/

 

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

008

Täällä taitaa tämä juhlapäivä vierähtää ihan rennosti kotioloissa kokkaillen ja leipoen. Ajattelimme leipoa joko tosca- tai porkkanakakun, täytyy vielä miettiä kumpi houkuttaa enemmän… Kokeilemme ensimmäistä kertaa niitä valmiita taikinaseoksia (olen blogimainonnan uhri), saapa nähdä ovatko niin herkullisia kuin väitetään!

Ulkona on niin kauniin valkoista että! Pakkasta vain pari astetta ja lunta sataa hiljalleen… Voi kunpa nämä lumet eivät enää sulaisi pois. Marimekon Kuusikossa-joulutyynynikin on saapunut; tilasin sen ja Bottna-tyynyn seuraksi vielä kolmannenkin, joka saapuu ensi viikon aikana.

003

Vähän joulupuuhasteluakin sisältyy meidän itsenäisyyspäiväviikonloppuun: ajattelimme ottaa joulukuusen esiin, jos ei tänään, niin ehkä viimeistään huomenna. Täytyy sitten etsiä sille sopiva paikka; vaihtoehtoja on kaksi. Kokeilemalla selviää!

022

Kissa on nyt jo sitä mieltä, että häiriöttömät päikkärit olisivat paikallaan – ehkä täytyy seurata esimerkkiä pienen kävelylenkin (joka tällä jalalla tarkoittaa varovaista sipsuttelua) jälkeen! Kivaa juhlapäivää!

 

/

 

Lumisen lauantain kunniaksi yksi haaste toteutukseen! Tämä oli hautautunut tuonne postausluonnosten sekaan kuukausiksi, ups, mutta toteutan sen nyt kuitenkin tästä viiveestä huolimatta. Tämän haasteen sain aikoinaan sekä J:lta At home -blogista että Empulta Valkoista ja makeaa -blogista, kiitokset!

Lempipaikkaani täällä kotonamme sainkin tovin miettiä… Lopulta päädyin tähän sohvanurkkaukseen, tästä on vuosien mittaan muodostunut mun paikkani sohvalla. Tässä istuessa on kivat näkymät moneen suuntaan ja juuri se onkin syy, miksi tämän paikan lempipaikakseni valitsin.

022

Sohvalta näkyy hyvin ruokailutilan ja keittiön suuntaan – tämä onkin mielestäni yksi kivoimmista näkymistä kodissamme. Kun sohvalta katsoo toiseen suuntaan, avautuu sieltä mieluinen näkymä olohuoneen ikkunoiden kautta takapihalle. Tämä kuvakulma näkyi hyvin mm. eilisessä Valkoinen maa -postauksessani. Tässä sohvalla käpertyneenä myöskin kupponen cappuccinoa maistuu herkullisimmalta!

081

027

Ylemmässä kuvassa nurmikko vielä loisti vihreänä, eilisestä lähtien näkymä on ollut paljon kauniimpi. Toivotaan nyt pakkasasteita, jotta lumet pysyisivät maassa!

Mulla on viikonloppuherkkuna minttukrokanttisuklaalevy, slurps, ja sitä mussuttaen mietin tässä juuri, mikä voisi olla seuraava jouluaskel… Eilen laitoin keittiöön pöytämallin ikkunatähden, se näkyy paikaltaan kivasti sekä portaille että tielle. Kaapista löytyy vielä yksi jättimäinen ikkunatähti, sen ajattelin viime vuoden tapaan ripustaa (tai mieshän sen joutuu tehdä…) miehen huoneen ikkunaan. Niin mukavaa, kun siellä täällä on jotain pientä tunnelmavaloa eikä kodista juuri pimeitä nurkkia löydy. Tunnelmavalot näyttävät nyt lumisen maiseman kera niin kauniilta!

030

On niin hassu tuo nuorempi kisuystäväni! Hän on talvisin aina kovin sähköinen ja kun lähestyn halin tai pusun kera, hän puristaa silmät jo valmiiksi kiinni pienen sähköiskun varalta – teki niin juuri äskenkin tuossa vieressäni! :D Ei lähde karkuun, vaan ottaa mieluummin halit ja sähkärit vastaan hassun näköisellä kurttunaamalla <3.

Kivaa lauantaipäivää! Hemmotelkaa karvaisia kavereitanne :).

 

/

 

Aika kauan saimme tänä vuonna odottaa (jos ei Lunta sataa hiljalleen… -postauksen tapahtumia oteta huomioon, sen verran pimeä ja synkkä kausi kun tässä välissä oli…), mutta kyllä tämä näky palkitsi nämä pimeät viikot moninkertaisesti:

030

cats

Jonkin verran kaupunki on tuota metsikköä kotimme takana harventanut, mutta onneksi jätimme puita myös oman tonttimme rajojen sisäpuolelle, jotta saamme edelleen tuota lumista metsää ihastella. Onkohan se tällainen se Kuusikossa-ihanuuksia -postauksen taikametsä?

035

cats

Niin kaunis on luonto tällä hetkellä, että tekisi mieli tirauttaa pari kyyneltä! Nyt tässä kirjoitellessani alkoi vielä aurinkokin paistaa tuolta puiden lomasta. Kauniin valkoista, maisemat aivan kuin sulautuvat sisätiloihin.

Sytyttelin kynttilöitä olohuoneeseen ja ruokailutilaan ja laitoin joululevyn soimaan. Nyt mun sisäinen jouluhörhöni pääsee irti, en meinaakaan enää estellä, ja hoilailen (no ainakin hyräilen) musiikin mukana. Ensimmäinen amarylliskin sopivasti avautumassa, hitaasti mutta varmasti.

Kynttilöistä, musiikista ja maisemasta nauttien taidan mennä tuon kuvan tyynyjonon jatkoksi toivomaan, ettei nämä lumet enää ennen kevättä pois sulaisi.

018

Parasta mahdollista talviviikonloppua toivotellen,