Me täälläpäin asuvat olemme saaneet ihastella lumisia maisema viime aikoina lähinnä muualla asuvien kuvista, mutta eilen se lumi satoi meillekin! ♥ Valkoinen maa on kyllä niin kaunis! Silti ihan mustaa ei ole täälläkään ollut, sillä maa on jo jonkin aikaa ollut kauniin kimaltavan kuurainen. Eilen kävin pojan kanssa mummullani ja siellä sohvalla istuskellessamme katselimme ulos ikkunasta, kun lumihiutaleita satoi ihan hitaasti maahan. Tuollainen näky on kauneimmasta päästä, mitä luonnolla on tarjota! Mummuani alkoi varmasti tuon johdosta sen verran paljon jouluttamaan, että tokaisi minulle, että poika haluaa koristella jo sen pikkukuusen, käyhän hakemassa se :D. Niin me sitten pystytettiin se pikkukuusi olohuoneen pöydälle mummun ja pojan, toki minunkin, iloksi.

Mummuni täytti nyt syksyllä 85 vuotta. Kaikki lapsuuteni joulut vietimme heidän (mummun ja papan) luonaan. Parina viime jouluna olemme hakeneet mummun meille jouluaatoksi ja sama olisi toiveissa tällekin joululle. Mummu on kuitenkin taas tapansa mukaan hyvissä ajoin aloittanut vanhan tutun virren: Minä olen täällä kotona joulun, minä en laita tänä vuonna ollenkaan joulua, minä oon joulun yksin. Tässä voi sitten miettiä, miten asiaan suhtautuisi. Ollako kuin ei kuulisikaan vai aloittaako väittelyn Meillehän sinä tulet -tyyliin. Sillä kuitenkin syvällä sisimmässään hän haluaa tulla, vaikka ei sitä koskaan myönnäkään ja vaikka kuulemma nukkuu sitten kaksi päivää sen aaton jälkeen, mutta eikö joulunpyhät ole juuri sitä varten tarkoitettukin vai olenko ymmärtänyt jotain väärin? :D

Ja joka joulu sinne on seinille tontut ilmestyneet, joka joulu. Ja joka ikkunassa on keikkunut joku jouluun viittaava valokin. Viime jouluna minä ja mies virittelimme hänelle jouluvaloja ja mummu seurasi vierestä kuin pieni lapsi silmät ilosta tuikkien. Itse en kestä ajatusta mummusta yksin jouluaattona, joten hänet haetaan meille tänäkin vuonna. Mummun suvun naiset ovat hyvin (painotan sanaa hyvin) määrätietoisia ja itsepäisiä eikä moni mummulle pärjää, mutta onneksi minä en kuulu heihin :D. Eli jonkin verran tuota geeniä on tainnut siirtyä tähänkin sukupolveen…

Lähtipäs mun juttuni rönsyilemään! Piti tosiaan tuosta ensilumesta puhella. Ja siitä, miten se synnytti tarpeen ripustaa olohuoneen joulutähdet! Tosin kävi niin, että ikkunaan pääsi vasta toinen tähdistä, sillä toiseen ei ollut lamppua. Aloinkin sitten miettimään, että mitäs jos pitäisikin tuon nurkkauksen tällaisena, jossa olisi vain yksi joulutähti seuranaan Tom Dixonin riippuvalaisin. Onko tuhoontuomittu idea? Symmetriaa rakastavat varmasti kauhistuvat, mutta eilen illalla iltavalaistuksessa tämäkin ratkaisu näytti tosi kivalta!

Valkoinen maa saa joulunodotuksen aina hieman vahvemmaksi! Näin ollen ehdin eilen jo hieman joulukuusen paikkaakin miettimään… Viime jouluna ihastuin valtavasti siihen näkymään, kun kuusi oli tässä ikkunanurkkauksessa, joten ehkä päädymme siihen tänäkin vuonna. Jos miehellä ei ole mitään asiaa vastaan… Tosin mieheni on kyllä sitä tyyppiä, että hän puuttuu tämänkaltaisiin asioihin lähinnä siinä tapauksessa, jos kuusi nököttäisi vessassa tai vastaavaa. Muuten hänelle on kuulemma ihan sama. Kuka teillä päättää kaapin kuusen paikan?

Täällä odotellaan, että poika herää päiväuniltaan ja sen jälkeen lähdemme faffalle isänpäivätervehdyksiä viemään! Huomisaamupäivälle olen suunnitellut herkullista brunssia, jota alamme pojan kanssa väsäämään heti aamutuimaan. Mies saa nukkua kaikessa rauhassa ja herätä sitten valmiiksi katettuun, herkkuja notkuvaan pöytään. Hän tarjoaa minulle ihanaa hemmottelua äitienpäivisin, joten nyt on minun vuoroni tarjota hemmottelua hänelle. Vaikka hän ei minun isäni olekaan, on päivä samalla sellainen kunnioituksenosoitus puolisoiden kesken. Osoittaa toiselle, miten arvostaa häntä puolisona sekä oman lapsen isänä. Mukavaa isänpäiväviikonloppua teillekin!