Heippa pitkästä aikaa! Onpa ollut ikävä tänne! Ehti muodostua jo pieni kynnyskin tähän hommaan tässä reilun kuukauden aikana. Tämä blogitaukoni tuli ihan suunnittelematta ja pienen pakon sanelemana. Arki meni meidän perheessämme kertaheitolla maaliskuun 13. päivä uusiksi; tuolloin lapset jäivät kotihoitoon. Aina kun olisi ollut aikaa blogille, ei ole ollut energiaa. Kun taas olisi ollut energiaa, ei ole ollut aikaa. Näin ollen blogia ei ole tullut päivitettyä ja se on harmittanut minua todella paljon, sillä olin jo puolen vuoden ajan onnistunut saamaan blogin ujutettua arkeeni!

Mies käy edelleen normaalisti töissä, mutta minun roolini on muuttunut huomattavasti. Nyt päiväni muodostuvat kotiäitiyden ja yrittäjyyden sekamelskasta. Yritän olla läsnä lapsille niin paljon kuin mahdollista, mutta välillä minun on tehtävä myös töitä, sillä päiväuniaika ei ole riittävästi. Loput työt teen sitten iltaisin, kun mies on kotona, mutta suurin panostus ja paino on viikonlopuilla, jolloin mies on vapaalla. Hän saa silloin ottaa päävastuun kodista ja lapsista, jotta minä voin keskittyä työhöni ja tehdä kaikki kyseisen viikon rästityöt alta pois. Monessa perheessä on ollut pakko järjestää asiat tänä kevättalvena uusiksi. Etätyöt ovat astuneet kuvioihin varmasti hyvinkin pitkäksi aikaa ja uskon, että ne myös osittain tulevat jäämään pysyväksi työmuodoksi – ainakin joissain työyhteisöissä. Etätöiden myötä monelle on saattanut tulla tutuksi myös VPN-yhteys eli virtuaalinen erillisverkko, joka onkin alunperin kehitetty juuri etätyön tekemiseen. Siitä on toki hyötyä muillekin kuin etätyötä tekeville, sillä VPN-yhteys parantaa yksityisyyden suojaa salaamalla nettiin yhdistetyn laitteen verkkoyhteyden. VPN-yhteyden avulla surffailet netissä ikään kuin omassa kanavassasi, johon hakkerit tms. eivät pääse käsiksi! VPN soveltuu siis monenlaiseen eri käyttötarkoitukseen. Alkuun yritin ihan liikaa hoitaa asioita päivisin lastenhoidon lomassa. Silmäni avautuivat viime viikolla. Mies lähti yhtenä iltana harrastamaan, minä laitoin lapset nukkumaan kahdeksalta ja jatkoin töitä vielä tunnin iltayhdeksään saakka. Heräsin sohvalta hieman kymmenen jälkeen; olin nukahtanut istuma-asennossa ja se on minulle jotain aivan superharvinaista! Olo oli niin väsynyt, kun siitä nousin, etten muista vastaavaa edes vauvavuosien aikana kokeneeni. Kuin ylitseni olisi vyörynyt jokin maantiejyrän kaltainen. Tuo päivä oli ikään kuin sellainen herätyspiste; loputtomiin en jaksaisi 15-tuntisia päiviä tämän kaiken pyörittämistä ilman sen kummempia taukoja tai vapaapäiviä. Joten nyt välttelen tuollaisia hulluja päiviä ja yritän pyhittää ainakin illat klo 20 lähtien ihan vain rentoutumiseen. Se on niin tärkeää ja oikeastaan päivän ainoa ”nollaushetki”. Olemme myöskin saaneet järjestettyä niin, että mies tekee nelipäiväistä työviikkoa ja käyttää kertyneitä, palkallisia vapaapäiviään tällä tavoin pois. Näihin viikkoihin on mahtunut onnekkaasti myös arkipyhiä (kuten pääsiäisen aikaan), jolloin jotkin viikot ovat olleet niiden ansiosta 4-päiväisiä. Melkoista sumplimista tämä kyllä on ja varmasti ihan joka perheessä! Mutta katsokaahan miten upea pionikimppu:

Se oli ostaessani oikein tumman pinkki kuten tästä Instagram-kuvastani näkee, mutta muuttaa muotoaan ja sävyään joka päivä! Nämä kuvat otin päiväuniaikaan ja nyt iltaan mennessä kimppu on taas hieman erisävyinen. Nyt se on ihanan haalean persikkainen! Ehkä pakko käydä hakemassa ylihuomenna uusi, jos niitä sattuisi vielä olemaan… Enkä kyllä kerro missä näitä myydään, että ette ehdi ennen minua :D Nyt hipsin tästä tuon kimpun viereen sohvalle rentoutumaan! Jotain ihanaa aivot narikkaan -hömppää iltapalan kera, niin eiköhän sitä ole sitten taas valmis yhteen uuteen hässäkkäpäivään. Miten teillä tämä uudenlainen arki sujuu vai onko arkesi ylipäätään muuttunut? ♥