään harrastaa…)

Mutta nyt on perhe taas ruokittu ja minä nautin vielä hetken cappuccinoani. Kello on 17.50 ja sanoin juuri miehelle, että nyt istun ensimmäistä kertaa tälle päivää alas ja olen tekemättä mitään ainakin 20 minuutin ajan! Taidan kohta napsauttaa saunan päälle ja siinäpä se illan ohjelma pääpiirteissään sitten onkin. Mukavaa viikonloppua! :)