Taas se hetki päivästä, kun pimeys alkaa viedä voiton valosta. Sytyttelin juuri äsken ikkunatähtiin valot ja napsaisin joulumusiikin soimaan. Ikkunatähdet, kuten kaikki muutkin kotimme ikkunoihin ripustettavat tunnelmavalot, syttyvät meillä valokatkaisimesta – en ehkä aiempina vuosina ole osannut tätä ominaisuutta yhtä paljon arvostaa kuin nyt vielä jonkin verran liikuntarajoitteisena. Niin helppoa ja vaivatonta ilman kyykistelyjä tai kurkotteluja.
Meillä näyttää nyt tältä, kuten näissä lauantai-iltana napsimissani valokuvissa:

012

cats

Näyttää aika jouluiselta näin kuviin rajattuna, mutta ei ihan yhtä jouluiselta täällä paikan päällä. Toki nyt jo saisi näyttääkin – jo tällä viikolla koittaa päivä, josta on enää kuukausi jouluaattoon!

Ikkunoista näkyy pilkahdus ihanan tummansinistä taivasta, joka niin olennaisesti kuuluu tähän vuodenaikaan: (puuttuu enää se valkoinen maa…)

003

013

Mietiskelin tuossa hetki sitten, millä muilla jouluisilla yksityiskohdilla voisin kotiamme tänä jouluna koristella. Joulukuusi otetaan aina esiin viimeisenä, se on joulukodin kruunu. Seuraavat jouluaskeleet taitavat olla kaksi valkoista kranssiani sekä isot hopeiset joulupallot, jotka ovat perinteisesti koristaneet ruokailutilaamme. Näiden aika voisi olla vaikka ensi sunnuntaina – viimeisen joulunodotuskuukauden alkamisen kunniaksi!

cats

Mukavaa maanantai-iltaa!

 

 

Tykästyin jokin aika sitten Kertun blogissa näkemääni kuparinväriseen kynttilälyhtyyn ja niinpä samanmoinen oli kotiutettava meillekin jokin aika sitten. Näitä kynttilälyhtyjä myydään Anttilassa ja kuparinsävyisten lisäksi vaihtoehtoina olivat sekä hopean- että kullansävyinen. Kauan mietin kullan- ja kuparinvärin välillä, mutta päädyin sitten tähän ja hyvä niin!

013

019

014

Tänään mulla on ollut täysin kotipäivä, eilinen menikin lähes kokonaisuudessaan tutkimuksissa. Seuraava lääkäripäivä on torstai eli tutkimukset jatkuvat edelleen. Olen nukkunut tänään lähes koko päivän, mistä tätä unta riittää… Kamala päänsärkykin jatkunut jo yli vuorokauden eli olossa ei kovinkaan ole kehumista ja mm. näiden syiden vuoksi en kykene koneella istumaan/blogia päivittämään. Oloa ei yhtään auta miehen ylipitkät työpäivät heti näin loman jälkeen, mutta onneksi äiti on päässyt avukseni. En tiedä miten selviäisin yksin, olo on kyllä niin avuton ja oma avuttomuus turhauttaa välillä perusteellisesti. Toivotaan, että mulla ois loppuviikosta jo parempia uutisia; tähän asti ollut melkoista ylä- ja alamäkeä…
Niin tutuksi on käynyt tämä olohuone taas, että pyörätuoli tuossa vieressä mustaturkooseine väreineen tuntuu täysin istuvan sisustukseemme :D. Yritän huomenna kaivaa jostain matkalaukkujen uumenista kameran piuhan, jotta saan matkakuvia koneelle. Sitten pikkuhiljaa luvassa jonkinmoisia matkakuvia, lähinnä pyörätuoliperspektiivistä ;).

 

 

033

Viime päivinä on valloillaan olleet kunnon syysilmat, syksy tuli sitten lähes yhdessä yössä. Täällä on sadellut vettä tämän tästä, jossain kuulemma satanut räntää ja luntakin jo..? Talvikin tuntuu siis tekevän tuloaan, mikäs siinä. Kaikki on valkoisena ja lumisena niin paljon kauniimpaa, joten Ensilumi-postaukseni maisemia odotellessa sytytän jälleen kerran kynttilät ja käperryn lämpimän viltin alle nauttimaan Frendien seurasta… Sarja toimii aina vain, vuodesta toiseen. Ehdottomasti yksi parhaimmista TV-sarjoista ikinä! Ja löytyyhän meiltä eräs Joey-fanikin, jonka löytää mm. Väsynyt, mutta onnellinen -postauksestani :D.

cats

037

Tunnelmallisia syyshetkiä!